Kaleva: Sananvapaus törmäsi uskonrauhaan

Kaleva:
Pääkirjoitus: Sananvapaus törmäsi uskonrauhaan
14.9.2009

Helsingin käräjäoikeus antoi viime viikolla ratkaisunsa jutussa, joka koski maahanmuuttokriitikko Jussi Halla-ahon nettikirjoituksia. Syytteitä oli kaksi. Toisen nimikkeenä oli uskonrauhan rikkominen, toisen kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Ensimmäinen johti tuomioon, mutta jälkimmäisen oikeus hylkäsi.

Ainakin Halla-aho aikoo valittaa tuomiosta. Kun kyse on sananvapaudesta ja sen rajoista eli keskeisestä kansanvaltaisen yhteiskunnan peruspilarista, onkin paikallaan, että asiaan saadaan painavampi oikeudellinen arvio. Voi näet olettaa, että sitä mukaa kuin Suomen uskonnollinen kenttä kirjavoituu, maailmankatsomusten kolarointi lisääntyy.

Sananvapaus on keskeinen perusoikeus, muttei rajoittamaton. Reunaehtoja sille asettavat muun muassa rikoslaki ja muut perusoikeudet. Esimerkiksi uskonnonvapauslain perustelujen mukaan lain "suojelukohteina ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet sekä uskonrauha yhteiskunnassa". Halla-ahon tapauksessa kyse oli siis myös lakien törmäyksestä.

Oikeudelle oli liikaa, että Halla-ahon tekstin mukaan islam on pedofilian pyhittävä uskonto ja että pedofilia on Allahin tahto. Blogisti perusteli näkemystään sillä, että muslimien oppia ohjaava hadith-kirjallisuus kertoo Muhammedin yhtyneen vaimoonsa tämän ollessa yhdeksänvuotias.

Rikoslain mukaan uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy muun muassa henkilö, joka loukkaamistarkoituksessa julkisesti häpäisee sitä, mitä uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä. Toisaalta kyseisen luvun perusteluissa todetaan, ettei uskonrauhaa riko ivallinenkaan arvostelu, johon sisältyy asiallisia perusteluja. Oikeuden mielestä Halla-ahon perustelut eivät ilmeisesti olleet asiallisia.

Toisenlainenkaan ratkaisu ei olisi ollut mahdoton, kun taustaksi ottaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen vuodelta 1997. Sen mukaan "sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa". Tuomioistuimen mukaan tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, "joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa".

Mielipiteen tai käsityksen tueksi ei aina voi löytää kaikkien hyväksymiä yleisiä faktoja. Tämän ei pitäisi estää ketään lausumasta käsityksiään julki silloinkaan, kun mielipiteet ovat kärkeviä tai jopa ivallisia. Muussa tapauksessa edessä on sensuuri, joka pahimmillaan syövyttää demokraattisen yhteiskunnan perustuksia.