Satakunnan Kansa: Rasismin nousuun syytä varautua

Satakunnan Kansa:
Pääkirjoitus: Rasismin nousuun syytä varautua
24.7.2009

Historian opetus on se, että kun kansalla menee huonosti, aletaan etsiä syntipukkeja, joihin turhautuminen voidaan purkaa. Juutalaiset ovat saaneet tuta tämän monta kertaa vuosisatojen aikana.

Syvenemässä oleva laskusuhdanne herättää epäilyn siitä, että rasismi on nousussa Suomessa. Mahdollisuudet siihen ovat olemassa työttömyyden kasvaessa ja turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyessä.

Varsinkin korkea nuorisotyöttömyys on riskitekijä. Nuoret miehet ovat käytännössä aina mukana suomalaisten ja maahanmuuttajien konflikteissa.

Viime kuukausien tapahtumat antavat vihiä ilmapiirin vähittäisestä jyrkkenemisestä Suomessa. Helsingin Sanomien mukaan suomalaisten ja ulkomaalaisten konflikteja on kuluvan vuoden aikana ollut ainakin viisi. Johtopäätös yhteenvedosta on vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään mukaan se, että rasististen rikosten määrä on kasvussa.

Koska laskusuhdanne on vaikuttanut Suomessa vasta vajaan vuoden, on vielä liian aikaista vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä rasismin nousun voimakkuudesta. Todellinen tilannearvio voidaan tehdä pitemmällä aikavälillä.

Rasismin uhkaa on silti tarkkailtava tiukasti ja asenteiden jyrkkenemiseen johtavia syitä pitää pystyä hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Käytännössä ennaltaehkäisy tarkoittaa nimenomaan työttömyyden nousun torjumista, jotta sosiaalinen tyytymättömyys ei pääsisi kasvamaan kohtuuttomaksi ja kiristämään tilannetta.

Yhden haasteen rasismin ennakoinnille muodostaa tulossa oleva työvoimapula, jota ei asiantuntijoiden mukaan voida hoitaa ilman työperäistä maahanmuuttoa.

Asenteiden puolella haaste on iso, sillä suomalaiset ovat edelleenkin tottumattomia monikulttuurisuuteen. Erilaisuuden sietokyvyn kehittämisessä riittää yhä tekemätöntä työtä.

Onneksi Suomesta puuttuvat rasistisia asenteita edustavat eduskuntapuolueet ja -poliitikot. Perussuomalaisiakin on väärin leimata rasistiseksi puolueeksi ainakaan niin kauan kuin Timo Soini on puheenjohtajana.

Poliittisen populismin kasvun ja kehityksen ennakointi on kuitenkin vaikeaa eikä vähiten ilmiön arvaamattoman luonteen takia. Populistijohtaja voi äkkiä tulla, koota taakseen isonkin joukon, mutta hävitä sitten taas jossain vaiheessa poliittiselta kartalta.

Lähin esimerkki tällaisesta löytyy Ruotsista viime vuosikymmenen alkupuolelta. Teollisuusmies Jan Wachtmeisterin vuonna 1991 perustama Uusi demokratia -niminen puolue nousi muutamassa viikossa mielipidetiedusteluissa perinteisten puolueiden kannoille. Puolue kuitenkin kuihtui muutaman vuoden jälkeen, kun Wachtmeisterin pitkäjänteisyys ei riittänyt puolueen johtamiseen.

Toivoa sopii, että Suomessa poliittinen populismi pysyisi maltillisena eikä jyrkän linjan edustajaa nousisi äkkiarvaamatta esille.