Voima: Kohti demokratiaa persut edellä?

Voima: Kohti demokratiaa persut edellä? 14.10.2010

Perussuomalaiset & muut maahanmuuttokriittiset ovat ainakin yhdessä asiassa oikeassa. He ovat sinnikkäällä kritiikillään osoittaneet, että Suomessa valta on annettu teknokraateille.

Myös maahanmuuttokysymyksissä toimitaan kaksoiskriteereillä. Sanotaan, mutta ei tarkoiteta.

”Jokaisella puolueella on ’kaksi kärkeä’, jotka puhuvat keskeisistä teemoista ristiin”, kirjoittaa toimittaja Taneli Heikka blogissaan. ”Esimerkiksi kokoomuksella on maahanmuutossa pehmeämmän linjan Stubb ja kovemman linjan Katainen, sekä hommalaishenkisiä porvareita varten ’sosiaalipummit ulos’ -target-ehdokkaita.”

On oireellista, että liian monet puolustelevat maan tapaa ja teknokratiaa – esimerkiksi EU:n päätöksiä – mieluummin kuin antaisivat kansan päättää.

Persujen ja muiden vaatimukset suorista kansanäänestyksistä nostavat sekä teknokraattien että humanistien karvat pystyyn.

Silti lähes kaikki myöntävät, että suomalainen poliittinen järjestelmä on kriisissä. Sitä sen sijaan ei helposti myönnetä, että kyse olisi demokratian kriisistä. Vielä vaikeampaa olisi myöntää maahanmuuttokriittisten vanavedessä, että suoran demokratian lisääminen olisi ratkaisu.

Ei ole siis yllätys, että perussuomalaisten kannatus on noussut jo 12 prosenttiin. On perustettu maahanmuuttovastainen vapauspuolue, Muutos 2011 mainostaa televisiossa. Näyttää siltä, että maahanmuutto nousee ensi kevään eduskuntavaalien kuumaksi kysymykseksi.

Järkevät ihmiset väittävät silti, että eivät käsitä, mistä on kyse.

”En ymmärrä”, sanoo demarisuvaitsevainen Arja Alho Jussi Halla-ahosta kirjassa Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? ”En tajua”, sanoo Sulo Aittoniemestä ihmisoikeuksien puolustaja Jussi Förbom kirjassaan Hallan vaara.

Maahanmuuton vastustajat eivät ymmärrä maahan tulijoita, viranomaisia eivätkä poliitikkoja. Kukaan ei ymmärrä ketään, ihmiset pelkäävät toisiaan.

Förbom kirjoittaa, että asiantuntijat eivät enää uskalla puhua ääneen, koska he pelkäävät viharyöppyä, halveksuntaa ja uhkailua.

Samaan aikaan Förbom kirjoittaa itse vihoissaan maahanmuuton vastustajien ”räyhäävästä tajunnanvirrasta”, ”asenteellisuudesta”, ”ahtaasta ja ennakkoluuloisesta puhetavasta”, ”epä-älyllisyydestä” ja ”populistisesta teatterista”.

Förbom suuntaa vihansa vihapuheeseen. Viha vihasta ei auta.

Förbom käy kirjassaan läpi maahanmuuttokeskustelua eduskunnassa kymmeneltä viime vuodelta. Hän osoittaa, että maahanmuuttoa vastustavat puheet eivät ole voimistuneet viime vuosina. Puheet ovat olleet yhtä voimakkaita ja räävittömiä koko ajan.

Samalla Förbom itse suhtautuu monikulttuurisuuteen samoin kuin useat muut sitä ymmärtävät. Monikulttuurinen kapitalismi on itse kohtalo, elämän laki, sille ei voi mitään.

Suomessa käydään turhan paljon muna vai kana -keskustelua siitä, ovatko kaikki kulttuurit jo itsessään aidosti monikulttuurisia tai vähemmän monikulttuurisia.

Kulttuurista on tullut poliittista ideologiaa, toiset puolustavat vähemmistökulttuureita ja monikulttuurisuutta, kun taas toiset taistelevat kansallisen kulttuurin puolesta. Kumpikin ääripää puhuu kuitenkin kulttuurista. Minne ovat unohtuneet valistus, pyrkimys yleisiin oikeuksiin, demokratiaan, yksilön oikeuksiin?

Kriitikot sanovat, että tasa-arvopuheen taustalla olevat yleiset oikeudet ovat länsimaalaisia – meidän arvojamme.

Maahanmuuttokriitikot taas ovat sisäistäneet eliitin välineellisen ajattelun. Tärkeintä on kulujen karsiminen ja yksilön hyödyllisyys yhteisölle.

”Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassa oleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä”, kirjoittaa Jussi Halla-aho blogissaan.

Halla-aho asettuu selkeästi kansallisen kulttuurin tukijaksi. Hänelle, kuten muille kulturalisteille, yhteisö on tärkeämpi kuin yksilö. Samalla hän myös määrittää yksilön arvon sen kautta, mitä hyötyä yhteisölle hänestä on.

Hyödyn perääminen ei ole lainkaan ihmeellistä. Suomi on ollut lamassa ja hätätilassa jo lähes 20 vuotta. Sinä aikana kansalaiset on opetettu hyötyajatteluun, palveluiden karsimiseen, ensisijaisuuksien pohtimiseen niin kansantalouden kuin kuntatalouden näkökulmasta.

Miksi tämä karsiminen ei näkyisi myös suhteessa yhteiskunnan heikoimpiin? Köyhät vanhukset on jo tuupattu odottamaan nopeaa kuolemaa vanhainkoteihin, krooniset työttömät on putsattu työttömyystilastoista sairauseläkkeelle.

Samaan aikaan hallitus toisensa jälkeen vaatii, että maahanmuuttoa on lisättävä, koska Suomessa ei ole riittävästi ihmisiä tekemään paskaduunia. Mitä ajattelevat karsimisen sisäistäneet kansalaiset?

Ihmisten suut pyritään pesemään puhtaaksi likaisista lauseista. Förbom osoittaa kirjassaan, että media on sensuroinut eduskunnan ylilyöntejä, rasismia on peitelty. Samalla tavalla monikulttuurisuuden vastustajien kielestä on karsiutunut pois rotupohjainen rasismi Suomessa kuten muuallakin Euroopassa.

Tilalle on tullut kulttuurirasismi. Sanotaan, että somalien kulttuuri tuottaa huonosti Suomeen sopivia kansalaisia. Ei sanota, että somalit olisivat huonoja, vaikka sitä juuri tarkoitetaan.

Sekä monikultuurisuus että uusrasismi painottavat puhetta eri ryhmien identiteeteistä ja eroista. Ei puhuta kaikkien oikeuksista vaan riidellään kulttuurien ja identiteettien eroista ja samankaltaisuuksista, hyvyyksistä ja huonouksista.

Myös hyvää tarkoittavien humanistien olisi ymmärrettävä, että maahanmuuttokysymyskin on taisteltava demokratian eikä teknokratian kentillä. Voitto väärällä kentällä on seuraavan taistelun tappio.

Jussi Förbom: Hallan vaara. Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista. Into Kustannus 2010. 201 s.

Ville Hytönen (toim.): Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? Savukeidas 2010. 229 s.

Markus Himanen & Jukka Könönen: Maahanmuuttopoliittinen sanasto. Into Kustannus 2010. 114 s.

Jera Hänninen & Jyri Hänninen: Tuhansien aatteiden maa. Ääriajattelua nyky-Suomessa. Johnny Kniga 2010. 267 s.

_______________

Tarvitsemme globaalia taistelua

Anna Kontulan pamfletti Näkymätön kylä Olkiluodon siirtotyöläiskylästä osoittaa, että vierastyöläisille ei makseta samaa palkkaa kuin suomalaisille:

”Me emme voi Suomesta käsin ratkaista maailman ongelmia, kääntää siirtolaisvirtoja tai nostaa lähtömaiden palkkatasoa. Viime kädessä siirtotyöläisten aseman parantaminen on siirtotyöläisistä itsestään kiinni, sillä vain ihmisten oma uskallus voi saada aikaan pysyviä muutoksia”, Kontula kirjoittaa.

Kontula vaatii globaalin taistelun aloittamista kansallisella tasolla: ”On vaadittava työntekijöiden yhtäläisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, sillä vain yhteisen nimittäjän varaan voi kasvaa ylikansallista solidaarisuutta”, Kontula tiivistää kansainvälisen taistelun vaatimuksen.

Taistelu kansallisella tasolla ei ole kuitenkaan helppoa. Syyskuun lopussa uutisoitiin, että työsuojeluviranomaisia ei edes päästetä tekemään yllätystarkastusta Olkiluodon työmaalle, joka on täynnä siirtotyöläisiä.

Anna Kontula: Näkymätön kylä. Into Kustannus 2010. 122 s.

_______________

Paperittomat kertovat tarinansa

Yksilöitä puolustavat myös toimittaja Kaisa Viitanen ja valokuvaaja Katja Tähjä. He zoomaavat lähikuvan paristakymmenestä paperittomasta siirtolaisesta ympäri Eurooppaa kirjassaan Paperittomat.

Euroopassa on miljoonia ihmisiä ilman virallisia papereita. He ovat täällä, koska eurooppalaiset tarvitsevat halpaa työvoimaa. Kirja alkaa tylysti:

”Helsingissä minusta tuli orja. Puolen vuoden ajan jokainen päivä oli samanlainen. Heräsin aamulla ennen neljää kännykän piippaukseen. Pomo haki minut autolla Helsingin keskustaan. Siivosin Amarillon yökerhoa seitsemänä päivänä viikossa.”

Kaikki paperittomat eivät ole orjia, mutta heillä jokaisella on oma tarinansa. Samantapaisia tarinoita, joista olemme kertoneet myös Voimassa. Yksilön epäonni, riisto ja vaikeudet koskettavat. Yksilötasolla ymmärrämme myös jokaisen oman tarinan. Eivät hekään halua olla joukkoa vaan yksilöitä. Kukapa haluaisi samastua näkymättömiin ihmisiin?

Kaisa Viitanen & Katja Tähjä: Paperittomat. Helsingin Sanomat 2010. 189 s.

_______________

Mitä Hallis tarkoittaa?

Kissat on nostettu pöydälle Ville Hytösen toimittamassa kirjassa Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? Siinä pääsevät puhumaan myös Halla-ahon puolustajat filosofi J. Sakari Hankamäki & kirjailija Timo Hännikäinen.

_______________


Ääriajattelua Suomessa

”Demarit taas lanseerasivat maaliskuussa 2010 maahanmuuttopolitiikan linjauksen ’Maassa maan tavalla’. Näppärä slogan. Ei tosin demareiden vaan perussuomalaisten jo vuosia sitten käyttöön ottama”, analysoivat pamfletistit Jera & Jyri Hänninen kirjassaan Tuhansien aatteiden maa. Ääriajattelua nyky-Suomessa. Nyt ajattelun alkuperä määrää, onko se hyvää vai ei.

_______________

Perussanasto

”Monikulttuurisuus on länsimaisen liberaalin omantunnon itsepetoksen muoto. Kun liberaali kohtaa perinteen, joka ei rajoitu ruokatottumuksiin tai musiikkityyleihin vaan joka koetaan vastenmielisenä ja kauhistuttavana, puhe siirtyy yhteisiin sääntöihin. Liberaali joutuu tekemään aina eron kulttuurin ja universaalien arvojen välille. Ne, jotka eivät tätä eroa tee, ovat vaarallisia fundamentalisteja”, kirjoittavat vapaata liikkuvuutta puolustavat Markus Himanen & Jukka Könönen kirjassaan Maahanmuuttopoliittinen sanasto.

_______________

Sivun artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 8/2010 s. 37.