Kirkko&Kaupunki: Kidutettu jää usein hoitamatta

Kirkko&Kaupunki: Kidutettu jää usein hoitamatta 10.9.2012

Puolet Suomeen saapuvista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on kokenut kidutusta.

Helsingin Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuskeskuksen aluejohtajan Pekka Tuomolan mukaan kidutus on suomalaisille kaukainen asia.

– Sellaisia hirveyksiä, joita ihminen voi toiselle tehdä, ei kuvata rajuimmissakaan TV-sarjoissa. Kidutus on todellisuutta, joka halutaan torjua, Tuomola sanoo.

Kidutus yhdistetään usein fyysiseen kärsimykseen. Tuomolan mukaan psyykkiset kidutustraumat voivat kuitenkin olla fyysisiä vammoja vaikeampia käsitellä ja hoitaa.

– Vaikka kipu voi olla sietämätöntä, on se kuitenkin konkreettista ja liittyy kidutustapahtumaan. Joskus ihmiset joutuvat näkemään, kuinka äiti raiskataan tai perhe tapetaan silmien edessä. Tällaisten tapahtumien kanssa on vaikea elää ja niitä on todella vaikea hoitaa. Henkisen kidutuksen keinot ovat yleisesti käytössä.

Noin puolet Suomeen saapuvista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on kokenut kidutusta. Heidän joukossaan on myös lapsia ja nuoria. Helsingin Diakonissalaitoksen laatiman raportin mukaan kolmannes Suomeen saapuvista alle 24-vuotiaista turvapaikanhakijoista ja pakolaisista on kidutettuja tai vaikeasti traumatisoituneita. Esimerkiksi vuonna 2009 tämä tarkoitti lähes 900:aa lasta tai nuorta.

Pian kaksikymmentä vuotta toiminut Kidutettujen kuntoutuskeskus aloitti vuonna 2010 KITU-hankkeen, joka keskittyy kidutusta kokeneiden pakolaislasten ja -nuorten auttamiseen. Vuoden lopussa päättyvälle hankkeelle haetaan parhaillaan lisärahoitusta.

Ennen KITU-hanketta kuntoutuskeskus ei pystynyt resurssien puutteen vuoksi tarjoamaan kidutetuille lapsille juuri lainkaan hoitoapua. Nytkin sitä voidaan antaa vain muutamalle kymmenelle henkilölle. Alle kolmannes traumoista kärsivistä pakolaislapsista ja -nuorista saa Suomessa hoitoa.

Koska työntekijäresurssit ovat osoittautuneet kysyntään nähden liian pieniksi, hankkeessa painotetaan konsultointiapua pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa työskenteleville. Näin osaamista ja kokemuksia saadaan jaettua. Tuomolan mukaan kidutustraumojen hoito on vaativaa ja pitkäkestoista, eikä asiantuntemusta niiden käsittelyyn löydy moneltakaan paikkakunnalta.

– Tehtävämme on rohkaista mielenterveyspalveluita antamaan hoitoa. Perustyö on samanlaista kuin minkä tahansa mielenterveysongelman hoidossa, vaikka taustalla olisi kidutuskokemus. Kidutus aiheuttaa traumareaktion, jonka oireina voivat olla masennus, ahdistus, unettomuus sekä lukuisat muut oireet. Tärkeintä on kriisitilanteesta selviäminen ja katseen suuntaaminen tulevaisuuteen.



Kidutettujen hoidossa on paljon haasteita. Tuomolan mukaan luottamuksen saavuttaminen voi olla vaikeaa, koska viranomaiset ja lääkärit ovat saattaneet osallistua kidutukseen. Myös yhteisen kielen puute ja tulkin käyttö saattavat aiheuttaa hankaluuksia.

Pekka Tuomolan mukaan ikävä tosiasia on, että myöskään suomalaiset lapset ja nuoret eivät saa riittävästi hoitoa. Tällaisessa tilanteessa pakolaiset jäävät helposti taustalle.

– Ei silti voi olla niin, että joku ihmisryhmä jää vaille hoitoa. Jos näin on, emme voi kutsua Suomea sivistysvaltioksi. Suomi on myös ratifioinut Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen vastaisen sopimuksen, joka velvoittaa järjestämään kuntoutusta kidutetuille.

Mahdollinen kidutus vaikuttaa turvapaikan saamiseen. Kidutettujen kuntoutuskeskus saa joskus kritiikkiä, että Suomeen tulisi kidutuksen uhreja teeskenteleviä turvapaikanhakijoita.

– Se prosessi, jonka avulla mahdollinen kidutus todetaan, on perusteellinen ja vaativa. Prosessiin kuuluvat käynnit lääkärin, psykiatrin ja fysioterapeutin vastaanotoilla. Siinä ei voi huijata, Tuomola sanoo.