Opettaja-lehti: Sillanrakentajat

Opettaja-lehti: Sillanrakentajat 7.9.2012

Monikulttuuristuvassa Suomessa opettajilla on yhä enemmän mahdollisuuksia kasvaa sillanrakentajiksi. Monikulttuurinen opettajankoulutus sammuttaa yhden ainoan totuuden ja sytyttää uskallusta katsoa asioita eri näkökulmista.

Oikeudenmukaisuus. Monimuotoisuus. Rohkeus. Vastavuoroisuus.

Tällaisilla sanoilla luonnehtivat kulttuurien virkeää yhteiseloa Helsingin yliopiston monikulttuurisuuskasvattajat.

Opettajankouluttajat Heini Paavola ja Mirja Talib, vastavalmistunut opettaja Anu Laaksonen ja monikulttuurisuuskasvatuksen professori Fred Dervin seisovat Siltavuorenpenkereellä. Jyhkeät kalliot pudottautuvat veteen, joka erottaa Kruununhaan Hakaniemestä. Liikenne soljuu Pitkääsiltaa pitkin molempiin suuntiin.

Monikulttuurisuudessakin on kyse kuiluista ja kuopista sekä silloista, joita niiden välille rakennetaan.

Siltoja pitkin pitää kuitenkin myös kulkea. Ei riitä, että erilaiset ihmisryhmät elävät samassa maassa. Ymmärryksen lisääntyminen vaatii kohtaamisia, ja näihin kohtaamisiin monikulttuurisuuskasvatus ohjaa ja innostaa.

Monikulttuurisuusopintoja kaikille opettajille

Vaikka maahanmuuttajia opettavien koulimisessa riittää kehittämistä, helsinkiläisten on syytä kehrätä tyytyväisyydestä.

Viime syksynä luotiin uusi vakituinen toimi yliopistonlehtorille, jonka tehtäväalueeksi määriteltiin monikulttuurisuuskasvatus. Toimeen valittu, esiopetuksen alalta väitellyt Heini Paavola iloitsee siitä, että tästä syksystä alkaen luokanopettaja- ja lastentarhanopettajakoulutukseen sisältyy aimo annos pakollisia monikulttuurisuusopintoja.

Vuoden alusta professoriksi saatiin Fred Dervin, joka on julkaissut useita kansainvälisiä tutkimuksia esimerkiksi kielen roolista kulttuurienvälisissä taidoissa. Yliopistoissamme on muunkielisiä tuntiopettajia, mutta professori, jonka ensimmäinen kieli ei ole suomi, on Suomessa vielä jotain uutta ja ihmeellistä.

Laitokselle uusi professori merkitsee uusia tuulia ja hankkeita. Dervinin verkostot yltävät laajasti maailmalle, sillä hän on asunut ja opettanut Englannissa, Kiinassa, Ranskassa, Islannissa ja Ruotsissa.

Joustavuus ei sulje pois kriittisyyttä

Nainen, mies. Hetero, homo. Musta, valkoinen. Köyhä, rikas. Nuori, vanha. Vaikka eroja ihmisten välillä piisaa, yhtäläisyyksiä löytyy silti enemmän – onhan kyse sentään samasta lajista. Erilaisen ulkokuoren alta löytyvät yhteiset tunteet ja toiveet.

Miten kohtaan itsestäni erilaisen ihmisen? Huomaanko kohtelevani joitakin ihmisiä eri tavalla kuin joitakin toisia? Koulutus on tila ja aika, jossa opettajaopiskelija pannaan katsomaan peiliin.

Maahanmuuttajalasten opettaja tarvitsee joustavuutta viilata toimintatapojaan. Myös tietojen laventaminen eri kulttuureista on tärkeää.

Fred Dervin korostaa, että ihmisenä olemisen erilaisten variaatioiden ymmärtäminen ei sulje pois kriittisyyttä.

Kulttuurin edustajasta persoonaksi

Ihmisolennon luontoon kuuluu, että hän tuntee vieraan edessä hämmennystä, pelkoakin. Luokittelut ovat ihmisen keinoja jäsentää monisyistä todellisuutta. Yksilöiden niputtaminen pelkästään kulttuurinsa edustajiksi vie kuitenkin ojasta allikkoon.

– Luokassani on 22 erilaista persoonaa, Anu Laaksonen määrittelee.

Hänellä on takana opettajataipaleen kaksi ensimmäistä viikkoa Mikkolan yhtenäiskoulussa Vantaalla. Kolmasluokkalaiset ovat yllättäneet kiltteydellään.

– He hiljenevät ja kuuntelevat minua, saan tuntea olevani heille ihan oikea opettaja. Se tuntuu hienolta!

Oppilaista neljäsosalla on maahanmuuttajatausta. Heidän huulillaan sorisevat viron, venäjän, albanian ja somalin kielet. Suomen kieli ei ole kaikilla vahva.

– Välillä havahdun siihen, että joku ei ole ymmärtänyt ollenkaan.

Opettajat edistyksellistä sakkia

Toisiinsa Laaksosen oppilaat suhtautuvat luontevasti. Tämän päivän lapsille monikulttuurisuus on jo arkipäivää.

– Omana kouluaikanani Salossa ei juuri ollut maahanmuuttajia. Muutto Helsinkiin oli positiivinen shokki ja yksi syy hakea monikulttuuriseen opettajankoulutukseen.

Koulutus auttoi Laaksosta tulemaan tietoisemmaksi ennakkoluuloistaan ja antoi ajattelun aihetta.

– Koulutus ei voi antaa valmiita vastauksia, ja olisi kamalaa, jos antaisi.

Yliopistonlehtori Mirja Talib on koulinut opiskelijoita kulttuurien väliseen keskusteluun Helsingin yliopistossa jo 12 vuotta. Siinä ajassa on menty huimasti eteenpäin.

– Opettajat suhtautuvat maahanmuuttajaoppilaisiin viisaasti. Heillä on hyvä ja pitkä koulutus, he matkustelevat paljon, sanoo Talib, joka on työskennellyt opettajana Yhdysvalloissa, Saudi-Arabiassa ja Nigeriassa.

Verkon kautta helppo kohdata

Tyhmä, pihalla, ulkopuolinen. Maahanmuuttajan pahalta tuntuvaa kokemusta on helpompi ymmärtää, jos on itse kokenut samaa. Monikulttuuriseen opettajankoulutukseen onkin vuosien mittaan hakeutunut monia pitkään ulkomailla asuneita sekä uskonnollisiin tai seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia.

– Monenkirjavat taustat ovat koulutuksen rikkaus, Heini Paavola sanoo.

Koulutuksen haaste on luoda opiskelijoille yhä enemmän monipuolisia kohtaamisia ”erilaisten” kanssa myös kotimaassa.

Fred Dervin on kutsunut apuun uuden teknologian. Kun intialainen, latvialainen ja hongkongilainen opiskelija käyvät keskustelua netissä englannin kielellä, kukaan ei ole pomo.

Helsinkiläislapsi vaihtoon Kuopioon

Talib, Laaksonen, Dervin ja Paavola seisovat Siltavuorenpenkereellä ja katsovat eri suuntiin.

Jossain Helsinki muuttuu Espooksi, Suomi Ruotsiksi, Eurooppa Afrikaksi, mutta rajoja ei ole piirretty maankuoreen. Rajat eivät ole todellisuutta, vaikka niitä kovasti rakastetaankin – myös mitä koulutukseen tulee.

– Suomalaiset yliopistot ovat vielä hyvin suomalaisia, ja kasvatus on kansallista kuten useimmissa maissa, tietää akateemista liikkuvuutta tutkinut Dervin.

Hän kävi syntymässä Pariisissa, asui monissa maissa ja kotiutui Suomeen 17 vuotta sitten. Toisinaan joku kysyy häneltä vieläkin, milloin hän palaa kotimaahansa.

– En tiedä, mikä on kotimaani, mutta tunnen olevani kotona Suomessa, Dervin vastaa ja muistuttaa, että henkisiä rajoja on myös maan sisällä.

Entäpä jos helsinkiläinen lapsi lähtisi vaihtoon Kuopioon?

Kansainvälinen Helsinki
- pääkaupunkiseudulla asuu noin 90 000 maahanmuuttajaa
- kolme suurinta ryhmää ovat venäjän-, viron- ja somalinkieliset
- helsinkiläiset puhuvat äidinkielinään noin 150 kieltä
- Helsingin yliopistossa opiskelee opettajiksi myös parikymmentä maahanmuuttajataustaista opiskelijaa
- tästä syksystä lähtien erillistä monikulttuurista luokanopettajakoulutusta ei enää järjestetä