Suomen ympäristökeskus: Maahanmuuttajat kaupunkiluontoa koskevassa suunnittelussa

Suomen ympäristökeskus: Maahanmuuttajat kaupunkiluontoa koskevassa suunnittelussa - Kohti interkulttuurista kaupunkia 5.5.2011
SYKEra12/2011 Maahanmuuttajat kaupunkiluontoa koskevassa suunnittelussa (pdf)

Interkulttuurisuus on kehitystä, jossa eri kulttuuristen ryhmien välinen vuorovaikutus on aktiivista ja myönteistä. Kaupungin suunnittelussa tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkia kehitetään kulttuurisen moninaisuuden luomia uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntäen.

Tässä raportissa

* esitellään kokemuksia eri kulttuuristen ryhmien osallistamisesta luontoalueita koskevaan suunnitteluun Helsingissä,
* kuvataan pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien kokemuksia kaupunkiluonnosta ja sen merkityksistä, käytöstä ja käytön esteistä,
* tuodaan esiin maahanmuuttajien näkökulmia tiedonsaantiin ja osallistumiseen,
* pohditaan kaupungin suunnittelun keinoja interkulttuurisuuden edistämiseen.


Tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu pääkaupunkiseudulla tehdyistä yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluista. Haastateltavina oli yhteensä 19 maahanmuuttajaa sekä 13 maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olevaa asiantuntijaa. Menetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu.

Interkulttuurisuutta on mahdollista edistää suunnittelun ja erityisesti siihen liittyvien vuorovaikutusprosessien kautta. Nykyiset pääkaupunkiseudun luontoalueet näyttävät palvelevan erilaisia maahanmuuttajia suhteellisen hyvin. Niitä voitaisiin kuitenkin kehittää esimerkiksi pyrkimällä palveluiden eriyttämisen sijaan luomaan mahdollisuuksia eri ryhmien kohtaamisille ja kannustamalla ihmisiä itse rikastamaan ympäristöään ja sen käyttötapoja.

Hallinnon toimijat tarvitsevat mahdollisuuksia kouluttautua tuntemaan moninaistuvan väestön kulttuureita ja omaksua kulttuuriherkkiä tapoja toimia eri ryhmien kanssa. Tiedottamisen ja myös osallistumisen suunnittelussa kannattaa käyttää maahanmuuttajien ja heidän kanssaan jo työskentelevien asiantuntemusta. Eri kulttuureille sopivista vuorovaikutuksen ja yhteistyön tavoista tarvitaan tarkempaa, ryhmäkohtaista tutkimusta.

Jaana Leikkilä, Maija Faehnle ja Jari Lyytimäki (toim.), 2011

Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2011, 54 s.,
Suomen ympäristökeskus (SYKE), URN:ISBN:978-952-11-3882-9,
ISBN 978-952-11-3882-9 (PDF).