Maria Lohela: EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka ja taakanjako

Maria Lohelan kirjallinen kysymys: EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka ja taakanjako 12.9.2012
Päivi Räsänen: Mitä tarkoittaa EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä? 18.10.2012

EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka ja taakanjako

Eduskunnan puhemiehelle

Euroopan unionissa on ollut pyrkimyksenä yhtenäistää paitsi finanssijärjestelmiä myös muita yhteiskunnan rakenteita, esimerkiksi maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Tähän on viime aikoina luonut paineita yleisen harmonisoinnin - ns. liittovaltiokehityksen - lisäksi myös arabikevään aiheuttama Pohjois-Afrikan kansojen muuttoaalto Eurooppaan. Asia on kuohuttanut etenkin Etelä-Euroopan unionimaita: Euroopan reunavaltioiden Italian ja Ranskan välit kärjistyivät vuonna 2011 siinä määrin, että Ranska uhkasi irtautua Schengen-sopimuksesta. Italia puolestaan on vaatinut muilta EU-mailta apua Afrikan siirtolaistensa jakamisessa. EU:ssa onkin pohdittu ratkaisuja turvapaikka-asioista aiheutuvien rasitteiden oikeudenmukaiseen jakamiseen EU-maiden välillä.


EU:n yhteiselle turvapaikkapolitiikalle luotiin pohja jo vuonna 1999 Tampereen huippukokouksessa. Vuosina 1999-2005 luotiin puitteet yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamiseksi (muun muassa direktiivi turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteista, direktiivi turvapaikkamenettelystä ja Dublin-asetus) ja vuonna 2008 saatiin toiminnan suuntaviivat Euroopan komission Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman muodossa. Suunnitelma sisältää muun muassa kolme ulottuvuutta, joilla yhteistä turvapaikkajärjestelmää tuetaan. Näihin kuuluu Lissabonin sopimuksen myötä solidaarisuuden ja reilun taakanjaon periaate, minkä toimeenpanemiseksi komissio ehdotti jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden lisäämistä turvapaikka-asioissa. Tavoitteena on jakaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta syntyvää kuormitusta jäsenmaiden kesken joko suoraan turvapaikanhakijoita siirtämällä tai taloudellisin kompensaatioin lukumäärällisesti tai suhteellisesti muita enemmän pakolaisia vastaanottaville maille. Euroopan komissiolle tehdyssä tutkimuksessa on taakanjakoperiaatteeksi ehdotettu jäsenmaan väkilukua, BKT:tä ja väestötiheyttä tietyin painotuksin. Lisäksi kansainvälistä suojelua saavien etu ja kotoutumismahdollisuudet kohdemaassa voitaisiin ottaa huomioon. Näihin periaatteisiin perustuvissa laskelmissa jopa 40 % turvapaikkahakemuksista siirrettäisiin hakemuksen vastaanottajamaasta toisaalle eli käytännössä eteläisestä Euroopasta muihin EU-maihin. Suomen ja Ruotsin kaltaisten kehittyneiden, suhteellisen harvaanasuttujen maiden osuus taakanjaosta tulisi oletettavasti olemaan Euroopan suurimpia. Esimerkiksi Suomen kohdalla puhutaan turvapaikanhakijamäärien moninkertaistumisesta; tällaista päätöstä voidaankin pitää Suomen kannalta taloudellisesti musertavana ja maamme suvereniteettia kaventavana.

EU on sitoutunut saamaan yhteiseen turvapaikkamenettelyyn perustuvan Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän valmiiksi tämän vuoden aikana. Asiassa otettiinkin kesän 2012 aikana monta suurta askelta; asia valmisteltiin Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden LIBE-valiokunnassa ja heinäkuussa syntyneestä päätöslauselmaesityksestä EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa (2012/2032(INI)) äänestettiin 11.9.2012 Euroopan parlamentissa. Päätöslauselmaesitys hyväksyttiin. Hallitus on antanut tukensa EU:n yhteiselle turvapaikkajärjestelmälle todeten hallitusohjelmassaan seuraavaa: "Suomi toimii aktiivisesti EU:n yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan aikaansaamiseksi." Vaalikauden aikana asiasta on silti vaiettu; turvapaikanhakijoiden siirtäminen eri maiden välillä onkin epähumaanilta kuulostavaa toimintaa ja myös poliittisesti arkaluontoinen aihe. Siitä on kuitenkin uskallettava puhua nyt, kun asiassa on edetty EU-tasolla jo näinkin pitkälle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kannattaako hallitus EU:n yhteistä taakanjakoa turvapaikka-asioissa,

miten hallitus on varautunut sen tarkoittamaan turvapaikanhakijamäärien merkittävään kasvuun Suomessa ja

onko hallitus valmis antamaan ulkopuolisen tahon määritellä sen, kuka maahan voi tulla sen sijaan, että harkinta pidetään kansallisissa käsissä?

Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2012
Maria Lohela /ps
Eduskunnan puhemiehelle

-----------

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maria Lohelan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 671/2012 vp:

Kannattaako hallitus EU:n yhteistä taakanjakoa turvapaikka-asioissa,

miten hallitus on varautunut sen tarkoittamaan turvapaikanhakijamäärien merkittävään kasvuun Suomessa ja

onko hallitus valmis antamaan ulkopuolisen tahon määritellä sen, kuka maahan voi tulla sen sijaan, että harkinta pidetään kansallisissa käsissä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on Suomen prioriteettitavoite. Esimerkiksi ennen niin sanotun Dublin-järjestelmän olemassaoloa turvapaikanhakijan oli halutessaan helppoa siirtyä jäsenvaltiosta toiseen ja saada hakemuksensa käsitellyksi useissa eri valtioissa, jos aiemmat hakuyritykset olivat johtaneet kielteiseen päätökseen. Dublin-järjestelmä ei kuitenkaan voi toimia sujuvasti sellaisten jäsenvaltioiden kesken, joiden turvapaikkajärjestelmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Viime vuosina esimerkiksi Kreikka ei ole pystynyt turvaamaan tasoa, joka mahdollistaisi turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuun siirtämisen Kreikalle. Tarvitaan siis paitsi yhteistä sääntelyä turvapaikkamenettelyistä, vastaanotto-oloista ja suojelun antamisen perusteista, myös tukea niille valtioille, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu poikkeuksellinen paine. Solidaarisuus on osa yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää.

EU:n komissio antoi viime vuoden joulukuussa tiedonannon EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa, johon myös kansanedustajan kysymyksessä mainittu Euroopan parlamentin päätöslauselma liittyy. Komissio esitti asiakirjassaan suuren joukon erilaisia käytännön keinoja, joilla vaikeuksissa olevia turvapaikkajärjestelmiä voidaan tukea. Hallitus valmisteli tuolloin Suomen kannat komission tekemiin ehdotuksiin ja esitteli ne myös hallintovaliokunnalle.

Kuten useimmat EU:n jäsenvaltiot, myös Suomi kannattaa suurta osaa komission solidaarisuutta koskevista ehdotuksista. Erityisen keskeisenä Suomi pitää lähtökohtaa, jonka mukaan perimmäinen vastuu turvapaikkajärjestelmän toimivuudesta on kullakin jäsenvaltiolla itsellään. Käytännön solidaarisuustoimista Suomi kannattaa etenkin turvapaikkaviranomaisten yhteistyön ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, EASO:n, toiminnan kehittämistä. Niin ikään on erittäin tärkeää, että valmisteltavana oleva EU:n uusi maahanmuutto- ja turvapaikkarahasto sisältää riittävät varat niin erilaisia kriisitilanteita varten kuin pitkäjänteisen turvapaikkapolitiikan kehittämiseksi.

Sen sijaan Suomi ei kannata komission tiedonannossa ja myös Euroopan parlamentin päätöslauselmassa mainittua ajatusta turvapaikanhakijoiden tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirroista EU:n sisällä. Uhkana nimittäin on, että toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon houkuttelisi tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään. Olisi myös varsin vaikea sopia sellaisista oikeudenmukaisista perusteista, joiden mukaan siirtyvät henkilöt ja kohdevaltiot valittaisiin.

Valtaosa jäsenvaltioista on Suomen kannalla. Kun EU:n neuvosto hyväksyi komission tiedonannon pohjalta solidaarisuutta koskevat päätelmät viime maaliskuussa, niissä korostettiin kaikkia niitä solidaarisuuden osa-alueita, joita Suomi pitää tärkeänä. Hakijoiden tai suojelua saaneiden siirtoja ei kuitenkaan haluttu edistää edes vapaaehtoisuuden pohjalta. Asiasta todettiin ainoastaan, että neuvosto tukee ajatusta tähän mennessä toteutettuja, vapaaehtoisuuteen perustuvia sisäisiä siirtoja koskevan arvioinnin tekemistä.

Komissio tai Euroopan parlamentti eivät päätä EU:n lainsäädännön sisällöstä yksin, vaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Ilman neuvoston kannatusta sääntelyä turvapaikanhakijoiden tai suojelua saaneiden siirroista jäsenvaltiosta toiseen ei EU:ssa voida tehdä. Sitä kannatusta ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Aktiivisella osallistumisella ja yhteistyöllä toisten jäsenvaltioiden kanssa Suomi vaikuttaa ja on jo vaikuttanut hyväksyttävien säädösten sisältöön meitä tyydyttävällä tavalla.

Tästä huolimatta hallitus varautuu turvapaikanhakijamäärien muutoksiin, nehän vaihtelevat paitsi eri jäsenvaltioiden välillä, myös vuosittain kansallisesti. Hallitus panostaa tehokkaaseen suomalaiseen turvapaikkajärjestelmään, joka pystyy vastaamaan niin hakijamäärän kasvuun kuin laskuunkin ja jossa päätetään siitä, kenelle suojelua Suomessa annetaan. Hallitus panostaa myös entistä yhtenäisempään eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään, joka vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa.

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2012
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen


__________________________________

Päivi Räsänen: Mitä tarkoittaa EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä?

EU:n yhtenäisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa. Turvapaikkahakemukset käsitellään pääsääntöisesti siinä maassa, johon turvapaikanhakija on EU:n alueella ensin tullut. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yhteistä sääntelyä turvapaikkamenettelyistä, vastaanotto-oloista ja suojelun antamisen perusteista. Keskeinen väline on Eurodac-sormenjälkitiedosto, jonka avulla voidaan tunnistaa luvattomat rajanylittäjät sekä tarkistaa, onko turvapaikanhakija tehnyt jo hakemuksen toisessa EU-maassa. Tarvitaan myös tukea niille valtioille, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu poikkeuksellinen paine. Käytännön solidaarisuustoimista Suomi kannattaa etenkin turvapaikkaviranomaisten yhteistyön ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, EASO:n, toiminnan kehittämistä. EU:n valmisteltavan maahanmuutto- ja turvapaikkarahaston tulee sisältää riittävät varat kriisitilanteita varten.

Sen sijaan Suomi ei kannata ajatusta turvapaikanhakijoiden tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirroista EU:n sisällä. Perimmäinen vastuu turvapaikkajärjestelmän toimivuudesta on säilyttävä kullakin jäsenvaltiolla itsellään. Uhkana on, että toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon houkuttelisi tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään. Olisi myös varsin vaikea sopia sellaisista oikeudenmukaisista perusteista, joiden mukaan siirtyvät henkilöt ja kohdevaltiot valittaisiin. Ilman neuvoston kannatusta sääntelyä turvapaikanhakijoiden tai suojelua saaneiden siirroista jäsenvaltiosta toiseen ei EU:ssa voida tehdä. Sitä kannatusta ei ole tällä hetkellä näköpiirissä.

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 18.10.2012.