Savon Sanomat: Itä-Suomi ei selviä ilman vieraitten apua

Savon Sanomat, pääkirjoitus: Itä-Suomi ei selviä ilman vieraitten apua 23.9.2012

Alkuvuodesta kiivaana käynyt rasismikeskustelu on laantunut kesän ja alkusyksyn aikana. On kuitenkin turha luulla, että rasistinen ajattelu olisi huuhtoutunut Suomesta viime kuukausien jatkuvien sateitten mukana. Vierasvastaiset purkaukset ovat vain peittyneet ratkaisuaan odottavan eurokriisin alle.

Ruotsin liki kymmenmiljoonaisesta väestöstä on jo toista miljoonaa ulkomaalaisia, eikä ruotsalaisten vahva kansallinen itsetunto olisi murentunut siitä mihinkään. Suomi-Ruotsi -maaotteluissa ruotsalaisurheilijat – ihonväristä riippumatta – heiluttavat sinikeltaisia lippujaan vähintään yhtä suurella isänmaallisella innolla kuin meidän omat sinivalkoiset sankarimme.

Itä-Suomen kolmessa maakunnassa on vajaat 570 000 asukasta. Ulkomaankansalaisia heistä on noin 9 200 eli alle kaksi prosenttia. Jos tämän päivän ruotsalaisista joka kymmenes on vierasmaalainen, niin tämän päivän savolaisista ja pohjoiskarjalaisista heitä on vähemmän kuin kaksi sadasta.

Alueellisesti katsottuna ulkomaalaisten osuus on Itä-Suomessa maan pienin. Se ei estä sitä, etteikö vieraspelkoa esiintyisi myös itärajan maakunnissa.

Itäsuomalaisten olisi kuitenkin korkea aika oppia toivottamaan vieraat lämpimästi tervetulleiksi ukkoutuviin ja akoittuviin maakuntiin. Tosin Pohjois-Karjalassa monet poikamiehet ovat alkaneet jopa rakastua rajantakaisiin naisiin ja ottaa heitä vaimoikseen. Kokonaisuuden kannalta se ei kuitenkaan vielä riitä, tarvitaan paljon järeämpää otetta maahanmuuton edistämiseen.

Tämä käy hyvin ilmi Itä-Suomen kolmen maakunnan juuri valmistuneesta yhteisestä maahanmuuttostrategiasta, jossa katseet ovat vuodessa 2017 – siis vain viiden vuoden päässä. Pohjois-Savon ely-keskuksen ylijohtaja Kari Virranta sanoo suoraan, että ”kysymys ei enää ole siitä, haluammeko maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia työntekijöitä, vaan siitä saammeko heitä.”

Itä-Suomen maakuntien väkilukutilastot todistavat vääjäämättömästi, ettei Savon ja Pohjois-Karjalan väestö kykene enää uusiutumaan ja lisääntymään ilman ulkopuolista apua. Muualta Suomesta voidaan toivoa saatavan jotain, mutta ei missään nimessä kaikkea. Jos joku toivoi aikanaan, että Ruotsiin aikanaan muuttaneet palaisivat joskus kotikulmilleen, niin turha on odottaa apua lännestä. 1960- ja 70-lukujen taitteen maastamuuttajat ovat jo samanlaisia eläkeläisiä kuin kotikulmille jääneet sukulaisensa ja tuttavansa.

Maailmalla riittäisi pakolaisia myös Itä-Suomeen, jos heidät vain haluttaisiin ottaa vastaan. Taannoin Ylä-Savossa käyty julkinen keskustelu osoitti, että kielteinen asenne istuu vielä lujassa.

Luontaisin tulosuunta on siis itä. Pohjois-Karjalan rajakunnissa venäläisten osuus onkin kasvanut nopeasti, ja Etelä-Savo tulee hyvää vauhtia perässä. Pohjois-Savoon venäläisiä on maantieteellisistä syistä asettunut verkkaisemmin.

Itä-Suomessa maahanmuuttajia tarvitaan liki kaikilla elämänalueilla hoiva-ammateista teollisuuteen. Vieraita pelätään, jos heitä ei tunneta. Vierastyövoimaa palkanneet yritykset ovat sen sijaan hyvin tyytyväisiä.