HS Mielipide:Miksi suomalaisilla maastamuuttajilla olisi yksinoikeus kulttuurin säilyttämiseen?

Helsingin Sanomat, Mielipide/Teppo Sintonen: Miksi suomalaisilla maastamuuttajilla olisi yksinoikeus kulttuurin säilyttämiseen? 19.3.2010

Maahanmuuttoa koskevaan keskusteluun on vaadittu kriittisyyttä monelta taholta, viimeksi eri puolueiden puheenjohtajien suulla (HS Kotimaa 16. 3.).

Kun puhutaan maahanmuutosta, itse ilmiö kutistuu usein yksisuuntaiseksi puheeksi siitä, minkä verran ja keitä tänne Suomeen tulisi ottaa tai sallia tulla. Muuttoliike on kuitenkin aina vähintään kaksisuuntainen ilmiö: maahan muutetaan ja maasta muutetaan. Kun joku muuttaa pois Suomesta pysyvästi, hän on maastamuuttaja, mutta samalla maahanmuuttaja kohdemaassaan.

Muuttajista puhuttiin ennen siirtolaisina. Tilastojen mukaan Suomesta on muuttanut pois viimeisen reilun sadan vuoden aikana yli miljoona ihmistä, ja suomalaisten maahanmuutto on kohdistunut lähes joka paikkaan maailmassa.

Muuttoliikkeen kaksisuuntaisuutta ei kuitenkaan ole huomioitu suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa.

Helsingin Sanomat teetti kyselyn siitä, halutaanko Suomeen lisää maahanmuuttajia (HS Kotimaa 15. 3.). Asiaa kysyttiin kuitenkin vain yksisuuntaisesti. Olisi ollut syytä myös kysyä, halutaanko muiden maiden tiukentavan tai jopa estävän suomalaisten maahanmuuton. Uskon, että kysymykseen olisi vastattu hyvin eri lailla kuin HS:n varsinaiseen kysymykseen.

Jos Ruotsi tai Pohjois-Amerikan maat rajoittaisivat jostakin syystä suomalaisten maahanmuuttoa, sitä pidettäisiin täällä varmaankin häväistyksenä. Sen sijaan Suomessa pidetään itsestään selvänä, että tänne tulijoiden määrää ja laatua voidaan kontrolloida riippumatta erilaisista sopimuksista ja eettisistä seikoista.

Keskusteluissa on vaadittu Suomeen tulevilta maahanmuuttajilta myös mukautumista Suomen lakeihin ja suomalaiseen kulttuuriin. Lakien noudattaminen on tietysti selvä vaatimus, mutta suomalainen kulttuuri on varsin epäselvä kysymys.

HS olisi voinut kysyä myös, kuinka moni hyväksyy sen, että ulkomaille muuttaneilta suomalaisilta kielletään kaikki suomalaiset tavat, instituutiot ja arvot, sekä lisäksi, että heidät sijoitetaan asumaan erilleen toisistaan.

Jos tarkastellaan ulkomaille muuttaneita suomalaisia, huomataan, etteivät suomalaisetkaan ole aina ja kaikkialla pitäneet kiinni näistä vaatimuksista uusissa kotimaissaan. He ovat tehneet rikoksia esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Australiassa, vaikka suomalaisten oma siirtolaisuushistoriankirjoitus ei näitä asioita juuri tunnustakaan. Suomalaisissa maahanmuuttajissa on ollut kaikenlaista väkeä, erilaisia onnenonkijoita, työn etsijöitä, paremman elintason hakijoita, lain kouraa pakenevia isompia ja pienempiä rikollisia mutta myös ihan tavallisia ihmisiä.

Myös suomalaisten maahanmuuttajien muodostamat omat asuinalueet tai korttelit ovat varsin tuttu näky maailmalla.

Suomalaisille maahanmuuttajille, kuten kaikille muillekin maailman maahanmuuttajille, oman kulttuurin ylläpito on ollut erittäin tärkeää. Ruotsissa ja monissa muissa maissa on perustettu suomenkielisiä kouluja, lehtiä, seurakuntia, omia yhdistyksiä, puhumattakaan omista etnisistä yrityksistä.

Ei ole kauaakaan, kun Suomessa herätti närkästystä ja vastustusta tieto, että Ruotsi haluaa lakkauttaa siellä toimivat suomenkieliset koulut. Suomessa katsotaan, että suomalaisilla on maahanmuuttajina täydet oikeudet omaan kulttuuriinsa uusissa kotimaissaan, mutta Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla ei näitä oikeuksia edes saisi olla.

Suomessa tunnutaan kuviteltavan, että suomalaiset olisivat aina ja kaikissa paikoissa olleet haluttuja maahanmuuttajia.

Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi 1930-luvulla Kanadassa suomalaisia maahanmuuttajia pidettiin monin paikoin vasemmistolaisina häirikköinä, joiden "haalit" (työväentalot) olivat uhka kanadalaiselle yhteiskuntajärjestykselle. 1960- ja 1970-lukujen Ruotsissa taas valtaväestö halveksui suomalaisia maahanmuuttajia osin syyttä, osin syystä.

Toivoisin siis, että suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa huomioitaisiin myös sellaisia kriittisiä näkökulmia, jotka koskevat suomalaisia maahanmuuttajina. Silloin keskustelu saisi lisää ulottuvuuksia, eivätkä yksinkertaiset ja stereotyyppiset kannat saisi hegemonista asemaa.

Teppo Sintonen
Jyväskylä