Pohjalainen: Suomi ja Syyrian pakolaiset

Pohjalainen, kolumni: Jyrki Iivonen: Suomi ja Syyrian pakolaiset 2.10.2013
Maaseudun Tulevaisuus, kolumni: Jouko Rönkkö: Millaiseen Suomeen?

Suomi on päättänyt lievittää Syyrian sisällissodan synnyttämää inhimillistä katastrofia ottamalla vastaan 500 humanitaarisin perustein valittua pakolaista. Päätös on ehtinyt herättää jo tiukkaa vastarintaa.

Kansalaisten enemmistö näyttää ensimmäisten kyselyjen mukaan vastustavan päätöstä. Lisäksi perussuomalaiset ovat tehneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jonka mukaan syyrialaisten pakolaisten vastaanotto olisi taloudellisesti tehotonta tilanteessa, jossa eri sektoreilla joudutaan tekemään mittavia menoleikkauksia.

YK:n piirissä on arvioitu, että Syyriasta pakenee vuoden 2013 loppuun mennessä jo noin kolme miljoonaa pakolaista, jotka pääsääntöisesti jäävät sen lähimpiin naapurimaihin, Turkkiin, Jordaniaan ja Libanoniin.

Suomen ilmoittama vastaanotettavien pakolaisten osuus kaikista Syyrian pakolaisista on näin ollen 0,017 prosenttia. Tuntuukin ontolta väittää, että Suomen ratkaisu olisi syyrialaisten kannalta jotenkin merkityksellinen. Ei voi välttyä ajatukselta, että olemme tehneet päätöksen tyynnyttääksemme lähinnä vain omaa omaatuntoamme.

Suomen pakolaispäätöksellä ei ole mitään vaikutusta Syyriassa riehuvaan sisällissotaan. Jos todella haluamme auttaa syyrialaisia, meidän tulisi tehdä kaksi asiaa.

Ensinnäkin tukemme tulisi suunnata pääasiassa Lähi-idän alueella oleviin pakolaisleireihin, joissa avuntarve on kaikkein suurin. Toiseksi meidän – yhteistyössä muiden maiden kanssa – tulisi tehdä poliittisesti ja tarvittaessa myös sotilaallisesti jotain konkreettista sisällissodan lopettamiseksi. Nyt tällainen vastuunotto puuttuu.

Viisisataa pakolaista on niin pieni määrä, ettei se aiheuta merkittäviä kielteisiä vaikutuksia vastaanottavalle yhteiskunnalle, ei vaikka edellä mainitussa kirjallisessa kysymyksessä niin väitetäänkin. Syyrian useita vuosia kestänyt kärsimys ei toisaalta poistu, vaikka kaikki maat ottaisivat vastaan sieltä tulevia pakolaisia.

Vain sisällissodan lopettaminen voi muuttaa tilanteen. Yhdysvaltain ja Venäjän löytämä yksimielisyys Syyrian hallituksen hallussa olevien kemiallisten aseiden hävittämisestä on myönteistä, mutta ei johda yksin sodan päättymiseen.

Yhdysvaltain ja Venäjän yhdessä muotoilema ratkaisu vaikuttaa kriisin yhteen pieneen osa-alueeseen eikä pelasta YK:n kasvoja. Tosiasia on, että Syyrian kriisin yhteydessä kaikki YK:n rakenteelliset ja poliittiset heikkoudet ovat vain kärjistyneet lisää.

Venäjä ja Iran ovat lehtitietojen mukaan jatkaneet Syyrian hallituksen sotilaallista tukemista samaan aikaan kun läntiset hallitukset asettavat kaiken toiminnan ehdoksi YK:n mukaantulon. Venäjä ja Kiina ovat kuitenkin koko ajan estäneet veto-oikeudellaan kaikki sanktiot Syyrian hallintoa vastaan.

Myös Suomi on lähtenyt omissa linjauksissaan YK:n roolin keskeisyydestä. Se olisi hyvä ja kannatettava periaate jollei maailma olisi niin raadollinen kuin se on.

Syyrian kemiallisten aseiden hävittäminen ei vielä riitä tilanteen pysyvään korjaamiseen. Syyrian nykyhallinto tuskin pystyy jatkamaan loputtomiin maan johdossa, mutta myös oppositio on hajanainen ja siellä on läntisten arvojen kannalta hankalia ryhmiä. Suomelta ja muilta länsimailta tarvitaan tässä tilanteessa paljon muutakin kuin muutaman kiintiöpakolaisen vastaanottamista.

JYRKI IIVONEN

Kirjoittaja on valtio-opin dosentti


___________________________________________________

Maaseudun Tulevaisuus, kolumni: Jouko Rönkkö: Millaiseen Suomeen?

Politiikassa on lopulta kyse siitä, millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa. Millaisen Suomen haluamme nyt, ja millaiseen maailmaan haluamme lastemme ja lastenlastemme syntyvän.

Politiikkaa tehdään ja tulevaisuutta muovataan ajatuksin, sanoin ja teoin. Ei siis ole ihan sama, mitä suustamme päästämme. Sammakko on sitä suurempi, mitä tärkeämmässä asemassa sen päästäjä on.

Rajoitusten puitteissa suomalaiset ovat saaneet tehdä maastaan sellaista kuin haluavat. Vai pitäisikö sanoa, ovat tehneet sellaista kuin siitä on sattunut tulemaan. Kovin pitkälle ei aina ole ajateltu.

Suomalaisten elämä on ollut tasaista ja murheet suhteellisen pienet verrattuna siihen, mitä monilla muilla on.

Syyriassa on käyty sotaa pari vuotta, ja rumaa jälkeä on syntynyt. Kuolleita on jo yli sata tuhatta (100 000) ja pakolaisia yli kaksi miljoonaa (2 000 000).

Suomeen on tullut tänä vuonna Syyriasta vähän yli 70 pakolaista. Ruotsiin heitä on tullut noin 15 000 ja Norjaan 3 500.

Ylivoimaisesti suurin osa kahdesta miljoonasta pakolaisesta on naapurimaissa, ja esimerkiksi pienet Libya ja Jordania ovat hätää kärsimässä. Molemmissa oli jo ennestään valtava palestiinalaispakolaisten joukko.

Suomi aikoo ottaa muutamia satoja pakolaisia lisää.

Turvapaikan tarjoaminen muutamalle sadalle ei ratkaise pakolaisten ongelmaa, mutta niille muutamalle sadalle se on pelastus.

Mitä tällä on tekemistä Suomen tulevaisuuden kannalta? Paljonkin.

Avun antaminen vaikuttaa Suomeenkin. Tässä olen samaa mieltä kuin perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho.

Halla-aho tosin sanoo pakolaisten tuovan Suomeen ongelmia. Hän ehkä ajattelee ruotsalaisten olevan tyhmiä, kun ottavat vastaan hädässä olevia.

Yhtä tyhmiä tai viisaita ruotsalaiset olivat sota-aikanakin. Ottivat vastaan kymmeniä tuhansia suomalaisia pakolaisia, etupäässä lapsia. Onneksi Jussi ei ollut päättämässä.

Halla-aholaisten mukaan Syyrian pakolaisten ottaminen meille on liian kallista.

Ylen toimittaja oli laskenut pakolaisten tulon maksavan saman verran kuin perussuomalaisten uusi puoluetoimisto, joka sekin maksettiin verovaroista, puoluetuen kautta.

Remontteineen toimiston hinta oli 2,7 miljoonaa euroa. Sillä summalla maksettaisiin syyrialaispakolaisten kustannukset vuosina 2015–2017.

Pramean puoluetoimiston rinnastaminen lasten ja naisten auttamiseen suututti tietysti perussuomalaisia. ”Väärin rinnastettu”, väitti ”työmies” Matti Putkonen. Ehkä olikin, mutta sillä todistettiin, ettei auttamisessa ole kyse rahasta vaan arvovalinnasta.

Ymmärrän Putkosta yhtä paljon kuin Halla-ahoakin. Prameissa lukaaleissa pakolaisten auttamista paheksuvat ”työmiehet” saavat ihmisiltä vähemmän myötätuntoa kuin hädässä olevat pakolaiset, vaikka Halla-aho ehti jo leimata sotaa paenneet ongelmaksi ja eläteiksi.

Pakolaisten vastaanottaminen on Suomelta pieni mutta tärkeä ele. Se viestittää ulkomaailmalle, että mekin välitämme ihmisten hädästä.

Kotimaahan se antaa samaa viestiä. Ihmisistä välitetään. Tässä maassa on turvallista elää.

Jos valitsemme halla-aholaisen linjan, annamme päinvastaisen tiedon. Me emme välitä, älkää meille valittako!

Kaikki perussuomalaiset eivät ole samaa mieltä Halla-ahon kanssa. Heille Halla-aho vastaa: Hänen linjansa vastaa perussuomalaisten vaaliohjelmaa ja puolueohjelmaa.

Ei siis ihme, jos puheenjohtaja Timo Soini vaikenee hyväksyvästi.

Ongelmia ei ollut silloinkaan, kun Halla-aho sai Korkeimmalta oikeudelta tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, siis rasismista. Ei ollut, vaikka Soini itse oli julistanut ”nollatoleranssia” rasismin suhteen.

Ongelmia sen sijaan tulee, jos joku perussuomalaisista äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Soini vaatii ryhmäkuria, vaikka sellaista perussuomalaisilla ei pitänyt olla.

Kyse ei ole siitä, että Soinin muisti pätkii. Kyse on siitä mikä on tärkeää, linjasta, siitä millaisen Suomen me rakennamme. Onko se epäluuloinen, kaikkea uutta ja outoa kammoksuva, erilaisia syrjivä?

Kenen kaveria seuraavaksi tönitään?

Jouko Rönkkö