Ilkka: Puskista huutelua

Ilkka/kolumni:
Ville Jalonen: Puskista huutelua
1.7.2009

Viime aikoina maahanmuutto ja sen mahdolliset ongelmat ovat nousseet niin uutisotsikoihin kuin ihmisten huulille. Vilkkainta maahanmuuttokeskustelu on luultavasti ollut internetin keskustelupalstoilla, blogeissa ja uutiskommenteissa. Verkossa suuri osa keskustelusta käydään nimettömästi.

* * *

Joskus tuntuu, että anonymiteetti on tämän hetken vakavin mielenterveysongelma. Näyttää siltä, että se aiheuttaa väliaikaisia hulluuskohtauksia ja kokovartalosyyntakeettomuutta. Kaikki vauvasta vaariin kuuluvat riskiryhmään. Taudin tartuntakaava on helposti tunnistettavissa. Tartuntaan tarvitaan vain anonymiteetti, jokin väline tuoda ajatuksiaan esille ja yleisö. Verkossa nämä kolme usein yhdistyvät. Pahin tilanne on keskustelupalstoilla, joilla käydyn keskustelun valvonta ontuu tai puuttuu kokonaan.

* * *

Jos ei ole tarkkana, keskustelupalstataudin oireet ilmaantuvat heti, kun kolme taudinaiheuttajaa yhdistetään. Yksi oireista on itsekritiikin puute. Omia sanomisia ei ajatella loppuun asti. Monen verkkokeskustelijan pitäisi kysyä itseltään ennen viestin lähettämistä, sanoisinko näin vaikkapa puhujan pöntöstä? Jos vastaus kysymykseen on ei, ei sitä pitäisi verkossakaan sanoa. Toisaalta täytyy muistaa, että joskus nimettömyys on välttämätöntä. Esimerkiksi tiedotusvälineet tarvitsevat joskus nimettömiä lähteitä. Verkkokeskustelua käytäessä nimettömyys on harvoin tarpeellista.

* * *

Tekstin tässä vaiheessa, joku varmasti ajattelee, että haluan kaventaa hänen sananvapauttaan. Monelle sananvapaus tuntuu olevan pätevä perustelu sanoa mitä tahansa nimettömästi verkkokeskusteluissa. Näin ajattelevat eivät ymmärrä sananvapauden olemusta kokonaan. Sanomisen vapauteen kuuluu erottamattomasti myös vastuu sanoistaan.

* * *

Sanomisen vastuuta määrittävät hyvät tavat sekä lainsäädäntö. Usein hyvät keskustelutavat unohtuvat, kun keskustelupalstoilla aletaan kunnolla väitellä. Verkkokeskustelussa ei voi käyttää väittelymenetelmistä yleisintä ja helpointa, huutamista kovempaa kuin toinen. Siksipä tuntuu, että väittelyissä pyritään pärjäämään menemällä mielipiteissään äärimmäisyyksiin. Kilpajuoksu alkaa. Kuka sanoo häijymmin, kuka yleistää eniten? Oman asian vastustajat leimataan heti. Minäkin varmaan saan vihervasemmistolaisen feministin leiman eräällä suositulla maahanmuuttokriittisellä keskustelupalstalla. Näyttääkin siltä, että maahanmuuttokriittiset kestävät kovin huonosti itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Tämän seurauksena heidän käymänsä keskustelu muuttuu sisäpiirin kyräilyksi eivätkä heidän haluamansa epäkohdat pääse kunnolla yleisemmän keskustelun asialistalle.

* * *

Eduskunnasta kuului keväällä maahanmuuton tiimoilta harvinaisen järkevä kannanotto. Sen mukaan maahanmuuttajat ovat tukalassa tilanteessa. He ovat siivellä eläviä sosiaalipummeja, mikäli he eivät tee töitä. Mikäli taas tekevät he vievät työpaikat syntyperäisiltä suomalaisilta. Juuri tämän kaltainen maahanmuuttajien syyllistäminen tuntuu olevan suosittua verkkokeskusteluissa. Myös tietyt poliitikot saavat kritiikkiä enemmän kuin ansaitsevat. Tsemppiä Astrid Thors!