maanantai 6. heinäkuuta 2009

YLE: Maahanmuuttajaäidit eivät löydä suomen kielen kursseille


YLE Uutiset:
Maahanmuuttajaäidit eivät löydä suomen kielen kursseille
6.7.2009


Maahanmuuttajataustaiset äidit jäävät suomen kielen opetuksesta paitsi miehiä useammin. Erityisesti puolisonsa perässä muuttaneiden, kotoutumisohjelmien ulkopuolelle jääneiden naisten mahdollisuudet osallistua kielikursseille ovat usein heikot. Kyse voi olla myös arvoista, vaikka äidin kotoutuminen olisikin lapsen kannalta tärkeää.

Lutfeara Hossain muutti Bangladeshistä Suomeen miehensä työn perässä. Lähes parikymmentä vuotta Suomessa asunut kahden lapsen äiti osallistui kuluneena keväänä vasta toiselle kielikurssilleen. Kielenopiskelua on viivästyttänyt ajatus paluusta kotimaahan.

- Vuosia sitten minusta tuntui, että en jää Suomeen. Ajattelin, että palaamme, kun aviomieheni saa opinnot valmiiksi. Nyt lapseni ovat kasvaneet, ja ajatus paluusta tuntuukin hankalalta, hän kertoo.

Hossainin tarina on hyvin tavallinen. Suurin maahanmuuttajaryhmä ovat juuri perhesyistä Suomeen tulleet, mutta silti pakollista kielenopetusta sisältävä kotoutumisohjelma tehdään vain toimeetulotukea ja työttömyyskorvausta hakeville. Niinpä esimerkiksi puolisonsa tulojen varassa eläviä kotiäitejä ei kielikursseilla juuri näy.

Vanhan kotimaan kulttuurin ylläpitäminen tärkeää

Vaikka kotiäidit jäävät syrjään kielenopetuksesta usein juuri tiedon ja ohjauksen puutteen vuoksi, taustalla vaikuttaa myös arvomaailma. Oman, entisen kotimaan kulttuurin ylläpitäminen koetaan tärkeämmäksi, sanoo albaaninaisten kotoutumista tutkinut Lapin yliopiston opiskelija Egëzona Kllokoqi.

- Jos nainen tulee patriarkaalisesta kulttuurista, sen määrittämää naisroolia, eli kasvattajan roolia, on tärkeää ylläpitää. Nainen voi kokea epäonnistuneensa kasvatuksessa, jos lapsi puhuukin kotona suomen kieltä eikä hallitse vanhempien edustamaa kulttuuria. Naiset voivat tätä kautta ajatella olevansa huonoja äitejä, Kllokoqi sanoo.

Jotkut maahanmuuttajaäidit viettävätkin jopa kymmenen vuotta suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Silti juuri äidin halu sopeutua uuteen kotimaahan merkitsee lapsen tulevaisuudessa paljon.

- Lapset käyvät koulua ja ovat siten puoliksi suomalaisia. Jos äiti ei tiedä tästä yhteiskunnasta mitään, niin hän ei pysty tukemaan lapsiaankaan, sanoo Kllokoqi.

Vaihtoehtoja kielenopetukseen

Kun kotoutumisohjelmien kielikursseille ei ole asiaa, tai niille ei lasten hoidon takia voi osallistua, keinot ovat vähissä. Kllokoqi ehdottaa, että tavanomaisille kielikursseille järjestettäisiin vaihtoehtoja. Yksi sellainen voisi Kllokoqin mukaan olla kurssi, jonne voisi ottaa pienet lapset mukaan. Tämä madaltaisi äitien kynnystä ottaa osaa opetukseen.

Tällä hetkellä vaihtoehtoisen kielenopetuksen järjestäminen makaa lähinnä järjestöjen harteilla. Esimerkiksi YK:n naisjärjestö Unifem pyörittää eri puolilla maata kielikursseja, joilla opetus pyritään järjestämään joustavasti vaikkapa iltaisin.

Lisäksi kursseille saavat osallistua vain naiset. Useita vuosia vapaaehtoisena Unifemissä toiminut Marja Liisa Toivanen tietää, miksi.

- On naisia, jotka eivät saisi tulla kurssille, jos siellä on miehiä. Olemme myös huomanneet, että jos miehiä on paikalla, vain he puhuvat, ja naiset vaikenevat, kertoo Toivanen.