Tuomas Nevanlinna: Perusvasemmistolaiset

Helsingin Sanomat:
Tuomas Nevanlinna: Perusvasemmistolaiset
1.7.2009

Perussuomalaiset on vasemmistopuolue, joka etsii syyllisiä väärästä paikasta. Uskaltaisinko suorastaan kompata Leniniä ja sanoa, että se on työväenpuolue, jonka kannattajilla on väärä tietoisuus. Sehän kannattaa työväen elinolojen ja oikeuksien parantamista.

Ai niin, lukuun ottamatta homoja ja maahanmuuttajia. Perussuomalaiset poliitikot eivät tosin myönnä tätä varausta – hehän vain kannattavat mutkattomia perhearvoja ja "asiallista keskustelua" aroista aiheista. Ehkä vilpittömästikin. Silti kyseessä on objektiivinen valhe. Persujen kannatus perustuu epämääräisenä vellovaan rasismiin ja homofobiaan, halusi puolueen johto tai sen yhden miehen älymystö sitä tai ei.

Mitä vasemmiston tulisi sitten tehdä? Ensinnäkin sen tulisi olla populistisempi. Tietenkään "asiat eivät ole niin yksinkertaisia". Silti on aivan totta sanoa, että suuryhtiöt ja finanssikapitalistit vedättävät maailmaa (muun muassa nykyisellä lamalla) kun taas on simppelisti epätotta väittää, että syypäitä ongelmiimme olisivat vääränväriset onnenonkijat tai suomalaisten rakkauselämä. Vasemmiston tulisi vetää herraviha ja kapitalismin syyttäminen avoimesti kehiin.

Vasemmistoa on pidätellyt tästä raikkaasta kielenkäytöstä se näennäinen tosiseikka, ettei sosialistista vaihtoehtoa enää ole. Se on kuitenkin silkka osatotuus: vain keskusjohtoinen suunnittelusosialismi ei enää ole vaihtoehto. Muita vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Perustulo tai muut radikaalit sosiaalipoliittiset uudistukset ovat vaihtoehtoja. Patentti- ja tekijänoikeuslakien syvällekäyvä uudistaminen on vaihtoehto. Kokonaisvaltaisesti ekologinen energiapolitiikka on vaihtoehto. Ay-liikkeen uudistaminen sen perusidean mukaiseksi on vaihtoehto. Prekariaatin systemaattinen edunvalvonta on vaihtoehto. Internet on liki itsessään vasemmistolainen hanke: informaatio ei ole niukkaa, sillä se ei puolitu jaettaessa.

Vaihtoehdot jäävät roikkumaan ideologisesti ilmaan, ellei niillä ole kattotermiä. Ehdotan sellaiseksi sosialismia. Sen lähtökohtana on universalismi, tasa-arvo ja riiston lakkauttaminen. Internet, ekologinen kriisi ja maailmanlama ovat tuoneet massiivisesti esiin sen, että talous on perustavasti kollektiivista toimintaa, jota ei voi rajatta alistaa yksityiselle voitontavoittelulle.

Sosialismin tulee olla monikärkistä, ja se voi perustua vain osittain valtion varaan. Sosialistista on rakentaa ja kehittää (vaikkapa) osuuskuntatoiminnan, pienyrittämisen, uudenlaisten osaamiskollektiivien, nettiyhteisöjen ja infrastruktuurien yhteisomistuksen edellytyksiä suurpääoman vallan kustannuksella.

Sosialismikäsitteen elvyttäminen edellyttää avointa tilintekoa sen historian kanssa. Demareille ei riitä hyvinvointivaltion jämien laiska puolustelu vaalipuheissa, vaan asia on selvitettävä juurta jaksain sekä puheenparren että toiminnan tasolla. Äärivasemmiston on myönnettävä Neuvostoliitto osaksi omaa historiaansa ja pesänselvitysvelvollisuuttaan.

Ei se helppoa tule olemaan. Vaan ei ole helppoa perussuomalaisellakaan, joka pääsee hallituksessa tekemään kompromisseja ja sosiaaliteknologista hienosäätöä. Ja molempia hieman huonommin kuin demarit.


KIRJOITTAJA ON FILOSOFI.