Turkulainen: ”Maahanmuuttokriitikoita riittää joka välineeseen”

Turkulainen: ”Maahanmuuttokriitikoita riittää joka välineeseen” 26.9.2012
Turkulainen: Netissä on helppo kiihkoilla

Netti antaa omalle poliittiselle agendalle helpon kanavan, toteaa rasismia tutkinut dosentti Vesa Puuronen Itä-Suomen yliopistosta.

– On esimerkiksi ihmisiä, joilla on erilaisia harhakuvitelmia. Ja vaikka tällaisia henkilöitä on aina ollut, netistä on tullut uusi väline, jota käytetään hyväksi. Maahanmuuttokriitikoita riittää joka välineeseen. Heillä toistuvat samat argumentit ja yleisö palkitsee, Puuronen huokaa.

Puuronen näkee netin kaksijakoisena. Joillekin se voi olla tärkeä purkautumiskanava, mikä edesauttaa sitä, että sanoista ei ryhdytä tekoihin. Toisille taas omat ajatukset saavat yhteisöstä vahvistusta.

Puurosen mukaan nettikiihkoilua voisi kommunikaatiomuotona verrata huutamiseen. Järjellinen keskustelu käy mahdottomaksi.

– Jos sama keskustelu tuotaisiin urheiluhalliin ja huudettaisiin vain kovaa, ei siitä mitään tulisi.

Puurosen mukaan nettihuutelun voi saada kuriin esimerkiksi käyttämällä ennakkomoderointia, mutta se taas vie runsaasti aikaa. Niinpä hänen mukaansa asian kanssa täytyy nyt vain elää.

– Onneksi ihmisillä on yhä tarvetta keskustella myös järkiperäisesti.

-----

Turkulainen: Netissä on helppo kiihkoilla

Tietyt sanat herättävät takuuvarmasti nettikiihkoilijat. Kannabis, karppaus tai maahanmuuttajat ovat sellaisia aiheita, joita ei voi käsitellä ilman kiihkoilijoiden mielipidevyöryä. Mutta miksi netissä niin helposti kiihkoillaan, tutkija Janne Matikainen Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskuksesta?

– Netissä samanmieliset löytävät helposti toisensa. Ennen ei ollut tällaista julkista areenaa, mutta nyt tällainen kohtalaisen pieni joukko samanmielisiä voi poteroitua ja puolustaa asiaansa.

Matikaisen mukaan ihmisille on tyypillistä muodostaa sisä- ja ulkoryhmiä. Pienestä yhteisöstä, jossa kaikki ovat yhtä mieltä, saadaan voimaa. Samanmielisyys ylläpitää myös ryhmän tiiviyttä ja selittää osin sitä, miksi tällaiset yhteisöt ovat usein juuri yhden asian liikkeitä.

– Ihmisten osallistuminen ylipäänsä on vähentynyt vuosien aikana. Esimerkiksi politiikkaan osallistuminen on vähentynyt, ja osallistuminen on satunnaisempaa. Näin monet saattavat olla pysyvästi vain yhdessä asiassa kiinni ja jaksavat vuosi toisensa jälkeen käydä keskustelua.

Toinen voimatekijä nettikiihkoilun takan on netin tarjoama anonyymiys.

– Etenkin alkuaikoina kirjoittelu oli nimimerkkisidonnaista, eikä nykyäänkään tietysti voi olla täyttä varmuutta, onko kirjoituksessa kirjoittajan oma nimi, Matikainen toteaa.

Nettikeskustelun tavallista tiukempaa sävyä selittää se, että keskustelua ei käydä kasvokkain.

– Se muuttaa tyyliä. Keskustelu on ärhäkämpää.

Matikainen muistuttaa kuitenkin, että vaikka nettikeskustelu voi usein olla yksiulotteista, netillä on vankka merkitys yhteiskunnan demokratian kannalta.

– Nyt ihmisillä on paikka, missä he voivat ilmaista mielipiteensä. Jos keskustelusta tulee kauhean yksipuolista ja kiihkoilevaa, silloin mennään tietysti väärään suuntaan, mutta on tärkeää, että erilaiset äänet pääsevät esiin. Se, että ihmiset kiinnostuvat ja osallistuvat, on yleisellä tasolla positiivista, Matikainen muistuttaa.