Turun Sanomat: Suomeen tiukemmin ehdoin

Turun Sanomat, pääkirjoitus: Suomeen tiukemmin ehdoin 14.11.2009

Kuntien pitää kantaa vastuunsa pakolaisten vastaanottamisessa

Hallitus esittää ulkomaalaislakiin tiukennuksia, joilla halutaan padota Suomeen kestämättömin perustein pyrkivien pakolaisten tulvaa. Tavoite sinällään on oikea. Keinoista vain on ennakkoon vaikea sanoa, toimivatko ne toivotulla tavalla.

Jos lakimuutokset menevät läpi, Suomi kiristää suhtautumistaan muun muassa pakolaisperheiden yhdistämiseen. Tiukempaan kohteluun joutuvat varautumaan myös ilman matkustusasiakirjoja maahan saapuvat.

Yksin tulleen lapsen tai nuoren perheelle myönnettäisiin oleskelulupa vain silloin, kun hakija on alaikäinen luvasta päätettäessä. Tällä hetkellä mittapuuna on asianomaisen ikä hakemuksen jättöhetkellä.

Kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet muutosta, koska lupapäätöksiin voi kulua jopa vuosia. Moni alaikäinen ehtii prosessin aikana ylittää ratkaisevan aikuisiän kynnyksen.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on vastannut arvosteluun lupaamalla, että päätöksenteon ripeyttä seurataan. Eri asia, kuinka käsittelyaikojen nopeuttaminen käytännössä onnistuu. Onhan tarkoitus nykyistä perusteellisemmin selvittää, kenellä hakijoista on todellinen tarve saada perheen huolenpitoa ja kenellä ei.

Oleskeluluvan hakijan iän oikeuslääketieteellisestä määrityksestä säädettäisiin laissa. Tähän asti määritykset on tehty ilman säädöspohjaa poliisin tai maahanmuuttoviranomaisten pyynnöstä, mikä ei ole kunniaksi oikeusvaltion periaatteille.

Passittomana maahan tulevien ”karanteenia” pidennetään kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Tänä aikana heillä ei ole oikeutta työntekoon Suomessa. Näin viestitetään, ettei henkilöllisyysasiakirjoja kannata hävittää edes kotimaahan palauttamisen pelossa.

Ikävä kyllä samalla heikennetään niiden pakolaisten asemaa, joilla ei ole vainon tai yhteiskunnallisen sekasorron oloissa mahdollisuus saada passia lähtömaastaan.

Voi kysyä, onko työnteko-oikeuden rajoituksilla painostaminen ylimalkaan järkevä tapa torjua turvapaikkahuijausta. Ainakin sillä lisätään vastaanottokeskuksissa toimettomina oleilevien määrää, mikä ruokkii tehokkaasti suomalaisten muukalaiskielteisyyttä.

Yleisen asenneilmapiirin kannalta ulkomaalaislain uudistaminen ei olisi voinut sattua kehnompaan ajankohtaan. Talouden taantuma on kärjistänyt niin tavallisten kansalaisten kuin kunnallisten päättäjienkin asenteita.

Suomi on ilmoittanut YK:n pakolaisjärjestölle UNHCR:lle, ettei se pysty ottamaan vastaan kaikkia kiintiöpakolaisia, eikä edes sataa niin sanottua hätätapausta. Syynä on kuntien penseys järjestää sijoituspaikkoja.

Ministeri Thors olisi valmis velvoittamaan kunnat ottamaan pakolaisia vaikka pakolla. Siitä tuskin seuraisi mitään hyvää, päin vastoin.

Kuntien tulisi ilman pakkokeinojakin ymmärtää vastuunsa asiassa, joka on Suomen kansainväliselle maineelle herkkää aluetta. Valtion velvollisuus on puolestaan korvata kunnille pakolaisista aiheutuvat kulut kitsastelematta.