HS: Maahanmuuttaja joustaa ja syrjäytyy

Helsingin Sanomat, Vieraskynä:
Marja-Liisa Trux, Sirpa Wrede: Maahanmuuttaja joustaa ja syrjäytyy
21.7.2009

Halvinta työtä saadaan työoloista ja palkasta tinkimällä. Työmarkkinoiden säätely syntyi aikoinaan vastareaktiona työehtojen polkemiselle. Säätelyä vaatimalla työntekijät ovat hakeneet suojaa huonoilta työoloilta. Aiemmin säätely on ollut kansallista.

Globaalin talouden vuoksi säätelyjärjestelmä on rapautunut. Säätelyn takaamaa suojaa vaille ovat jääneet etenkin pätkätyöläiset, vuokratyövoima ja monenlaiset muuttajat, jotka liikkuvat eri puolilla maailmaa avautuvilla työmarkkinoilla.

Kouluttamattomien halpatyöläisten lisäksi rajojen yli liikkuu myös korkeasti koulutettua työvoimaa. Korkeasti koulutettujen kohtalo riippuu paitsi osaamisesta myös tuurista. Moni korkeasti koulutettu päätyy koulutustaan vastaamattomaan työhön, josta on vaikea ponnistaa pois.

Maahanmuuttajia on siis monenlaisia, ja heihin työelämässä kohdistuvat paineet vaihtelevat alan, suhdanteiden ja maahanmuuttajan koulutuksen mukaan.

Maahanmuuttajiin kohdistuu monenlaista työsyrjintää. Tyypillistä on, että heiltä odotetaan enemmän joustavuutta kuin muilta työntekijöiltä. Tämä voi johtaa äärimmäiseen hyväksikäyttöön.

Joustavuus työelämässä ei ole pelkästään valmiutta ammatin tai asuinpaikkakunnan vaihtoon. Työnantajat haluavat kohdentaa työn tehokkaasti eivätkä maksa esimerkiksi odottelusta tai liikakapasiteetista – oli sitten kyse liiasta työvoimasta tai osaamisesta.

Maahanmuuttajien työolojen ja työehtojen polkeminen on maailmanlaajuinen ja historiallinen ilmiö, mutta sitä kannattaa tarkkailla myös nyky-Suomessa.

Huonoimpia töitä teetetään niillä, joille annetaan vähiten ihmisarvoa. Aikoinaan puhuttiin maaseudun liikaväestöstä. Vaatimattomiin tehtäviin löytyi syrjäseuduilta ja laitakaupungeilta naisia, Hilmoja ja Almoja.

Nyt maahanmuuttajat toimivat näissä tehtävissä, jotka tehdään katseiden ulottumattomissa. Ulkoseinäremontit valmistuvat peitteiden alla vironkielisen puheensorinan säestyksellä. Iltaisin afrikkalaiset työntävät siivouskärryjä kouluissa ja toimistoissa.

Ihmiset, jotka nauttivat nälkäpalkalla tuotetuista palveluista, eivät näe marginaalissa eläviä työntekijöitä. Näistä on ulkoistamisen myötä tullut työpaikoillaan nimettömiä varjoja. Ulkopuolisuus korostuu entisestään, kun kyse on ulkomaalaisesta työntekijästä.

Suurinta maahanmuuttajien työvoiman kysyntä on Etelä-Suomessa, etenkin pääkaupunkiseudulla, missä elinkustannukset ovat usein suuremmat kuin muualla maassa. Työtä saavat ne maahanmuuttajat, jotka suostuvat sinnittelemään hyvin pienellä palkalla.

Ravintoloiden, kauppojen ja tehdastilojen siivoojat sekä lehdenjakajat ja muut aamuyöstä liikkuvat työntekijät ovat niitä äärimmilleen joustavia ihmisiä, joiden joustavaan elämään kuuluu myös köyhyysrajalla eläminen.

Työn tekemiseen saattaa liittyä palkkaan nähden suuria kustannuksia, kuten joukkoliikenteen seutulipun hankkiminen. Pääkaupunkiseudulla on alkanut asuinalueiden etninen eriytyminen, mikä heijastelee työelämässä tapahtuvaa eriytymistä. Asutaan siellä, mihin on varaa.

Vaikuttaa siltä, ettei kotouttamispolitiikan tarkoituksena oikeasti ole tulijoiden tasavertainen osallisuus yhteiskunnassa vaan heidät halutaan enemmänkin siivousmopeiksi ja apuaivoiksi.

Maahanmuuttajan työpanos täydentää suomalaisista koostuvaa ydintyövoimaa. Työnjaon etniset hierarkiat heijastuvat tulonjakoon ja tulonjako puolestaan elinehtoihin. Pahimmillaan kyse on ihmiskaupaksi luettavasta työsyrjinnästä.


Trux valmistelee väitöskirjaa monietnisestä työyhteisöstä Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Wrede toimii tutkimuskoordinaattorina Svenska social- och kommunalhögskolanin Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskuksessa (Ceren).