Demari: Maahanmuuttajien ja nuorten työttömyyteen suhtaudutaan eri tavoin

Demari, kolumni: Majid Allahyari: Maahanmuuttajien ja nuorten työttömyyteen suhtaudutaan eri tavoin

Suomen nuorista noin 23,5 prosenttia (tilastokeskus 22.5.) on työttömänä. Myös maahanmuuttajien keskuudessa työttömyysprosentti on samaiset 24. Mistä johtuu, että näitä kahta huolestuttavaa ilmiötä käsitellään ja niihin suhtaudutaan täysin eri tavoin?


Mediassa nuorisotyöttömyyttä ja laajemminkin nuorison syrjäytymisvaaraa tuodaan esiin aktiivisesti. Työttömyyden taustalla nähdään taloudelliset syyt ja nuorisotyöttömyys nähdään koko yhteiskuntaa koskettavana ongelmana. Mediassa etsitään erilaisia ratkaisuja nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Sen sijaan maahanmuuttajien työttömyyttä käsitellään mediassa harvoin ja uutisointi on lähes poikkeuksetta negatiivissävytteistä. Maahanmuuttajien työttömyys nähdään ryhmän omana ongelmana ja sen syyksi esitetään useimmiten maahanmuuttajien itsensä passiivinen asenne työntekoa kohtaan.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa samat asenteet toistuvat. Nuorisotyöttömyys nähdään yhteiskunnan rakenteellisena ongelmana, joka tulee ratkaista yhteiskunnallisella tasolla. Myös yksittäiset toimijat ovat heränneet tähän ongelmaan ja pyrkineet luomaan ratkaisuja. Esimerkkinä tästä voidaan mainita Pirkanmaan yrittäjien erinomainen aloite, jonka puitteissa on tarkoitus luoda 2 000 uutta työpaikkaa nuorille.

Kuten mediassa, myös yhteiskunnallisessa keskustelussa maahanmuuttajien työttömyyden suurimmaksi syyksi nähdään maahanmuuttajaryhmien laiskuus, houkutus elää sosiaalituilla sekä erilaiset työkulttuurit. Eri maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja tuodaan aktiivisesti esiin ("Nepalilaisten työllisyys korkeampi kuin kantasuomalaisten", "Somalien työttömyysaste jopa X %").

Poliittisessa keskustelussa ja hallituksen linjauksissa saman ongelman erilainen käsittelytapa toistuu. Nuorisotyöttömyydestä puhuttaessa muistetaan aina mainita sen olevan 24 prosenttia. Poliitikot muistuttavat ongelman olevan yhteiskunnallinen, vaativat siihen poliittista ratkaisua ja tunnustavat myös oman vastuunsa nuorisotyöttömyyden vähentämisessä.

Mielenkiintoista on, miksi maahanmuuttajien työttömyydestä puhuttaessa kerrotaan aina sen olevan "kolme kertaa korkeampi" kuin kantasuomalaisten, mikä antaa ongelmasta huomattavasti negatiivisemman kuvan. Kuitenkin tosiasialliset luvut kertovat nuorisotyöttömyyden ja maahanmuuttajien työttömyyden olevan samalla tasolla. "Kolme kertaa korkeampi" -retoriikka on myös oiva keino ulkoistaa työttömyys maahanmuuttajien omaksi ongelmaksi ja vähätellä yhteiskunnan ja poliitikkojen vastuuta siitä.

Esimerkit osoittavat, miten eri tavoin tähän pohjimmiltaan samaan ongelmaan puututaan ja miten sitä käsitellään. Maahanmuuttajavaltaisten alojen matalapalkkaisuutta ei yleensä nähdä ongelmana ja maahanmuuttajien puuttuvista työhaluista on yleisesti hyväksyttyä puhua mitä vain. Ehdotukset nuorille maksettavista alemmista palkoista sen sijaan tuomitaan välittömästi.

Avoimien työpaikkojen vähyys maahanmuuttajavaltaisilla aloilla on yksi osoitus siitä, että suurin ongelma maahanmuuttajien työllistymisessä ei ole työhalujen puute.

On selvää, että nuorisotyöttömyys ei ole nuorten oma henkilökohtainen ongelma, vaan että lähes kaikki ovat tahtomattaan työttöminä. Siksi yhteiskunnan ja poliitikkojen tulee ottaa selkeä rooli ja kantaa vastuunsa työttömyyden vähentämiseksi. Eikö samoin voisi ajatella myös maahanmuuttajien työttömyyden kohdalla?