Vapaa liikkuvuus: Nälkälakon tilanne ja turvapaikanhakijoiden taustat

Vapaa liikkuvuus: Nälkälakon tilanne ja turvapaikanhakijoiden taustat 23.9.2012

Nälkälakkolaiset ovat olleet nyt syömättä kaksi viikkoa, 10.9. lähtien. Viranomaiset eivät ole vastanneet heidän vaatimuksiinsa saada kansainvälistä suojelua, eivätkä ole muillakaan tavoilla tulleet heitä vastaan.

Olemme huolestuneita heidän terveydentilastaan ja heikkenevästä kunnostaan, ja olemme myös kertoneet heille huolemme. Lääkäreitä on käynyt kertomassa heille syömättömyyden vaikutuksista ja vapaaehtoiset lääkärit seuraavat tilannetta säännöllisin väliajoin

Poliisi on pakottanut nälkälakkolaiset siirtämään telttansa öisin eduskunnan edustalta lähistölle, vaikka heillä on mielenosoittajina kokoontumislain tuoma oikeus pysytellä siinä ja käyttää telttoja. Heidän kanssaan on yöpynyt tukijoita.

Miehet aloittivat lakkonsa itse, ilman että olisivat olleet yhteydessä mihinkään järjestöön tai ryhmään Suomessa. Me emme ole eikä mikään muukaan taho ole kannustanut heitä jatkamaan nälkälakkoa, mutta kunnioitamme miesten omia päätöksiä. Millään taholla ei ole valtaa määrätä jatkavatko he nälkälakkoa tai lopettavatko he sen.

Olemme kertoneet nälkälakkolaisille tarkasti turvapaikkaprosessista ja siitä, miten viranomaiset yleensä Suomessa toimivat. Olemme myös tiedottaneet asiasta sisäministeriöön, ja pyytäneet ministeriötä harkitsemaan mahdollisia rakentavia ratkaisuja asiassa.

Miesten lakimiehet ovat valittaneet kielteisistä turvapaikkapäätöksistä hallinto-oikeuteen, joka antaa ratkaisunsa asiassa vasta useiden kuukausien päästä. On muistettava, että maahanmuuttoviranomaisten on aina mahdollista ottaa hallintolain mukaisesti miesten tapaukset omatoimisesti uudelleen käsittelyyn hallintokoneiston sisäisessä oikaisumenettelyssä. Korjaamisasian voi panna vireille viranomainen itse, eikä asiassa ole pakko odottaa hallinto-oikeuden päätöstä, jos viranomainen haluaa itse korjata asiassa tapahtuneen asiavirheen.

Nälkälakkoilijat ovat antaneet kielteiset päätöksensä tiedoksi Vapaa liikkuvuus -verkostolle. Maahanmuuttoviraston käännytyspäätökset saavat lainvoiman, jos oikeus hylkää valitukset. He uskovat tulevansa tapetuiksi, mikäli heidät palautettaisiin Afganistaniin.

Kukin heistä on kertonut perusteellisesti maahanmuuttoviranomaisille vainoonsa liittyvät seikat, joita maahanmuuttovirasto sinänsä ei kiistä, vaan pitää heidän kertomaansa uskottavana. Miehet ovat olleet vuosikausia paossa Afganistanista.

Kuhunkin mieheen kohdistuu yksilöllinen poliittinen vaino. Heidän tilanteensa taustalla on Afganistanissa vuosikausia jatkunut sota ja nykyhallinnon toimimattomuus. Maassa, jossa jatkuva konflikti on tuhonnut afgaaniperheiden ja jopa kokonaisten sukupolvien elämän, osapuolten liittolaisuudet vaihtelevat. Eilisen päivän sotaherra saattaa olla huomisen hallinnon virkamies.

Miesten kertoma osoittaa, että tavallisten ihmisten on mahdotonta löytää suojaa sen enempää Talebanin harjoittamalta vainolta kuin valtiollisten toimijoiden harjoittamalta vainolta. Lisäksi Talebanin ja nykyhallinnon suhteet ovat hyvin mutkikkaat. Tästä syystä siviilit joutuvat pakenemaan Afganistanista muualle.

Amnesty Internationalin raportin ”Fleeing war, finding misery: The plight of the internally displaced in Afghanistan” mukaan puoli miljoonaa afganistanilaista on joutunut jättämään kotinsa kiihtyneiden taisteluiden vuoksi. Yksin Kabulissa on arviolta 35 000 maansisäistä pakolaista, jotka asuvat 30 slummialueella kaupungin ympärillä. Amnestyn mukaan slummien asukkaat ovat kertoneet paenneensa taisteluita, jotka ovat levinneet aiemmin rauhallisina pidetyille alueille. Valtaosa siviiliuhreista on seurausta Talebanin ja muiden kapinallisryhmien väkivallasta, mutta monet Amnestyn haastattelemat pakolaiset kertoivat paenneensa kansainvälisen ISAF-operaation ilmahyökkäyksiä ja välttääkseen joutumasta Talebanin ihmiskilviksi hyökkäyksissä (Lähde: http://www.amnesty.fi/medialle/tiedotearkisto/amnestyn-tiedotteet-2012/afganistan-loukkaa-maansisaisten-pakolaisten-oikeuksia).

Yhtä nälkälakkoilijoista on kidutettu ja hänet on pakotettu aseelliseen taisteluun. Lisäksi hänen sukulaisiaan on murhattu julmalla tavalla. Hänen vainoajansa ovat työsuhteessa Afganistanin valtiolla. Näin ollen mies ei voi saada suojelua oman maansa viranomaisilta vainoa vastaan. Hänen sukulaisiaan on jo tapettu, ja nyt Maahanmuuttovirasto on lähettämässä hänet tapettavaksi Afganistaniin. Miehen pääasiallinen vainoaja on yksi vaikutusvaltaisimmista komentajista eräällä Afganistanin alueella.Maahanmuuttovirasto tunnustaa tämän kielteisessä turvapaikkapäätöksessä.

Toinen mies puolestaan on joutunut ongelmiin puuttuessaan nykyhallinnon aiheuttamiin epäkohtiin ja siksi joutunut pakenemaan maasta. Hän uskoo tulevansa tapetuksi, mikäli hänet palautetaan. Vainoajat itse edustavat valtiota, joten on selvää, ettei valtio takaa hänelle suojelua vainoajiaan vastaan. Maahanmuuttovirasto pyrkii mitätöimään miehen kokeman perustellun pelon väittämällä, että kyseessä on yksityishenkilöiden aiheuttama vaino.

Kolmannen miehen kohdalla on kyse tilanteesta, jossa hän tarvitsisi suojelua yksityishenkilöiltä tulevaa vainoa vastaan. Afganistanin valtio on kyvytön takaamaan sitä. Pakolaisoikeuden mukaan lain tarkoittamana vainoa harjoittavana tahona voidaan pitää myös ei-valtiollista tahoa, jos voidaan osoittaa, että maan viranomaiset eivät kykene tai eivät halua suojella vainoa tai vakavaa haittaa vastaan. Maahanmuuttovirasto sanoo päätöksessään, että miehen tulisi kääntyä maansa viranomaisten puoleen. Samassa päätöksessä todetaan, että miehellä tuskin on mahdollisuutta saada asiassa viranomaissuojelua Afganistanissa. Virasto ei näe, että miehen tulisi saada Suomesta kansainvälistä suojelua.

Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei miesten pelkoa tulla surmatuksi Afganistanissa voida pitää perusteltuna. Se kuitenkin muistuttaa päätöksessään siitä, että ”tappamisella uhkaaminen ja tappaminen sinällään ovat vainoksi katsottavia tekoja” (UlkL 87 a §). Virasto korostaa myös, etteivät hakijat ole turvautuneet missään vaiheessa kotimaansa viranomaisten puoleen. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n pakolaiskäsikirjan mukaan ihmisten tulisi kääntyä ensisijaisesti kotimaan viranomaisten puoleen yksityistaholta kokemaa uhkaa vastaan. Tässä onkin ongelman ydin: virastossa ei ymmärretä, ettei Afganistanissa saa suojelua viranomaisilta, etenkään jos oma vainoaja on viranomainen tai edustaa valtiota.

Maahanmuuttovirasto käsittelee päätöksissä yksittäisten maakuntien turvallisuustilannetta ja väittää miesten voivan palata Afganistaniin. Miesten turvapaikkaperusteet eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti riippuvaisia yksittäisten maakuntien turvallisuustilanteesta. He eivät kykene pakenemaan vainoajiaan maan sisällä, eivätkä he saa suojelua viranomaisilta missään päin Afganistania.

Jos Suomi ei myönnä vainoa paenneille afganistanilaisille miehille suojelua, vaan pyrkii pakolla käännyttämään heidät takaisin, miehet tulevat kotimaassaan tapetuiksi. Jos heidät käännytetään, se tarkoittaa, että Suomi ei kunnioita heidän oikeuttaan kidutuksesta, epäinhimillisestä kohtelusta ja vainosta vapaaseen elämään, vaan saattaa heidät kuolemaan seuraavilla viraston lauseilla: ”Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta sinulle voitaisiin antaa turvapaikka. Et ole joutunut vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi, eikä vainon syyn tunnusmerkistö kohdallasi täyty.”

Tästä syystä miehet ovat nälkälakossa eduskuntatalolla.

Vapaa liikkuvuus -verkosto