Yle: Kamera tallensi, kun yökerho ei päästänyt somaleita sisään - toimittaja tekee rikosilmoituksen

Yle: Kamera tallensi, kun yökerho ei päästänyt somaleita sisään - toimittaja tekee rikosilmoituksen 17.10.2013
Yle: Silminnäkijä paljastaa syrjinnän työnhaussa ja baarijonossa
Yle: Miksi värillä on väliä?
Yle: What a bubble I've been living in – Discovering multicultural Finland
Svenska Yle: Teemu Kiviniemi: Jag vill inte vara rasist, men ...
Yle: Salaiset mamut 2.10.2013

Ylen Silminnäkijä-ohjelma selvitti piilokameran avulla, onko ihonvärillä väliä baarijonossa.

- Ette nyt herran jestas tuu siitä ovesta sisään, kuittasi Helsingin keskustassa sijaitsevan yökerhon ovimies ohjelman somalitestaajille. Samaan aikaan valkoihoinen pääsi sisälle.

Toinen testaajista oli toimittaja Wali Hashi, joka tekee rikosilmoituksen yökerhon omistajasta ja valvojasta. Hashi kertoo järkyttyneensä ovimiehen toiminnasta.

- Kyse ei ollut pelkästään siitä, ettei päästetty sisään, vaan ovimiesten tyyli ja ylimielisyys oli kaikkein pahinta, Hashi sanoi Ylen Aamu-tv:n haastattelussa.

- Vielä 1990-luvulla oli tilanteita, ettei päässyt baariin, mutta luulin, ettei tällaista näkyisi nykypäivän Helsingissä. Luulin, että Suomi on kansainvälistynyt.

Ohjelma nähdään tänään torstaina Yle TV2:ssa kello 20.00.

_______________________________________

Yle: Silminnäkijä paljastaa syrjinnän työnhaussa ja baarijonossa

Yhdenvertaisuuslain rikkominen on yleistä, mutta käräjille juttua viedään vain harvoin.

Värillä on väliä, kun hakee asuntoa, työpaikkaa tai yrittää päästä baariin. Tämä kävi ilmi, kun Ylen Silminnäkijä-ohjelma selvitti piilokameran avulla, miten suomalaiset suhtautuvat ulkomaalaistaustaisiin arkipäivän tilanteissa. Ohjelma nähdään torstaina Yle TV2:ssa.

Testiryhmässä oli kolme pitkään Suomessa asunutta ja kieltä hyvin osaavaa henkilöä: yksi syntyperäinen, yksi venäläistaustainen ja yksi somali. Kaikilla oli sama peitetarina työkokemuksesta, tuloista ja koulutuksesta. Testaajat hakivat töitä, asuntoa ja yrittivät päästä yökerhoon samoilla edellytyksillä. He myös kokeilivat avuliaisuutta pyytämällä lainaksi kännykkää kadulla.

Ihovärillä väliä baarijonossa

- Ette nyt herran jestas tuu siitä ovesta sisään, kuittasi yökerhon ovimies somalitestaajille. Samaan aikaan valkoihoinen pääsi sisälle.

Toisessa yökerhossa somali- ja venäläistaustaisten sisäänpääsy evättiin siksi, että heillä oli mukana vain suomalainen ajokortti, ei muuta henkilötodistusta. Suomalainen ajokortti riitti kuitenkin ryhmän suomalaisjäsenelle sisäänpääsyyn.

- Sisäänpääsyyn ei vaikuta sukupuoli tai ihonväri, kommentoi tapausta ravintolanjohtaja Henri Vilonen sähköpostitse. Hänen mukaansa henkilöpaperit eivät olleet kunnossa.

”En haluaisi olla rasisti ollenkaan”

- Meillä on ollut pari tummaihoista miestä, niin kyllä siitä tulee sanomista. Mä en haluaisi olla rasisti ollenkaan, mutta mä vältän kyllä heitä tänne palkkaamasta. Just sen takia, että se on ikävää ja mä en halua kuulla niitä surullisia tarinoita, mitä ihmiset niille huutaa.

Näin kommentoi eräs työnantaja suomalaissyntyiselle testiryhmän jäsenelle työhaastattelussa.

Työryhmän jäsenet soittivat kymmeneen samaan työpaikkaan. Suomalainen jäsen sai kutsun kahteen haastatteluun, venäläistaustainen kahteen ja somali ei saanut yhteenkään.

Yksi työnantaja kertoi somalihakijalle, että ei ole enää yhtään vapaata aikaa työhaastatteluun. Tämän jälkeen löytyi kuitenkin aika suomalaiselle hakijalle heti seuraavaksi päiväksi.

”Voit laittaa sähköpostia tulemaan”

Myös vuokra-asuntoa hakiessa kohtelu oli erilaista. Somalitestaajaa kuulusteltiin tarkimmin, onko hänellä varmasti varaa maksaa vuokra. Testin kohteena oli 20 asuntoa. Suomalainen sai 10 kutsua esittelyyn, venäläinen 8 ja somali 7.

Yksi vuokranantaja kutsui suomalaisen ja venäläisen esittelyyn saman tien, mutta somalihakijalle hän totesi että ”Sä voit laittaa sähköpostilla mulle yhteystiedot tulemaan, niin ilmoitetaan tilanne. Ja kannattaa kattoa, onhan siellä jotain edullisempaakin.”

Testi todistaa syrjinnän

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjimästä ketään etnisen taustan takia. Tapauksien tutkinta ei yleensä etene, koska näytön saaminen on ongelma.

- Testimme oli pienimuotoinen, mutta jo siinä saimme taltioitua selviä todisteita syrjinnästä. Osa tapauksista tuntuu rikkovan myös lakia, kuvaa ohjelman toimittaja Sam Kinglsey. Hän on itse muuttanut Suomeen vuosi sitten Iso-Britanniasta, jossa hän on tehnyt ajankohtaisohjelmia BBC:lle ja Chanel 4:lle.

Ohjelman tulokset olivat samansuuntaiset kuin tuoreessa työnhakututkimuksessa ja asunnonhakututkimuksessa. Niiden mukaan venäläistaustaisen henkilön pitää lähettää kaksinkertainen määrä hakemuksia päästäkseen työhaastatteluun, ja joka seitsemäs vuokranantaja syrjii ulkomaalaistaustaista asunnon hakijaa.

Silminnäkijä / Sam Kingsley


_______________________________________


Yle: Miksi värillä on väliä?

Silminnäkijä-ohjelma on testannut suomalaisten asennoitumista ulkomaalaistaustaisiin arkipäivän tilanteissa. Värillä on selvästi väliä, mutta miksi mustaihoista ei haluta töihin tai yökerhoon?

Silminnäkijä-ohjelma esittää torstaina piilokameralla kuvattua materiaalia suomalaisten suhtautumisesta ulkomaalaistaustaisiin.

Koehenkilöinä oli yksi suomalaissyntyinen. yksi venäläistaustainen ja yksi somali. Heille annettettiin samanlaiset peitetarinat ja testitilanteet.

Suhtautuminen oli selvästi erilaista. Eniten torjuntaa ja epäluuloa kohtasi ryhmän mustaihoinen jäsen. Hänet torjuttiin yökerhosta ja hänen oli vaikeinta saada kutsua työhaastatteluihin.

Onko tämä yllätys? Miksi värillä on väliä? Miksi työnantaja haluaa mieluummin suomalaissyntyisen työntekijän?

Olemmeko piilorasisteja, vaikka virallisesti olisimme suvaitsevaisia? Mitä asialle on tehtävissä?

_________________________________________

Yle: What a bubble I've been living in – Discovering multicultural Finland

In a country which prides itself on its equal and fair society, I was struck that so many people feel it's acceptable to deny someone access to a flat or a job – or treat them with mistrust or hostility – simply because of their ethnicity. writes Sam Kingsley.

– At first I wasn't sure whether discrimination was even a problem in this country, but now I realise why we're making this programme, said Teemu, our researcher, after his job interview. The second employer out of six had just confided that they'd rather hire him – a native Finn – for the vacancy than an immigrant.

We were filming undercover while a group of researchers – one Finnish, one Russian and one Somali – attempted a series of tests to see whether Finnish people treat them differently because of their ethnic background.

All researchers had the same cover story, with similar education, job experience and financial status, but with one vital difference – a name that made each researcher's ethnic origin very clear. The programme is available at Yle Eyewitness: Undercover Immigrant.

It soon became obvious that the basic things we all do at some point in our lives – looking for a job or a house, asking for help in the street, even getting into a nightclub – can become considerably more difficult or even impossible if you are noticeably Russian, have a Muslim-sounding name, or have dark skin.

Sometimes an employer would tell our Somali researcher that all the interview slots were filled – only for our similarly-qualified Finnish researcher to phone shortly afterwards —and get a job offer.

Other times a landlord would tell our Somali researcher 'The flat's too expensive for you', only to then invite the Finn and Russian – who earned the same amount – to a viewing the following morning.

And then there was the bouncer outside the bar in Helsinki who turned away our Somali and Russian researchers, saying their Finnish driving licences weren't acceptable proof of age (our Somali is in his mid-forties), while welcoming in our Finnish researcher – who also showed his Finnish driving licence – just minutes later.

We lost count of how many people said to our native Finnish researcher, “You seem like someone I can trust”, sometimes after only seconds of speaking with him. They'd then cheerfully invite him to a job interview or a flat showing, or gladly hand over their mobile phone for him to borrow.

By contrast, when people heard our Somali researcher's name or saw his black skin, a great many of them decided that they didn't trust him at all. Some were happy to tell him so directly – “Sorry, I wouldn't dare”, said one passer-by when asked if she would lend her phone. “Don't even dream of it”, said another.

Interestingly, our Russian researcher's name didn't seem to put people off over the phone. But when he deliberately ramped up his Russian accent to talk to people in the street, or doormen outside the bars, the reception he got was much frostier.

There were some positive discoveries, though. When we repeated some of our tests in Lieksa, a small town in North Karelia which has gained a reputation for its unwelcoming attitude towards Somalis, we found that people were open, trusting, and far more colour-blind than in the capital city. In fact, local Somalis and Finns alike told us that Lieksa's bad name is no longer applicable.

As background research for this programme I spent six intensive weeks listening to the experiences of people of foreign backgrounds, some brought to Finland as children, others who'd made the choice to come here as adults. White-skinned westerners – like me – almost without exception told me they feel welcomed and well-treated here.

For others, though, the reality was different. Nearly every single non-white person I spoke to told me they'd been approached by a stranger in public and told to 'Go back to your country' or otherwise verbally abused. One young Middle-Eastern man told me he gets comments like that about once a week while he's travelling to or from work.

I met a man of Pakistani origin who, as an experiment for his PhD, applied for 400 jobs. In the end he got offered just six; and two of those because no-one else applied for the post.

I heard from a Roma woman who was recently turned away from a bar after work, while her Finnish colleagues were all let in.

And a Somali woman with a steady job and good income described to me how she went to 80 apartment viewings but still no-one would rent to her.

So what has the experience of making this programme revealed about Finnish society? In a country which prides itself on its equal and fair society, I was struck that so many people feel it's acceptable to deny someone access to a flat or a job – or treat them with mistrust or hostility – simply because of their ethnicity.

Our Finnish researcher says it's shown him he's been living in a bubble, that things he takes for granted are not so easy for people who don't look or sound like him. And our Russian researcher was surprised at just how much it affected people's behaviour when he made it plain to them he was Russian.

– It's because we're still not used to having foreigners in Finland, is the justification I've heard many times.

But it's now decades since the first asylum seekers arrived here, and in every part of Finland you will find youngsters of foreign background who were born and brought up in this country, and who think of themselves as Finnish.

In Helsinki, where most of our tests were conducted, you'd be hard pressed to go for a day without coming into contact with at least one person of a foreign background.

Like it or not, modern Finland is an international place, and is becoming more so. Our investigation shows that attitudes still have a long way to go to catch up.

Sam Kingsley

The writer is British journalist and visiting lecturer in investigative journalism at Helsinki University. He moved to Finland one year ago and has formerly worked for the BBC and Channel 4.

_______________________________________

Yle: Salaiset mamut 2.10.2013

Miten suomalaiset suhtautuvat sinuun, jos näytät tai kuulostat ulkomaalaiselta? Silminnäkijän työryhmä teki testin.

Miten suomalaiset suhtautuvat sinuun, jos näytät tai kuulostat ulkomaalaiselta? Onko meillä arkipäivän syrjintää - vaikka se on laissa kielletty, eikä rasistiksi tunnustaudu mielellään kukaan. Kuinka eri tavalla kohtelemme valkoihoista länsieurooppalaista verrattuina afrikkalaistaustaiseen?

Silminnäkijä perusti testiryhmän ja jalkautti sen piilokameran kanssa arkipäiväisiin tilanteisiin. Mukana on kolme koehenkilöä: yksi syntyperäinen suomalainen, yksi venäläistaustainen henkilö ja yksi somali.

- Suomella on kansainvälinen maine maana, joka kohtelee ihmisiä yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti. Täällä asuvana valkoihoisena englantilaisena tältä on tuntunutkin. Siksi testin tulokset olivat minulle shokki, kuvaa ohjelman toimittaja ja ohjaaja Sam Kingsley.

Testiryhmä yritti saada työpaikkaa, hankkia asuntoa ja lopuksi päästä yökerhoon. Lisäksi testattiin yleistä avuliaisuutta pyytämällä kännykkää lainaksi ohikulkijoilta.

Jokaista testiä varten pidettiin huolta, että olosuhteet olivat samanlaiset. Lisäksi tehtiin suuri määrä taustahaastatteluja.

Koe osoittaa todeksi yleisen käsityksen, että valkoinen länsieurooppalainen tulee kohdelluksi eri tavalla kuin venäläistä nimeä kantava henkilö, joka taas tulee kohdelluksi eri tavalla kuin somali.

- Tummaihoisten tilanne näyttää olevan erityisen vakava, vaikka he olisivat kasvaneet tässä maassa, toteaa Kingsley.

- Tulokset ovat huolestuttavia ja perimmältään taloudellisia. Jos etninen tausta estää asunnon ja työn saamisen, sen kustannukset tulevat kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. He maksavat sosiaalisen asumisen ja työttömyyskorvaukset, pohtii Kingsley.

Suomi kansainvälistyy parhaillaan nopeammin kuin koskaan aiemmin historiansa aikana. Maahanmuuttajien vuotuinen määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Tasaisessa nousussa on myös kansalaisuuden saaneiden määrä. Nopeimmin on kasvanut virolaisten muutto Suomeen. Eniten Suomen kansalaisuuksia on puolestaan myönnetty Venäjältä tulleille.

Ohjelman toimittaja Sam Kingsley muutti Suomeen vuosi sitten. Aiemmin hän on työskennellyt tutkivana toimittajana Iso-Britanniassa BBC:n ja Chanel 4:n ajankohtaisohjelmissa.

________________________________

Svenska Yle: Teemu Kiviniemi: Jag vill inte vara rasist, men ...

För inte så länge sen befann jag mig på ett litet företags kontor på en arbetsintervju med en massa frågor och illa dolt skryt. En alldeles vanlig arbetsintervju med andra ord - förutom att allt jag sade var lögn och att en liten bandspelare surrade tyst under min tröja.

Den här intervjun skulle tillsammans med en del andra experiment leda till programmet Ögonvittnet: Hemliga invandrare, där vi försökte ta reda på om personer med olika etniska bakgrunder behandlas olika i vardagliga situationer, som att söka bostad och jobb, eller bara låna telefon av en förbipasserande.

Jag ville inte få jobbet som försäljare, men det visste inte intervjuaren. Egentligen ville jag få reda på om jag behandlades tack vare av att jag var född i Finland och inte i Ryssland eller Somalia, som mina kollegor som sökt samma jobb.

Hittills verkade det åtminstone så. Jag var den enda som blivit inbjuden till arbetsintervju.

Företagaren som talade med mig, eller rättare sagt med snuttjobbaren Pekka Lehtonen som jag påstod mig vara, var hur trevlig som helst. Min mening var inte att leda diskussionen till diskriminering som allt egentligen handlade om, utan bara verka som en så trovärdig arbetssökare som möjligt. Till min överraskning tog arbetsgivaren själv saken till tals.

- Vi har haft ett par mörkhyade män och det har nog kommit feedback [av kunderna]. Jag vill inte vara rasist, men jag undviker [att anställa] dem just på grund av de här tråkiga reaktionerna.

Företagaren berättade att kundernas inställningar till utländska anställda syntes i försäljningssiffrorna. Ett litet företag har inte råd med moralisk välgörenhet, menade hon.

Liknande budskap fick jag höra av en städfirma som gärna skulle ha anställt en finsk ung man som mig. Jag fick höra att kunderna ville att deras hem städades av personer som talade flytande finska. Eftersom dialekter har en ganska marginell betydelse inom städbranschen, tolkade jag kommentaren som ett nej tack till utlänningar. Varken min ryska eller somaliska kollega blev erbjudna jobb på städfirman.

Ju fler samtal vi ringde, desto tydligare blev skillnaderna. Min somaliska kollegas namn och accent ledde utan undantag till uppmaningar att ta kontakt per email, medan jag ofta bemöttes med en vänlig nyfikenhet och bjöds till och med på ett par arbetsintervjuer omedelbart.

Samtidigt som de diskriminerande kommentarerna kändes lätta att döma, kunde jag inte hindra en liten del av mig från att förstå företagarna. Skulle jag som småföretagare vara beredd att ta en ekonomisk risk och anställa utlänningar med den följden att jag förlorar kunder? Antagligen inte. Men hur kommer kundernas attityder någonsin att förändras om arbetare med utländsk bakgrund aldrig får möjligheten att bevisa fördomarna fel?

Teemu Kiviniemi

Ögonvittnet: Hemliga invandrare idag på TV2 kl. 20.00 och Arenan.