HS: Suomen muslimi­yhteisössä nousi huoli – "valeimaamien" joukossa sharia-lain puolesta vannovia

Helsingin Sanomat: Suomen muslimi­yhteisössä nousi huoli – "valeimaamien" joukossa sharia-lain puolesta vannovia 26.1.2015

Itseoppineiden "valeimaamien" on liian helppo päästä Suomen muslimiyhteisöissä saarnaajiksi ja uskonnonopettajiksi, sanovat Kurdiliiton puheenjohtaja Welat Nehri ja sihteeri Majid Hakki.

Nehri ja Hakki ehdottivat sunnuntain HS:ssa julkaistussa mielipidekirjoituksessa, että Suomen muslimiyhteisöt perustaisivat yhdessä viranomaisten kanssa neuvoston, joka loisi ohjeita, valtuuttaisi imaameja ja puuttuisi ylilyönteihin.

"Imaamien keskuudessa on sekä maltillisia hengellisiä arvoja, rauhaa ja vuoropuhelua arvostavia että sharia-lain puolesta vannovia ja länsimaalaisia arvoja halveksuvia henkilöitä. Jälkimmäisten ajatusmaailmasta myös maltillinen muslimiyhteisö on huolissaan", Nehri ja Hakki kirjoittivat.

Nehrin mukaan suurin ongelma on siinä, että Suomen islamilaisissa yhdyskunnissa yhteisön hengellisiksi johtajiksi päästetään epäpäteviä henkilöitä.

"Suomen imaameista jopa yli puolet on sellaisia, etteivät he pystyisi toimimaan samassa roolissa muslimimaissa. Näissä maissa toimii kontrolli, joka valvoo kuka pääsee puhumaan imaamina", Nehri sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa toimivat imaamit ovat usein tekemisissä vain oman yhteisönsä kanssa, eivätkä tunne syvällisesti suomalaista yhteiskuntaa. Monet tulevat Suomeen vain lyhyeksi aikaa ja siirtyvät sitten muualle.

"Ääriliikkeillä on liian hyvä mahdollisuudet saada mukaan henkilöitä, jotka ajavat sharialakia ja ääri-islamismia."

Suomalaisella yhteiskunnalla on toisaalta aivan liian vähän työkaluja puuttua siihen, millaisia saarnoja tai opetusta yhteisöjen sisällä sallitaan, Nehri sanoo. Hän perää maahanmuuttajayhteisöiltä ja Suomen viranomaisilta yhteistyötä ongelman ratkaisemiseksi.

"Maahanmuuttajayhteisöjen pitäisi herätä itse huomaamaan, että meillä on ongelma, joka on uhka myös heille itselleen. Toiseksi pitäisi käydä viranomaisten kanssa keskustelua siitä, miten asiaan voitaisiin puuttua. Mukana voisi olla viranomaisia lähtien poliisista ja Suposta, mutta muitakin maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olevia viranomaisia."

Nehri kertoo esimerkkinä tapauksen Suomessa toimineesta imaamista, joka alkoi pitää moskeijassa ääri-islamilaisia saarnoja. Tämän jälkeen moni seurakuntalainen alkoi vältellä moskeijaa. Myöhemmin imaami lähti Suomesta ja liittyi jihadistiseen Isis-järjestöön.

"Yksittäistapaukset kertovat, millainen ongelma piilee järjestelmässä. Kontrolli puuttuu", hän sanoo.

Myös islamilaisessa uskonnonopetuksessa on hänen mukaansa esimerkkitapauksia, joissa perhe on vetänyt lapsensa pois opetuksen piiristä radikaalin sisällön vuoksi.

"On tapauksia, joissa imaamit opettavat koulussa tai moskeijoissa tavoilla, jota suomalainen opetuskäytäntö ei sallisi."

Uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta Suomen oikeusjärjestelmässä tutkiva Johannes Heikkonen Turun yliopistosta pitää periaatteessa hyvänä sitä, että uskonnollisten yhteisöjen sisältä nostetaan esille tarve yhteistyöhön.

"Ehdotus yhteistyöstä on sinänsä hyvä. Yhteiskunnalla voisi olla rooli tukevien rakenteiden luomisessa", Heikkonen sanoo viitaten esimerkiksi imaamien pätevyysvaatimuksien parantamiseen.

Viranomaisille ei voi kuitenkaan antaa valtaa määritellä sitä, mitä uskonnolliset yhteisöt saavat opettaa. Tässä lähestytään uhkakuvaa "ajatuspoliisista", Heikkonen sanoo.

"Esimerkiksi suora yllyttäminen väkivaltaan tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan on tunnistettu jo rikoslaissa. Mutta jos puhutaan siitä, ovatko islamin jotkin tulkinnat meidän yhteiskuntamallimme vastaisia, niin tässä mennään vaikealle alueelle. Jos puhutaan yleisen tason opillisesta valvonnasta, niin viranomaisvalvonta kuulostaa ongelmalliselta."

Heikkosen mukaan uskonnolliset yhdyskunnat sitoutuvat jo rekisteröityessään perus- ja ihmisoikeuksien noudattamiseen.

"Keskustelu ei liity pelkästään uskontoihin vaan laajemmin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, joissa väkivaltaan kannustaminen on tullut yleisemmäksi. Jos tämän tyyppisiä ristiriitoja nousee, niin varmaan lainsäädännöllä pitäisi olla uudenlaisia keinoja puuttua siihen", hän sanoo.

Suomestakin noin viisikymmentä ihmistä on lähtenyt Syyriaan taistelemaan ja liittynyt radikaaleihin jihadistijärjestöihin. Nehrin mukaan huoli radikaali-imaameista liittyy juuri tähän ilmiöön.

Supon mukaan Suomessa ei ole ollut laajaa jihadistien värväystoimintaa, vaan toiminta on keskittynyt enimmäkseen internetin sosiaaliseen mediaan.

Nehrin mukaan Suomeen palaavat jihadistit eivät muodosta vain terrorismin uhkaa. He saattavat kohota ääripiireissä mielipidevaikuttajiksi.

"Jihadia eli uskonnollista pyhää sotaa käyvien asema nousee merkittävästi niiden muslimien ja islamistien silmissä, jotka uskovat jihadiin. Voi täysin olettaa, että heidän sanansa painaa yhteisössä", Nehri toteaa.