HS: Poikien ympärileikkaukseen ei toistaiseksi ole tulossa lakia eikä ohjeistusta

Helsingin Sanomat: Maan Pinnalla: Poikien ympärileikkaukseen ei toistaiseksi ole tulossa lakia eikä ohjeistusta 8.10.2013

Poikien ympärileikkauksista on kiistelty Suomessa viime vuosina välillä rajustikin. Toimenpiteen kieltävää tai sallivaa lakia, tai edes ministeriön ohjausta, odotellaan yhä.

Lakia tai ohjeistusta ei kuitenkaan ole tulossa. Ei tänä syksynä, eikä luul­tavimmin koko hallituskaudella, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee. Asia kun ei ole hallitusohjelmassa.

Leikkausten kirjaaminen lakiin, kuten Ruotsissa on tehty, olisi nykyises­sä ilmapiirissä vaikeaa. Puheenvuorot ovat muutamassa vuodessa muut­tuneet leikkausten sallimisen sijaan niitä kieltämään pyrkivään suun­taan.

Syyskuussa pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut esittivät, että ei-lääketie­teellisille ympärileikkauksille pitäisi säätää 15–16:n vuoden ikäraja. Käy­tännössä säädös olisi verhottu ympärileikkauskielto.

Myös monet kansalaisjärjestöt, kuten seksuaalisterveyttä edistävä Sex­po, ajavat poikien ympärileikkausten kieltoa.

Korkein oikeus linjasi vuonna 2008, ettei uskonnollinen ympärileik­kaus ole rikos, jos se tehdään asianmukaisesti. Sosiaali- ja terveysminis­teriön selvityksen mukaan uskonnollisista syistä leikkauksia tehtäisiin noin reilut neljäsataa vuosittain. Lääketieteellisin perustein leikkauksia tehdään parituhatta.

Viime aikoina on kuitenkin nostettu useita pahoinpitelysyytteitä sekä ympärileikattujen poikien vanhempia että leikkauksia suorittaneita lää­käreitä ja maallikoita vastaan. Poliisi ja syyttäjät katsovat asiaa rikoslain näkökulmasta. Siitä ympärileikkaus on ruumiillisen väkivallan aiheutta­misena teräaseella. Se katsotaan törkeäksi pahoinpitelyksi, josta rangais­tuksena on vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

Oikeuteen ovat päätyneet lähinnä tapaukset, joissa jokin on mennyt pie­leen. Oikeuslaitos ei kuitenkaan halua olla ympärileikkausriitojen ratko­jana vaan toivoo, että laki selvästi määrittelisi, onko leikkaus kielletty vai sallittu.

Keskustelua vielä sotkee se, että Suomi on liittynyt Euroopan neuvoston sopimukseen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä. Sen mukaan lääke­tieteellistä toimenpidettä ei pidä tehdä henkilölle, joka ei voi antaa sii­hen suostumustaan, ellei siitä ole hänelle välitöntä terveydellistä hyötyä.

Sana terveydellinen on oleellinen: Eurooppalaiset oikeusoppineet ovat tulkinneet sopimusta niin, että jos leikkauksesta on esimerkiksi uskon­nolliseen identiteettiin liittyvää hyötyä, sen tekeminen on hyväksyttä­vää.

Sopimusta on kuitenkin Suomessa alettu tulkita niin, että se kieltäisi muut kuin lääketieteelliset ympärileikkaukset.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta ei-lääketieteelliset poikien ympäri­leikkaukset ovat väärin. Silti niitä ei voi kieltää.

Kieltolaki johtaisi siihen, että leikkauksia teetettäisiin nykyistäkin enem­män ulkomailla ja tekijöiksi värvättäisiin puoskareita. Komplikaatioiden sattuessa vanhemmat eivät syytteiden pelossa uskaltaisi viedä lapsiaan hoitoon.

Laki voitaisiin myös tulkita syrjiväksi. On vaikea kuvitella, että EU-tasol­la olisi haluttu säätää tällainen "muslimi- tai juutalaisdirektiivi", jolla kiellettäisiin yhden tai kahden uskonnollisen yhteisön perinne.

Kuten ihmisoikeustaisteluissa usein, se, mikä kahdenkymmenen vuo­den kuluttua on jo monille päivänselvää, on tänään vielä oikeusjuttuja, lainsäätämistä ja pitkiä keskusteluja vaativaa työtä. Asiassa pitää edetä määrätietoisesti, mutta fiksusti ja harkiten.

Parasta olisi, jos keskustelu johtaisi poikien ympärileikkauksia harjoitta­vien yhteisöjen muuttumiseen sisältäpäin.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa virisi 1990-luvulla juutalaisten keskuudessa leikkausta vastustava liike.

Kotoutuminen ja eri uskontokuntia edustavien avioliitotkin vähentävät tarvetta pitää haitallisista perinteistä kiinni.


Kristiina Markkanen