HS: Meri-Rastila-ilmiö ravistelee Lieksaa

Helsingin Sanomat: Meri-Rastila-ilmiö ravistelee Lieksaa 18.3.2010

Pakolaiset muuttavat tuttavien ja tyhjien asuntojen perässä itärajan pikkukaupunkiin.

Lieksan keskustan liepeillä on unelias tunnelma. Laatikkomaiset kerrostalot tököttävät metrisen hangen keskellä. Autoja kulkee harvakseltaan.

Yhden kerrostalon alakerran ikkunassa lukee "Koto-toimisto". Keskiviikkoiltapäivänä toimiston ovi käy koko ajan. Kaikki tulijat ovat mustaihoisia.

"Pojilla oli lääkäriasioita. Parhaimmillaan täällä on 30 ihmistä. Tämä on matalan kynnyksen paikka – jos vaikka posti tuo oudon kirjeen, täältä voi kysyä neuvoa. Meillä on täällä pieni moskeijakin", selostaa toimiston vetäjä Anja Sarasoja.

Koto-toimisto on polkaistu pystyyn äkkiä. Kaikki alkoi runsas vuosi sitten.

"Luvattiin kuntapaikka kymmenelle pakolaiselle, mutta nyt heitä onkin sata."

Ilmiö perustuu kaupungin tyhjiin vuokra-asuntoihin. Pohjois-Karjalan raskaimmasta väestötappiosta kärsivä erämaakaupunki on menettänyt 1970-luvun jälkeen puolet asukkaistaan, joten tilaa riittää.

Ensimmäiset tulijat ovat houkutelleet tuttavansa seuraamaan perässä.

Lieksassa on koettu pienimuotoisena sama ilmiö kuin Helsingin Meri-Rastilan kaltaisissa lähiöissä, joissa maahanmuuttajat tahtovat asua lähellä toisiaan. Pakolaisaalto käänsi talvella jopa kaupungin väestökehityksen hetkeksi plussalle.

"Paineet Kontiolahden vastaanottokeskuksessa ovat kovat, kun pakolaiset etsivät asuntoja. Jos heillä on oleskelulupa, heillä on myös oikeus asuntoon", Sarasoja toteaa.

Kaupunki ei ole jäänyt ihmettelemään ilmiön edessä. Koto-toimiston lisäksi vuoden sisällä on saatu käyntiin suomen kielen kurssit kristillisellä opistolla ja aikuiskoulutuskeskuksessa. Niille, jotka eivät mahdu kursseille, järjestetään "Lieksa-startti".

"Aika monessa paikassa starttilaiset käyvät tutustumassa. Tänään olivat ala-asteella ja päiväkodissa, ensi viikolla teollisuuskylässä."

Maahanmuuttajia avustamaan on palkattu neljä pitkäaikaistyötöntä. Kari Virtasen pesti alkoi yllättäen.

"Perjantaina soitettiin, että aloitatko maanantaina hommat. Kysyin, mitä työ pitää sisällään. He vastasivat: katsotaan."

Työ onkin vaihdellut lomakkeiden täyttämisestä pesukoneen käytön opetteluun. "Tänään on kalustettu yksi asunto. Kirpputoreilta haeskeltiin kalusteita."

Somalialainen Ismail Abdullah on asunut Lieksassa nyt puolitoista kuukautta. "Kuulin tutuilta, että täällä on hieno paikka. Asunto on hyvä. Olen viihtynyt hyvin."

Abdullah ei myönnä kohdanneensa rasismia. Hänellä ei ole poismuuttosuunnitelmia. "Haluaisin löytää täältä työpaikan", nuori mies haaveilee.

Anja Sarasoja huomauttaa, että maahanmuuttajat vain kehuvat kaikkea koko ajan. "On vaikeaa saada heidät kertomaan, jos heillä on ongelmia."

Kaupunkilaisten keskuudessa pakolaiset herättävät monenlaisia ajatuksia.

"Ihmisiähän me kaikki olemme", kiteyttävät toriostoksille tulleet Marjatta ja Mauno Talvivaara suhtautumisensa maahanmuuttajiin.

Talvivaarojen asennoitumiseen vaikuttaa se, että he ovat itsekin olleet maahanmuuttajia. 1960- ja 1970-luvuilla Lieksasta lähti joukoittain nuoria työn perässä Ruotsiin. Talvivaaratkin viettivät kuusi vuotta Södertäljessä.

Senja Saarela on kriittisempi. Nuori kahden lapsen äiti ei kaipaa ulkomaalaisia kotikaupunkiinsa.

"Tuntuu, että ne elävät meidän rahoillamme ja vievät kaikki pienet yksiöt. Kaverit eivät löydä kämppää, kun kaupungin asunnot ovat täynnä pakolaisia. Ainakaan minun ikäiseni eivät tykkää hirveästi."

Sampsa Oinaala