Turun Sanomat: Wusu voitti ennakkoluulot

Turun Sanomat:
Wusu voitti ennakkoluulot
8.9.2009

Hyvä puolustus, kannustaa TPS:n jalkapalloilija Babatunde Wusu Kupittaalla pelaavaa poikakolmikkoa. Oman tuntumansa lajiin Wusu, 25, sai kotimaassaan Nigeriassa. Siellä jalkapallo oli jokaisen pojan harrastus. Kahdeksan vuotta sitten Suomeen saapunut Wusu tietää, että koska jalkapalloa pelaavat melkeinpä kaikki maailman kansat, lajin parissa voi törmätä myös rasismiin. Hän tosin korostaa, ettei itse ole juurikaan joutunut rasismin kohteeksi.

– Olen ollut onnellinen persoona. Voin vain sanoa kiitos kaikille suomalaisille, joihin olen tutustunut. Mutta se, etten minä ole kohdannut rasismia ei tarkoita, etteikö joku muu joutuisi kohtaamaan sitä, Wusu muotoilee.

Wusu kertoo, että jutellessaan muiden liigatason pelaajien kanssa, tilanne on sama.

– Pelaajien puolelta en ole koskaan törmännyt rasismiin missään joukkueessa, Wusu korostaa.

Mutta fanien suusta saavat jotkut välillä kuulla kovia. Wusu sanoo, että silloinkin voi omalla ajattelutavallaan vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon antaa huutojen loukata.

– Pitää nähdä iso kuva. Jos joku huutaa, se voi johtua siitä, että pelaajaa pidetään vaarallisena fanien kannattaman joukkueen kannalta, Wusu sanoo, mutta tuomitsee silti rasismin kaikissa muodoissaan.

Tietynlaisiin ennakkoluuloihin toki Wusukin on törmännyt. Saapuessaan Suomeen pienelle Konnevedelle hän aloitti työt päiväkodissa. Wusu joutui kuitenkin pian ilmoittamaan, ettei hän viihdy töissä.

– Menin sanomaan niin johtajalle, koska lapset eivät halunneet leikkiä kanssani. Hän pyysi antamaan heille vielä aikaa, koska heidän oli vaikea tottua siihen, että meitä on erilaisia. Lopulta meistä tulikin parhaat kaverit, Wusu muistelee.

Lasten kautta Wusu pääsi myös hyvin kiinni suomen kielestä, joka sujuu häneltä varsin mukavasti. Kupittaalla pelaillut poikakolmikkokin sai Wusulta peliohjeita sujuvasti suomeksi.

– Opin kieltä lasten kanssa. Haluan osata vastata heidän kysymyksiinsä, Wusu perustelee.

Wusun tie on vienyt Konnevedeltä mm. Mikkeliin, Turkuun, Jyväskylään ja taas takaisin Turkuun. Nykyisin mukana kulkevat suomalainen vaimo ja kaksi lasta, 2,5-vuotias tyttö ja 5-kuukautinen poika.

– Tytölle oli iso juttua oppia sanomaan TPS eikä JJK, Wusu nauraa.

Wusu toivoo, että hänen lapsensa eivät joudu kohtaamaan rasismia.

– En voi puhua muiden puolesta, mutta voin opettaa lapsilleni, miten heidän kannattaa itse suhtautua, Wusu suunnittelee.

Tulevaisuuteen Wusu suhtautuu kuitenkin luottavaisena, sillä hänen mielestään Suomessa on viime vuosina opittu suvaitsevaisuutta ja totuttu erilaisiin ihmisiin.

– Täällä opitaan koko ajan, Wusu arvioi.

MARIA VESTERINEN