Länsi-Uusimaa: Järki ja tunteet vastakkain

Länsi-Uusimaa:
Järki ja tunteet vastakkain
27.7.2009

Suomen maahanmuuttoviranomaiset eivät myöntäneet 64-vuotiaalle egyptiläiselle Evelyne Fadayelille oleskelulupaa Suomeen, koska tämä ei viranomaisten mukaan kuulu Suomessa asuvien poikiensa ydinperheeseen.

Tapaus on aikaansaanut tunteiden kuohahduksen ja myös pienen kansanliikkeen, koska monet ovat pitäneet kohtuuttomana isoäidin saattamista eroon huolehtivista omaisista. Asiaan ovat puuttuneet jopa kirkkojen johtomiehet: arkkipiispat Jukka Paarma ja Leo ovat vedonneet maahanmuuttoviranomaisiin ja poliittisiin päättäjiin, jotta ydinperheen käsitettä laajennettaisiin joissain tapauksissa käsittämään myös isovanhemmat.

Kysymyksessä on oikea koko kansan asia, josta jokaisella varmaan on mielipide. Hyvin yleisesti ajateltaneen, että isovanhemmat ovat luonnollinen osa perheyhteisöä, ja heillä pitää olla mahdollisuus saada osakseen jälkeläistensä huolenpitoa.

Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus. Kun suomalainen muuttaa ulkomaille avioliiton, työn tai muun syyn vuoksi, hänen ei välttämättä tarvitse kantaa syvää huolta Suomessa asuvien vanhempiensa hyvinvoinnista. Yhteiskunta kyllä huolehtii–verovaroin.

Tilanne on monissa maissa aivan toisenlainen. Jos iäkkäällä ihmisellä ei ole jälkeläisiä turvanaan, hän voi jäädä lähes heitteille. Yksin jääneiden vanhusten kohtalot ovat usein säälittäviä. Mutta onko Suomi velvollinen korjaamaan muiden maiden laiminlyöntejä? Lähtökohdaksi pitää tietenkin ottaa, että jokainen maa huolehtii vanhuksistaan, siinä vaiheessa kun nämä ovat yhteiskunnan huolenpidon tarpeessa. Piittaamattomuus, kaiken vastuun työntäminen jälkeläisten ja muiden omaisten niskoille, ei ole mikään kulttuuripiirre vaan yksinkertaisesti–piittaamattomuutta.

Onko Suomi velvollinen korjaamaan muiden maiden laiminlyöntejä?Jos joissain maissa on tapana pitää isovanhempia hyvin lähellä, samassa taloudessa ydinperheen kanssa, sen ei pidä tarkoittaa, että lainsäätäjät ja hallitukset saisivat pestä kätensä yhteiskunnan huolehtimisvastuusta.

Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtaja Heikki Taskinen sanoo (HS 9.7.), että kirkko haukkuu oleskelulupakeskustelussa väärää puuta. Taskisella on hyvät perustelut kannanotolleen. ”Päätösten taustalla on eduskunnan säätämä laki, jota me kaikki noudatamme. Lain tulkinnat on moneen kertaan haettu korkeimmasta hallinto-oikeudesta.”

Suomen kuten muidenkin EU-maiden maahanmuuttoviranomaisten linja perustuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Jos jotkut suomalaiset pitävät ulkomaalaisten isoäitien ja -isien oleskelulupien epäämistä pöyristyttävänä, heillä pitää olla valmiina myöntävä vastaus kovaan kysymykseen: sopiiko, että kustannusten kattamiseksi tullaan teidän kukkarollenne? Suomalainen isovanhempi on maksanut ikänsä veroja, joten hänellä on oikeus saada hoitoa ja huolenpitoa yhteiskunnalta.

Oleskelulupaa anovat ulkomaalaiset isovanhemmat tuovat monesti mukanaan vain vaivansa ja sairautensa. Heidän jälkeläisensä ehkä sanovat, että yhteiskunnalta ei haluta mitään tukea. Tarkoittaako tämä, että vanhusten sairaanhoito, tutkimukset, vammaispalvelut, apuvälineet, kuljetukset, palveluasuminen, kotihoito ja niin edelleen suostuttaisiin maksamaan todellisten kustannusten eikä verovaroin lievennetyn taulukon mukaan? Epäillä sopii.