Demari: Maahanmuuttoasioissa tiedon puute lisää tuskaa

Demari, pääkirjoitus: Maahanmuuttoasioissa tiedon puute lisää tuskaa 16.3.2010
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Mitä me oikein pelkäämme?
Talouselämä: Suomi kurottaa sisäänpäin
Kainuun Sanomat, pääkirjoitus: Lama jyrkensi kovia asenteita

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta maahanmuuttoasioissa asia näyttää olevan toisin. Helsingin Sanomien (15.3.) Suomen Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisten asenteet maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan ovat muuttuneet lyhyessä ajassa jyrkemmiksi.

Ilmapiirin muutos on ollut raju. Vielä vuoden 2007 syyskuussa reilu enemmistö suomalaisista oli maahanmuuttajien lisäämisen kannalla, nyt enää 36 prosenttia. Ei-äänet ovat lisääntyneet vastaavasti ja jopa jyrkemmin: lähes 60 prosenttia on maahanmuuton lisäämistä vastaan.

Asenneilmapiirin muuttuminen suvaitsemattomuuden suuntaan on ilman muuta kielteinen ilmiö. Sillä on myös poliittiset seurauksensa, näkyvimpänä varmaankin maahanmuuttokriittisten perussuomalaisten suosion kasvu.

Muissakin oikean laidan puolueissa ilmapiiri voi nostaa esiin tilanteesta hyötymään pyrkiviä voimia. Ensi vuoden eduskuntavaaleissa maahanmuutto voi hyvinkin nousta tärkeäksi teemaksi.

Suomalaisten tämänhetkiset asenteet näyttävät olevan ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien työpanos on jatkossa yhä tärkeämpi.

Jo nousu 1990-luvun lamavuosista edellytti ulkomaisen työvoiman merkittävää lisäystä. Työntekijöitä on tarvittu rakennuksille ja telakoille. Ydinvoimalaakaan ei saada rakennetuksi pelkästään suomalaisten voimin. Olkiluodon voimalatyömaan 3 000 työntekijää tulevat yli 50 eri maasta.

Jatkossa työvoimaa tarvitaan myös sellaisille aloille, joissa työskentely edellyttää pysyvämpää asumista maassa. On vahinko, jos työvoiman saanti estyy esimerkiksi siitä syystä, että ulkomaalaisiin suhtaudutaan täällä vihamielisesti.

Maahanmuutosssa on tietysti monenlaisia ja -tasoisia ongelmia. Esimerkiksi ammattiyhdistysliike on kiinnittänyt huomiota maahanmuuttajien asemaan työelämässä. On tapauksia, joihin on liittynyt jopa suoranaista ihmiskauppaa.

Turvapaikan hakuun ja laittomaan maahantuloon liittyvät ongelmat ovat oma lukunsa. Nykyinen järjestelmä ei näytä toimivan meillä, kuten ei myöskään muualla EU:ssa.

Asenteisiin tulee voida vaikuttaa ja se tapahtuu muun muassa niin, että tietoa maahanmuutosta ja siihen liitttyvien ongelmien oikeista mittasuhteista on riittävästi tarjolla.

______________________________________________________

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Mitä me oikein pelkäämme?

Suomi otti 1970-luvun lopulla vastaan pienen ryhmän Vietnamin venepakolaisia. Viimeisen osan matkastaan pakolaisleiriltä Suomeen venepakolaiset lensivät Finnairin vuorolennolla Helsinkiin. Kun kone saapui Suomen ilmatilaan, koneen kapteeni käänteli konetta siten, että kaikilta istuimilta oli helppo nähdä alla oleva saaristo, ja kuulutti koneessa istuville pakolaisille: tervetuloa uuteen kotimaahan.

Yhden sukupolven aikana on tapahtunut suuri asennemuutos. HS-gallupin mukaan nyt lähes 60 prosenttia suomalaisista katsoo, ettei Suomeen pitäisi enää ottaa uusia maahanmuuttajia (HS 15. 3.). Kun vastaajat jaetaan eri puolueiden kannattajiin, maahanmuuttovastaisin mieliala on vallalla perussuomalaisten kannattajien keskuudessa. Toiseksi maahanmuuttovastaisin puolue on tällä mittarilla sosiaalidemokraatit. Selvästi maahanmuuttomyönteisin puolue on vihreät, ja toiseksi myönteisin gallupin erottelussa on kokoomus.

HS-gallupin kysymys "Pitäisikö Suomeen ottaa lisää maahanmuuttajia?" on oikeastaan mieletön. Toisin sanoen siinä tiedustellaan, saako ulkomailta enää muuttaa Suomeen. Mutta niin tulehtuneet asenteet nyt ovat, että enemmistö suomalaisista ei vastauksensa mukaan halua tänne enää yhtäkään ulkomaalaista – me haluamme olla omissa oloissamme.

Suomalaiset luultavasti pitävät ongelmallisimpina maahanmuuttajina halvemman työvoiman maista tulevia työntekijöitä, jotka erilaisten jobbarien välityksellä täyttävät suomalaisia työmaita. Kun taloudellinen epävarmuus kasvaa, myös nyrpeys näitä ihmisiä kohtaan kasvaa.

Toinen maahanmuuttajavastaisuutta kasvattava ryhmä on turvapaikanhakijat. Heitä tulee Suomeen yhä muihin EU-maihin verrattuna vähän, mutta heidän määränsä on kasvanut nopeasti.

Turvapaikkaa hakevat tulevat pääosin Euroopan ulkopuolelta vieraista kulttuureista. Kielteisiä asenteita heitä kohtaan kasvattaa epäluulo: ajatellaan, että turvapaikkaoikeudella tullaan tänne elämään suomalaisen veronmaksajan siivellä. Jokainen turvapaikan tai oleskeluluvan saanut, joka täällä työllistyy, hälventää työllään tätä epäluuloa. Näin maahanmuuttajan tekemä työ voi sekä lisätä että vähentää epäluuloja.

Näiden ryhmien lisäksi maahanmuuttajia ovat suomalaisissa oppilaitoksissa opiskelevat ulkomaalaiset, suomalaisissa yrityksissä tai oppi- ja tutkimuslaitoksissa työskentelevät oman alansa asiantuntijat sekä suomalaisten kanssa avioituneet ulkomaalaiset.

Yhä tiiviimmin yhteen kietoutuvassa maailmassa on mieletöntä vaatia, että ovet on pantava kiinni. Me tarvitsemme kansainvälistä vuorovaikutusta, ja kansainvälisen yhteisön jäsenenä Suomella on velvollisuus kantaa osansa suojelua tarvitsevien pakolaisten aiheuttamasta taakasta.

Sen sijaan mielekästä on tukkia turvapaikkapolitiikan porsaanreiät ja pyrkiä Euroopan unionissa nopeasti yhteiseen turvapaikkakäytäntöön. Sellaiset hakemukset, jotka ovat ilmeisen turhia, pitää saada vähentymään.

Tärkeätä on edistää maahanmuuttajien sopeutumista. Suomalaisilta tämä vaatii sen ymmärtämistä, että edes turvapaikanhakijat eivät ole mikään yksi suuri ryhmä, vaan heidänkin joukossaan on ihmisiä ja aatteita laidasta laitaan. Suomalaisilla on puolestaan oikeus odottaa, että maahanmuuttajat kunnioittavat tämän maan sääntöjä ja perinteitä.

Mutta lisäksi on kysyttävä, mistä kasvava maahanmuuttovastaisuus perimmältään kertoo. Kyse on myös muutoksen pelosta. Maailman muuttuessa meidänkin on silti muutettava omia asenteitamme, tuli tänne yhtään ulkomaalaista tai ei. Poliitikkojen haaste on tarjota muutoksessa eläville ihmisille kestävä arvopohja.

__________________________________________________

Talouselämä: Suomi kurottaa sisäänpäin

Tästä tuli kylmä talvi ulkomaalaisille Suomessa. Tai ainakin niille, jotka ovat tänne pakkaseen pyrkimässä.

Helsingin Sanomien mukaan 59 prosenttia suomalaisista ei halua lisää maahanmuuttajia. Muutos on ollut raju. Vielä kolme vuotta sitten suurin osa oli valmis ottamaan ulkomaalaisia lisää.

Onneksi asenneilmaston jäähtyminen ei johdu siitä, että suomalaisista olisi tullut rasisteja.

”Suomalaiset eivät ole rasisteja”, sanoi valtiovarainministeri Jyrki Katainen. ”Suomeen saa tulla tekemään töitä, ja apua annetaan sitä tarvitseville.”

Katainen selittää asenteiden kiristymistä sillä, että monien oikeudenmukaisuudentajua on loukattu. Vieraat käyttävät isäntien luoman järjestelmän aukkoja hyväkseen ja siksi pitää tehdä kiristäviä toimenpiteitä.

Kyse on siis ylväästä oikeudenmukaisuuden tajusta. Kukapa puoluejohtaja haluaisikaan ryhtyä lyömään leimoja 59 prosenttiin äänestäjäkunnasta.

Toisaalta kyse voi olla myös vähemmän ylväästä kotiinpäinvedosta. Kun työpaikat ovat vaarassa, rajalla pitäisi olla entistä ronkelimpi.

Epämiellyttävin selitys olisi rasismi tai muukalaiskammo, joka maalaisi suomalaisista perin epämiellyttävän omakuvan.

Oli syy mikä tahansa, taantuma näyttää edistävän kansallista sisäänpäinkurottumista.

Ranskalaismediassa on talven mittaan käyty läpi kysymystä kansallisesta identiteestä. Islannissa pohditaan islantilaisuutta ja kudotaan jälleen villapaitoja. Suomessa muistellaan kunniakasta talvisotaa.

Menneisyyteen ei kuitenkaan ole paluuta.

Tutkijat pelkäävät

Helsingin Sanomat kertoo, miten maahanmuuton tutkijat saavat työnsä palkaksi laittomia uhkauksia ja kunnianloukkauksia. Helsingin Yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto haki vertailukohtia inkvisitiosta ja Stalinin Neuvostoliitosta.

Se on liioittelua, mutta suunta on joka tapauksessa hyvin huolestuttava.

Eläköitymisen kierre on alkanut. Vuonna 2020 työikäisiä on neljännesmiljoona vähemmän kuin vuonna 2007. Kuinka helppoa on houkutella huippuosaajia maahan, jossa tutkijat pelkäävät turvallisuutensa puolesta?

Vaikka maahanmuuttokritiikki on asettunut puolustamaan sivistysvaltiota, se itse asiassa nakertaa siltä pohjaa pois.

_______________________________________________________

Kainuun Sanomat, pääkirjoitus: Lama jyrkensi kovia asenteita

Moni poliitikko on ryhtynyt haistelemaan tuulia ja myötäilemään yhä jyrkemmäksi käyvää kansalaismielipidettä.

Miksi asiallinen keskustelu maahanmuutosta alkaa olla Suomessa yhä vaikeampaa? Nyt joutuvat jo maahanmuuttokysymyksiin perehtyneet tutkijatkin pelkäämään omasta ja perheidensä puolesta (Helsingin Sanomat 16.3.).

Miten kovia maahanmuuttovastaisia argumentteja tahansa sopii nykyään suoltaa nimellään ja suorastaan törkeitä myös nimettömyyden suojassa, mutta yrityskin keskustella asiallisesti – maahanmuuttomyönteisyydestä puhumattakaan – tekee ihmisestä verkkokeskustelujen törkyosaston maalitaulun. Sitä ei voi kuitata pelkkänä verkon lieveilmiönä. Ei kukaan voi olla varma, ettei netissä ladeltuja tappouhkauksia koskaan toteuteta.

HS:n Suomen Gallupilla säännöllisin väliajoin teettämä kysely kertoo mielipideilmaston jyrkästä muutoksesta. Vuonna 2007 yli puolet vastaajista oli valmiita ottamaan Suomeen lisää maahanmuuttajia, nyt samaa mieltä on enää 36 prosenttia. Lähes 60 prosenttia panisi maahanmuutolle pisteen.

Kielteisyys on voimistunut laman aikana. Poliitikkojen mielestä muutos johtuukin taloudellisesta epävarmuudesta ja työttömyyden lisääntymisestä. Tutkijat vahvistavat, että samansuuntainen asennemuutos tapahtui myös 1990-luvun laman aikana.

Rasismin lisääntymiseen ei kuitenkaan voi suhtautua talouden heilahteluihin kuuluvana luonnonlakina. Yhteiskunnassa, jossa mikä tahansa ihmisryhmä uhkaa joutua yleiseksi sylkykupiksi, ei ole lopulta kenenkään hyvä ja turvallista elää.

Moniko ministeri on noussut näkyvästi puolustamaan uhkailujen kohteeksi joutunutta maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia?

Sen sijaan että maahanmuuttokeskustelu olisi tiukasti pyritty pitämään asiassa, moni poliitikko on pikemminkin ryhtynyt haistelemaan tuulia ja myötäilemään yhä jyrkemmäksi käyvää kansalaismielipidettä. Siitä seuraa, että myös maahanmuuttoon ja kulttuurieroihin liittyvistä vaikeuksista, kuten rikollisuudesta, naisten asemasta tai kunniaväkivallasta, on vaikeaa käydä asiallista keskustelua.

Suomessa asuvista ihmisistä vain noin 2,5 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

Tulijoiden joukkoon kuuluu monenlaisia ihmisiä ja monenlaisten syiden takia tänne tulleita. Ihmiset – suomalaisetkin – ovat kautta aikojen liikkuneet maasta toiseen. On elämälle vieras ajatus, että ihmiskunta nyt pysähtyisi niille sijoilleen. Yhtä lailla elämälle vieras ajatus on, että tänne asettuminen pystyttäisiin sallimaan vain ihannetapauksille, mitä ne sitten kenenkin mielestä ovatkin.

Suomeen tulevien ulkomaalaisten oikeus oleskeluunsa pitää selvittää ripeästi, täällä laillisesti olevat pitää tehokkaasti kotouttaa yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja rikolliset lieveilmiöt pitää päättäväisesti kitkeä.

Ennen lamaa puhuttiin vielä työperäisen maahanmuuton tarpeesta. Enää ei keskustella siitäkään, vaikka väestöennusteet eivät ole miksikään muuttuneet.

Kaikki kuitenkin tietävät, että jo nyt terveydenhuolto, siivous ja rakentaminen etenkin isoimmissa kaupungeissa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun julkinen liikenne olisivat suurissa vaikeuksissa ilman maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä.