Satakunnan Kansa: Opeta kieltä, opeta leipomaan

Satakunnan Kansa, kolumni: Pirkko Arstila: Opeta kieltä, opeta leipomaan 2.10.2014

Juoksin bussiin numero 23 ja nippa nappa ennätin. Nuori somali istui kuskipukilla ja toivotti tervetulleeksi. Sama mies oli vuorossa vielä illansuussa.

Tervehdimme toisiamme kuin vanhat tutut. Hänen hyväntuulisuutensa tarttui koko illaksi.

Luin järkyttyneenä lehdistä, ettei suomalainen mene mielellään maahanmuuttajan ajamaan taksiin. Vierasta syntyperää oleva kuljettaja ei muka tunne reittejä.

Haloo. Jokaisella taksilla on nykyään gps–paikannin. Sitä paitsi ei yksikään taksi opi ajamaan, jos häntä ei käytetä.

Haluttomuuden todellinen syy on, ettei kantasuomalainen halua olla tekemisissä maahanmuuttajien kanssa. En ymmärrä miten, suomalaiset pystyvät matkustelemaan. Ulkomaillahan asuu pelkästään ulkomaalaisia.

Minusta on hauskaa saada suomalaisten lisäksi kuskiksi myös somali, arabi, kurdi, venäläinen – heitä riittää sekä busseihin että takseihin. On hyvä merkki, että heillä on töitä. Sitä paitsi he ovat siistejä, avaavat oven ja kantavat kassin ovelle.

Vähemmästäkin asiakas purskahtaa kiitollisuudesta kyyneliin.

Jututan heitä. Kerran käytin sanaa ”kärsimättömästi”. Kurdikuljettaja tarttui siihen hanakasti: ” Mitä se tarkoittaa? ” Hän halusi oppitunnin sanoista ”kärsiä”,” kärsimätön”, ”kärsimättömimmillään”.

Nauroimme suomen kielen lystikkyydelle kuten: ”Olen saanut paljon kärsiä”. ”Oletko saanut elefantin kärsiä?”

Fakta on, että maahanmuuttajat ovat tulleet jäädäkseen. Mitä nopeammin he kotoutuvat, sitä paremmin meillä kaikilla menee.

Mottona pitäisi olla: Halaa maahanmuuttaja päivässä.

Afganistanilaistaustainen Nasima Razmyar kertoi, että Rovaniemen pakolaiskeskuksessa heidän perhettään auttoi sopeutumisessa suomalaisperhe, joka opetti leipomaan korvapuusteja.

Missä sinä voisit auttaa? Korvapuusteissa vai sienimetsässä?

Lopuksi onnellinen mies: Somalitaustainen taksi toi minut illalla kotiin. Vettä satoi kaatamalla. – Tällä kelillä iltavuoro on varmasti raskas, sanoin. Kuljettaja hymyili: - Renkinä ajan vain yövuoroja. Vaikeana yönä ajattelen aamiaista vaimoni kanssa. Hän on sairaalassa siivoojana ja hänkin tekee vain yötöitä. Palatessamme aamulla kotiin juomme teetä, juttelemme ja menemme nukkumaan. Minä olen onnellinen mies, hän sanoi.

Kirjoittaja on utelias tarkkailija, jolla ei tule koskaan aika pitkäksi.