Outi Lepola: Tilastoja ja emävaleita - turvapaikanhakijoiden määrä politiikan välineenä

Outi Lepola: Tilastoja ja emävaleita - turvapaikanhakijoiden määrä politiikan välineenä 15.3.2010

Olen kuullut viime viikkoina useamman kerran väitteen, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa on nelinkertaistunut kahden viime vuoden aikana. Viime vuonna toitotettiin sen kaksinkertaistuneen vuodessa. Molemmat väitteet ovat emävaleita, vaikka ne perustuvatkin tilastoihin.

Miten niin? Siksi, että vertailuvuodeksi on valittu vuosi 2007, jona turvapaikanhakijoiden määrä oli ennätyksellisen alhainen, 1505. Sitä edeltävinä viitenä vuotena turvapaikanhakijoiden määrä on vaihdellut 2324:n ja 3861:n välillä. Väite ei anna oikeaa kuvaa viime vuosien kehityksestä, enkä usko sen johtuvan tietämättömyydestä vaan tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta. Tarkoituksena on luoda uhkakuva turvapaikanhakijoiden määrän räjähdysmäisestä kasvusta. Siksi se on emävale, loistava esimerkki vanhasta tilastojen lukemista kuvaavasta sanonnasta.

Minä väitän, että turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa on kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana. Tämäkin väite perustuu tilastoihin: Suomeen tuli jo vuonna 1990 2743 turvapaikanhakijaa, mikä on hilkkua vaille puolet viime vuoden ennätysmäärästä 5988. Suuri harppaus tapahtui tuolloin, kun turvapaikanhakijoiden määrä yli 15-kertaistui vuoteen 1989 verrattuna.

Ketkä haluavat sumentaa tämän pidemmän aikavälin kehityksen ja saada kansan luulemaan, että viimeisen kahden vuoden aikana on tapahtunut jotakin mullistavaa?

Yksi tällainen taho on Maahanmuuttoviraston pääjohtaja Jorma Vuorio. Kutsun häntä tahoksi siksi, että pääjohtajan tehtävässään hän edustaa instituutiota ja puhuu suulla suuremmalla kuin henkilö nimeltä Jorma Vuorio. Tässä roolissa hän on useaan kertaan verrannut kohonneita turvapaikanhakijoiden määriä nimenomaan tuohon pohjanoteerausvuoteen 2007 mainitsematta mitään aikaisemmista vuosista.

Ymmärrän, että Maahanmuuttoviraston johtajan intressissä on muun muassa pitää esillä omaan virastoonsa kohdistuvia työpaineita ja pyrkiä lisäämään työvoimaresursseja. Mutta tämän kaliiperin vaikuttajan pitäisi kantaa vastuuta myös siitä, että Suomessa käytäisiin asiallista ja totuudenmukaista keskustelua maahanmuutosta uhkakuvien lietsomisen sijasta.

Toinen taho on kokoomuspuolue, joka on viime aikoina pyrkinyt nostamaan profiiliaan vaatimalla, että maahanmuutosta on käytävä avointa keskustelua. Se onkin hyvä vaatimus – mikäli avoimeksi keskusteluksi hyväksytään muukin kuin niin kutsuttu "maahanmuuttokriittinen" keskustelu ja muistetaan, että maahanmuutosta on keskusteltu vilkkaasti aikaisempina vuosina ja vuosikymmeninä.

Kokoomus näkee itsensä mielellään kykypuolueena ja sen kannattajat ovat useimpiin muihin puolueisiin verrattuna korkeasti koulutettuja. Heiltä on lupa odottaa kannanottoja, jotka perustuvat kokonaisvaltaisesti punnittuun tietoon.

On ansiokasta, että Kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä on julkaistu turvapaikkapolitiikkaa, kotoutumista ja työperäistä maahanmuuttoa käsittelevä laaja raportti. Ansiokkuutta vähentää se, että myös tässä raportissa todistellaan turvapaikanhakijoiden määrän voimakasta kasvua vertaamalla sitä vuoden 2007 syvän notkahdukseen. Eikä edes se riitä kokoomukselle! Raportissa mennään vielä pidemmälle ja kaivetaan esiin edellinenkin pohjanoteerausvuosi toteamalla, että "viime vuosina turvapaikanhakijoiden määrät ovat vaihdelleet 700 ja 4000 hakijan välillä". Tässä kokoomuksen viime vuodet ulottuvat vuoteen 1996 asti. Mutta eivät sitä pidemmälle, jolloin määrät olivat korkeammalla. Räikeän tarkoitushakuinen faktojen valinta sopii huonosti asiantuntevaksi keskustelijaksi pyrkivän puolueen kuvaan.

Eduskunnan käsiteltävänä olevaa ulkomaalaislain muutosta (HE 240/2009) koskeneessa lähetekeskustelussa turvapaikanhakijoiden määrän kasvua päivitteli perussuomalaisten Raimo Vistbacka, jonka perspektiivi niin ikään ulottui vain vuoteen 2007. Vistbackalta jos keneltä voisi odottaa pidempää perspektiiviä, onhan hän puhunut eduskunnassa ulkomaalaisasioista jo 80-luvun loppupuolelta asti, silloin SMP:n edustajana.

Perussuomalaiset ei olekaan ensimmäinen maahanmuuttokielteinen puolue Suomessa. Sellainen oli myös sen edeltäjä SMP, jonka edustajilta kuultiin tyrmistyttäviä kommentteja 90-luvun maahanmuuttopoliittisissa keskusteluissa. SMP ei kuitenkaan ollut yhden asian puolue; sen kannatus oli korkeimmillaan 10 prosentissa vuonna 1970, jolloin kannatuksen syynä oli pikemminkin maastamuutto ja sen syyt.

Ajaako kokoomusta ja ehkä joitakin muitakin puolueita houkutus kilpailla perussuomalaisten kanssa maahanmuuttoon ja erityisesti turvapaikanhakijoihin kielteisesti suhtautuvien äänistä? Perussuomalaisten kannatukseenkin on myös monia muita syitä kuin maahanmuuttokielteisyys. Perussuomalaiset saivat viime eduskuntavaaleissa vain neljä prosenttia äänistä ja ennätysääniosuus oli viime eurovaalien 9.8 % - jolloin epäilemättä Timo Soinin persoona ja EU-kriittisyys oli painavin äänestysperuste. Toivoisin, että maahanmuuttopolitiikan tekijät keskittyisivät kuuntelemaan niitä vähintään 90 % äänestäjistä, jotka eivät äänestä perussuomalaisia.

Outi Lepola

P.S. On myös julkaistu uutisia siitä, että Suomessa laittomasti oleskelevien määrä on nelinkertaistunut kahden viime vuoden aikana. Tähän on epäilemättä sama selitys, turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen nimenomaan vuoteen 2007 verrattuna, poliisi kun harhaanjohtavasti tilastoi myös turvapaikanhakijat laittomasti maassaoleskeleviksi. Tästä lisää aiemmassa kolumnissani.