HS: Muslimimaiden aloitetta kannattaa kuulla

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Muslimimaiden aloitetta kannattaa kuulla 28.9.2012

Vieraskynä: Jos kansainvälisesti alettaisiin neuvotella uskontojen loukkaamisen kieltävästä sopimuksesta, lopputulos voisi olla ilmaisunvapauden lisääntyminen eri puolilla maailmaa.



Is­la­mi­lais­ten mai­den yh­teis­työ­jär­jes­tö OIC il­moit­ti vii­me vii­kol­la ha­lua­van­sa, et­tä us­kon­to­jen louk­kaa­mi­nen mää­ri­tel­täi­siin ri­kok­sek­si kan­sain­vä­li­ses­sä oi­keu­des­sa.

Aja­tus on mie­len­kiin­toi­nen, sil­lä se voi­si mer­kit­tä­väs­ti li­sä­tä us­kon­nol­li­sen il­mai­sun va­paut­ta mo­nis­sa mais­sa.

Eh­do­tuk­seen si­säl­tyy to­ki il­mei­siä on­gel­mia. Tie­do­tus­vä­li­neet ovat ym­mär­ret­tä­väs­ti puo­lus­ta­neet ylei­siin ih­mis­oi­keuk­siin kuu­lu­vaa il­mai­sun­va­paut­ta. Sa­mal­la on poh­dit­tu sen ja vä­ki­val­lan uhan vai­keaa kes­ki­näis­tä suh­det­ta. Va­paa tie­don­vä­li­tys tu­lee tur­va­ta kai­kis­sa olois­sa.

Us­kon­non yli­opis­tol­li­sel­le tut­ki­muk­sel­le eh­do­tus on niin ikään mo­ni­säi­kei­nen ja osin vai­kea. Tut­ki­jal­la tu­lee ol­la oi­keus esit­tää kriit­ti­seen aka­tee­mi­seen tut­ki­muk­seen pe­rus­tu­vaa tie­teel­lis­tä tie­toa, jo­ka saat­taa ol­la ris­ti­rii­das­sa esi­mer­kik­si us­kon­yh­tei­sön oman his­to­ria­kä­si­tyk­sen kans­sa. Louk­kaus­kiel­to ei sai­si sen­su­roi­da tut­ki­mus­ta. Toi­saal­ta so­pi­mus, jos­sa useat val­tiot ja us­kon­not ovat edus­tet­tui­na ja tä­mä asia oli­si otet­tu huo­mioon, saat­tai­si mo­nis­sa mais­sa pa­ran­taa kriit­ti­sen tut­ki­muk­sen mah­dol­li­suuk­sia ny­ky­ti­laan ver­rat­tu­na.

Li­säk­si voi­daan ky­syä, on­ko us­kon­noil­la yli­pää­tään oi­keut­ta vaa­tia tiet­ty­jen sään­tö­jen, ku­ten mal­til­li­sen pu­heen, nou­dat­ta­mis­ta myös muil­ta kuin omil­ta jä­se­nil­tään. Kaik­kia ih­mi­siä kos­ke­vat us­kon­nol­li­set vaa­ti­muk­set ovat ny­ky­maail­mas­sa har­vi­nai­sia, jos­kaan ei­vät ta­vat­to­mia. Usein us­kon­to­jen it­sen­sä on vai­kea nou­dat­taa toi­sen us­kon­non vaa­ti­muk­sia – jo sik­si mui­hin koh­dis­tu­vaa vaa­ti­mus­ta saa­te­taan pi­tää koh­tuut­to­ma­na.

On­gel­mis­ta huo­li­mat­ta län­si­mai­den kan­nat­tai­si ot­taa eh­do­tus va­ka­vas­ti. Neu­vot­te­lup­ro­ses­si, jos­sa py­rit­täi­siin kan­sain­vä­li­ses­ti so­pi­maan us­kon­to­jen louk­kaa­mis­ta kos­ke­vis­ta pe­li­sään­nöis­tä, oli­si jo si­nän­sä hyö­dyl­li­nen. Se voi­si lie­vit­tää jän­ni­tys­tä ja es­tää vi­ha­pu­het­ta. Jos is­la­mi­lai­set maat it­se esit­tä­vät täl­lais­ta pro­ses­sia, tar­jouk­seen tart­tu­mi­nen saat­tai­si ol­la län­si­mai­den ja esi­mer­kik­si Kau­ko­idän mai­den etu­jen mu­kais­ta.

Län­si­mai­den läh­tö­tar­jouk­se­na neu­vot­te­luil­le voi­si aja­tel­la vaik­ka­pa Suo­mes­sa ny­kyi­sin val­lit­se­van lain­sää­dän­nön kal­tais­ta ti­lan­net­ta: Syr­ji­vät tai kan­san­ryh­mää vas­taan kii­hot­ta­vat us­kon­nol­li­set pu­heet ja ku­vat oli­si­vat jol­lain ta­val­la ran­gais­ta­via. Muu­ten louk­kaa­vat esi­tyk­set kuu­lui­si­vat lail­li­sen il­mai­sun­va­pau­den pii­riin, mut­ta val­tiol­li­nen toi­mi­ja, ku­ten val­tion­pää­mies tai mi­nis­te­ri, oli­si so­pi­muk­sen mu­kaan vel­vol­li­nen sa­nou­tu­maan ir­ti kar­keim­mis­ta louk­kauk­sis­ta.

Jos esi­mer­kik­si hin­du­ja, mus­li­mei­ta tai juu­ta­lai­sia run­sas­lu­kui­ses­ti edus­ta­va val­tio ha­luai­si neu­vo­tel­la tä­tä läh­tö­tar­jous­ta an­ka­ram­mas­ta us­kon­to­jen louk­kaus­ten ran­gais­ta­vuu­des­ta, se luon­nol­li­ses­ti si­tou­tui­si so­pi­muk­ses­sa it­se­kin nou­dat­ta­maan eh­dot­ta­miaan pe­li­sään­tö­jä. Ky­sei­ses­sä val­tios­sa oli­si siis an­ka­ram­min kiel­let­tyä ar­vos­tel­la ja lou­ka­ta myös mui­ta kuin maan enem­mis­tön us­kon­toa.

So­pi­mus­neu­vot­te­lun hyö­ty oli­si juu­ri sii­nä, et­tä louk­kaus­kiel­to pa­ran­tai­si vä­hem­mis­tö­us­kon­to­jen ja vie­rai­den us­kon­to­jen ase­maa mais­sa, jois­sa näi­tä us­kon­to­ja voi­daan ny­ky­ti­lan­tees­sa lou­ka­ta seu­rauk­sis­ta piit­taa­mat­ta. Mi­tä an­ka­ram­min louk­kauk­set kiel­let­täi­siin, si­tä enem­män vä­hem­mis­tö­jen ase­ma ai­na­kin teo­rias­sa pa­ra­ni­si.

Odo­tet­ta­vis­sa oli­si, et­tä jyr­kem­piä us­kon­nol­li­sia val­ta­ryh­miä edus­ta­vat val­tiot ei­vät kui­ten­kaan ha­luai­si it­se si­tou­tua ko­vin an­ka­raan louk­kaus­kiel­toon. Ran­gais­tuk­set­han koh­dis­tui­si­vat ko­vim­min nii­hin it­seen­sä.

Jot­ta täl­lai­nen mo­ni­ar­voi­suut­ta suo­jaa­va mo­lem­min­puo­li­suus syn­tyi­si, so­pi­muk­sen pi­täi­si ol­la si­kä­li yleis­pä­te­vä, et­tä sii­nä ei kiel­let­täi­si vain Jee­suk­sen, Mu­ham­me­din tai Kung­fut­sen louk­kaa­mis­ta vaan kaik­kien us­kon­to­jen louk­kaa­mis­ta yh­tä lail­la. Täl­löin vaik­ka­pa In­tias­sa ei sai­si lou­ka­ta mus­li­me­ja ei­kä Pa­kis­ta­nis­sa hin­du­ja.

Neu­vot­te­luis­sa kaik­ki osa­puo­let ha­vait­si­si­vat var­sin no­peas­ti so­pi­muk­sen mo­lem­min­puo­li­sen vel­voit­ta­vuu­den. Tä­män jäl­keen mi­kään val­tio ei lie­ne ko­vin ha­lu­kas jyrk­kiin kri­mi­na­li­soin­tei­hin vaan pää­dyt­täi­siin eh­kä Suo­men ny­ky­lain­sää­dän­nön kal­tai­seen väl­jään so­pi­muk­seen – ken­ties höys­tet­ty­nä jon­kin­lai­sel­la ylei­sel­lä ir­ti­sa­nou­tu­mi­sel­la us­kon­nol­li­ses­ta vi­ha­pu­hees­ta.

So­pi­mus aut­tai­si kaik­kein eni­ten nii­tä eri mai­den vä­hem­mis­tö­jä, jot­ka elä­vät jyrk­kien kat­so­mus­ten vä­lis­sä. Se ikään kuin tun­nus­tai­si vä­hem­mis­tö­jen oi­keu­den elää tois­ten pa­ris­sa vail­la louk­kauk­sien ja vi­ha­pu­heen uh­kaa se­kä ta­kai­si niil­le ys­tä­väl­lis­mie­li­sen il­mai­sun­va­pau­den. Täl­löin so­pi­mus to­si­asias­sa edis­täi­si il­mai­sun­va­paut­ta ja us­kon­non­va­paut­ta mer­kit­tä­väs­ti juu­ri sel­lai­sis­sa mais­sa, jois­sa se on uhat­tu­na.

Näis­tä syis­tä län­si­mai­den kan­nat­tai­si kuun­nel­la OIC:n eh­do­tus­ta va­ka­vas­ti ja pyr­kiä edis­tä­mään neu­vot­te­lup­ro­ses­sia. Il­mai­sun­va­pau­del­la oli­si us­kon­to­jen louk­kaa­mis­ta ra­joit­ta­vas­sa so­pi­muk­ses­sa pal­jon enem­män voi­tet­ta­vaa kuin hä­vit­tä­vää. Vaik­ka so­pi­muk­seen ei pääs­täi­si, pro­ses­si oli­si omiaan li­sää­mään luot­ta­mus­ta val­tioi­den ja us­kon­to­jen vä­lil­lä.

Risto Saarinen

Kir­joit­ta­ja on Hel­sin­gin yli­opis­ton eku­me­nii­kan pro­fes­so­ri.