Hakehila 4/2009, Ruben Stiller:
Jostain syystä mieleeni piirtyi äsken kuva Jussi Halla-ahosta. Näin käy usein valkoisille, jotka haluavat olla mustia. Jussi Halla-aho leimasi islamin pedofiiliuskonnoksi ja sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta. Nyt hän esiintyy sananvapauden sankarina ja marttyyrina. Tämä oli odotettavissa, mutta olen ollut hämmästyneempi eräistä journalistisista reaktioista.
Saska Saarikoski puolusti Halla-ahon sananvapautta Hesarin terävässä kolumnissa. Ja päätoimittaja Janne Virkkunen korosti saman lehden päätoimittajaraadissa ettei tapaus kuulu oikeuteen.
Miten niin ei kuulu?
Jos juutalaisista kirjoitettaisiin jotain vastaavaa, pitäisikö meidänkin tyytyä vain osallistumaan kansalaiskeskusteluun? Onko vähemmistön edustajan tällaisissa tapauksissa vain vannottava rajoittamattoman sananvapuden nimiin ja tyydyttävä epämääräisen kansalaiskeskustelun hajanaisiin johtopäätöksiin?
Jos uskonnostamme kirjoitettaisiin samaan sävyyn kuin Halla-aho on kirjoittanut islamista, tulkitsisimme sen antisemitismiksi. Näin ollen Halla-ahon sananvapaus painaa omassa arvioinnissani vähemmän kuin muslimien uskonnolliset tunteet.
Mitä mieltä ovat seurakuntamme juristit? Hakehila odottaa kommenttejanne.