Helsingin Sanomat: Natsille pitää nauraa 31.1.2015
Pakko myöntää, uutiskuvissa nähdyt Suomen tai Ruotsin uusnatsit ovat aika huvittavia. Isot miehet marssimassa soihtujen kanssa käsi ojossa, karjumassa iskulauseita, jotka ovat kuin suoraan Korkeajännitys-lehdistä. Juden raus, homot raus, maahanmuuttajat raus, suvaitsevaisto raus.
Koomiselta vaikutelmalta ei voi välttyä. Sitä paitsi porukka näyttää harvoin arjalaisilta sankareilta.
Tässä piileekin 2000-lukulaisen fasismin ja äärioikeistolaisuuden nousun pahin harha. Jos kuvittelemme, että nykynatsit ovat vain hassuja Fingerpori-hahmoja, katsomme väärään suuntaan. Paljon pelottavampia ajankuvia näkee niillä laitaoikeistoryhmien marsseilla, joissa ei huudeta tai heiluteta hakaristejä.
Esimerkiksi viime itsenäisyyspäivänä "kansallisen ja traditionalistisen" Sarastus-lehden soihtukulkue tepsutti Helsingin halki Hietaniemeen hyvin rauhallisesti. Joukossa marssi keskenään erimielisiä markkinaliberaaleja, Akateemisen Karjala-Seuran ymmärtäjiä ja Suomen vastarintaliikkeen suorakätistä väkeä sulassa sovussa.
On helppoa kiitellä tätä joukkoa hyvästä käytöksestä ja paheksua keskustassa tuolloin riehuneita #lähiöstlinnaan-anarkisteja. Todellisuudessa tuon uuden kohteliaan äärioikeiston tavoittelema yhteiskunta olisi kansalaiselle yhtä hyytävän kylmä kuin vasemmistoanarkistien ajatusreikäinen utopiakin.
Samanlaista perusarvot kunniaan -liikehdintää on nähty tänä talvena kaikkialla Euroopassa.
Moni avoimen natsihenkinen europuolue on edennyt politiikassa huimasti, ilmeisesti jopa Vladimir Putinin konservatiivisen Venäjän avokätisesti tukemana. Viimeksi tällä viikolla, Auschwitzin keskitysleirin vapautuksen vuosipäivänä, Kreikassa Kultainen aamunkoitto -puolue juhli vaalimenestystään.
Tällainen ajan hengen muutos heijastuu väistämättä valtapuolueisiinkin. On hyvä markkinointikikka naamioida natsismin kanssa flirttailu perinteisten arvojen puolustamiseksi. Uhkien täyttämässä maailmassa sille on yhtä paljon lohtukysyntää kuin mummon lihapullilla.
Siksi demokratialle on yhä tärkeämpää erottaa räyhäävät vaatenatsit paljon vaarallisemmista aatenatseista.
Univormunatseille ei pelkästään saa vaan pitää nauraa päin naamaa. Kunhan samalla huomaamme Suomessakin salonkikelpoisen äärioikeiston nousun.
Petri E. Korhonen
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimituspäällikkö