STETE: Vaalisarja 2: Romanit, ihmisoikeudet ja ”kerjäläiskysymys"

STETE: Vaalisarja 2: Romanit, ihmisoikeudet ja ”kerjäläiskysymys" 2.3.2011

STETE järjesti Eduskunnan kansalaisinfossa vaalisarjansa toisen osan aiheesta romanit, ihmisoikeudet ja ”kerjäläiskysymys” keskiviikkona 2.3. klo 10–12. Tilaisuudessa keskusteltiin EUn vapaan liikkuvuuden puitteissa Suomeen saapuneista romaneista, ilmiön taustoista ja ratkaisuehdotuksista. Lopuksi kuultiin eri eduskuntapuolueiden kommentit aiheeseen. Seminaarin avasi STETEn puheenjohtaja, kansanedustaja Krista Kiuru (sdp). Tilaisuudessa kuultiin alustukset historianäkökulmasta tutkija Miika Tervoselta Helsingin yliopistosta, Helsingin kaupungin kerjäläispolitiikasta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston johtavalta asiantuntijalta Jarmo Räihältä sekä ihmisoikeusnäkökulmasta toiminnanjohtaja Frank Johanssonilta Amnestysta.



Miika Tervonen taustoitti romanikysymyksen lähihistoriaa ja kysyi voisiko kyseessä olla apartheidiä eurooppalaisittain. Ranska on viimeaikoina saanut julkisuutta karkotustoimillaan, mutta Tervosen mukaan vastaavia toimenpiteitä tapahtuu ympäri Eurooppaa. Tervonen muistutti, että romanien tilanne erityisesti Itä-Euroopassa on lähes yhtä paha kuin toisen maailmansodan aikana. Rotuerottelusta ei kuitenkaan vielä ole kyse, mutta mikäli kerjäyskieltojen kaltaiset toimenpiteet ja syrjintä jatkuu, on edessä jako ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisiin. Kerjäläiskysymykseen liittyen Tervonen korosti, että romanit eivät suinkaan ole nomadeja, vaan olosuhteiden pakko on ajanut romaniyhteisöt etsimään toimeentuloa muualta kuin kotimaistaan. Tervonen ei pidä tilannetta turvallisuus- tai vähemmistökysymyksenä, vaan laajemmin kansalaisoikeuskysymyksenä. Hän näki yhtäläisyyksiä nykytilanteella ja Suomen romanien joukkomuutolla Ruotsiin 1960-luvulla. Suomen romanien parantunutta asemaa voitaisiin käyttää positiiviisena esimerkkinä ja kokemuksia hyödyntää myös muualla.

Jarmo Räihän mukaan Helsingin kaupunki ei yksin pysty auttamaan romanikerjäläisiä. Räihä peräänkuulutti laajaa yhteistyötä niin EU-tasolla kuin paikallisestikin. Esimerkkinä toimivasta paikallisesta yhteistyöstä Räihä mainitsi Helsingin kaupungin ja diakonissalaitoksen yhteistyön Helsingissä. Räihä painotti, että romaneja tulee auttaa pääsääntöisesti lähtömaissa ja ratkaisuja tulee kehittää EUn tuella ja valvonnalla. Yksi Helsingin kaupungin peruslinjauksista on se, että EUn kansalaisilla on oikeus olla kolme kuukautta etsimässä töitä vapaan liikkuvuuden puitteissa ja tulla toimeen omillaan. Hän mainitsi, että romanikerjäläisten voidaan katsoa oleva turisteja.

Frank Johanssonin mukaan köyhyys ei ole rikos. Hän totesi, että köyhyys ja syrjintä ovat merkittäviä ihmisoikeusongelmia nykypäivän Euroopassa, minkä vuoksi romani- ja kerjäläiskysymys on yleiseurooppalainen asia eikä yksittäisten maiden, kuten Romanian tai Bulgarian. Johansson myös muistutti, että Suomessa on vähän kiertäviä romaneja verrattuna muihin Euroopan maihin. Johansson vetosi politikkoihin sekä mediaan ratkaisukeskeisen lähestymistavan puolesta ”kerjäläisongelmasta” puhumisen sijaan. Lisäksi Johansson korosti romaniyhteisöjen osallistumisen tärkeyttä keskustelussa ja päätöksenteossa kaikilla tasoilla EUsta paikallisiin tahoihin. Paikallistason toimintaa vaikeuttaa erityisesti EUn byrokratia rahoitushauissa. Johanssonin mukaan Suomi toimii romaniasioissa kulissien takana suunnannäyttäjänä, mutta kotimaan keskustelussa asiaa ei juurikaan käsitellä.

Alustusten jälkeen kuultiin puolueiden lyhyet kommentit teemaan. Romanikysymys nähtiin yleisesti ottaen ihmisoikeuskysymyksenä ja romanien itsensä osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon sai puoluerajat ylittävää kannatusta. Aila Paloniemi (kesk) totesi että kerjäämiskielto ei ole ratkaisu, eikä köyhyyttä voi kriminalisoida. Paloniemen mukaan Suomen tulee panostaa etenkin Romanien koulutukseen ja tasa-arvoon, jotka voisivat toimia mallina myös muualla. Pekka Haavisto (vihr) korosti romanien yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeyttä ja nosti esiin George Soroksen ajaman ns. romaniälymystö-mallin, missä romanit ovat mukana päätöksenteossa.

Antti Valpas (ps) painotti, että romaneita tulisi auttaa lähtöalueilla. Hän myös kaipasi selvitystä ihmiskaupasta ja ammattimaisesta rikollisuudesta romaneihin liittyen. Muiden tavoin Valpas korosti romanien osallistumisen tärkeyttä. Valpas oli myös huolissaan EU-rahoituksen päätymisestä vääriin käsiin ja korruptioon. Håkan Nordman (rkp) yhtyi näkökantaan, että köyhyys ja kerjääminen eivät ole rikoksia, sekä kuvasi nykyistä tilannetta Euroopan alueella kestämättömäksi. Hän peräänkuulutti aktiivisuutta ja tekoja niin Suomessa kuin EUssa ja otti esille myös Pohjoismaisen neuvoston roolin.

Leena Rauhalan (kd) lähestyi teemaa kristillisestä arvopohjasta ja korosti tasa-arvon sekä suvaitsevaisuuden merkitystä. Merja Kuusisto (sdp) kannatti etenkin koulutukseen panostamista, romanien osallistumista sekä erityisesti romani-tyttöjen tukemista. Sirpa Asko-Seljavaara (kok) painotti rahoituksen tarkempaa kohdentamista. Asko-Seljavaara lupasi, että romani-kysymys nostetaan esille EUn puheenjohtajamaan Unkarin kanssa.

Yleisössä esitettiin toive, että ”romanikysymystä” ei käytetä kevään eduskuntavaalien vaaliaseena. Yleisökommenteissa pohdittiin myös eurooppalaisen demokratian sekä yhdenvertaisuuden vaarantuvan mikäli yhteiskuntiin syntyy kahdenkerroksen väkeä, ja esille otettiin myös muiden eurooppalaisten vähemmistöjen asema jatkuvan väkivallan alaisena. Tilaisuudessa painotettiin lisäksi median roolin tärkeyttä ja tiedon lisäämisen merkitystä ennakkoluulojen karsimisessa. Vaalisarja 2 Romanit, ihmisoikeudet ja ”kerjäläiskysymys" sai paljon kiitosta, koska se mahdollisti asiasta keskustelun puolueiden ja eri asiantuntijoiden kanssa.