Kouvolan Sanomat: Maahanmuuttajien kulut veronmaksajien kukkarosta

Kouvolan Sanomat. mielipide: Maahanmuuttajien kulut veronmaksajien kukkarosta 23.1.2010

Keskiviikon Kouvolan Sanomissa oli juttu, jonka otsikkona oli ”Kaupungin kukkarolle ei mennä ollenkaan”. En nyt äkkiseltään muista toista otsikkoa, joka antaisi yhtä väärän kuvan todellisuudesta. En tiedä, johtuuko se sinisilmäisyydestä, tietämättömyydestä vai täysin tietoisesta toiminnasta. Asialla olivat maahanmuuttokoordinaattori Satu Kurri ja toimittaja Helena Vaittinen.

Juttu lähti liikkeelle siitä, että kaupunginhallitus päätti palauttaa maahanmuutto-ohjelman uudelleen valmisteltavaksi. Hallitus katsoi, että siinä ei ollut riittäviä tietoja ohjelman kaupungille aiheuttamista lisäkuluista. Olen kaupunginhallituksen kanssa tällä kertaa täysin samaa mieltä!

On totta, että alkuvaiheessa eli kolmen vuoden ajan valtio maksaa viulut. Valtiolla ei ole ”rahantekokonetta”, vaan kaikki menee veronmaksajien piikkiin. Siis myös kouvolalaisten.

Myöhemmin maksajana on lähinnä Kouvolan kaupunki eli kouvolalaiset veronmaksajat. Näin siksi, että kolmen vuoden jälkeen vain pieni osa maahanmuuttajista on päässyt mukaan työelämään ja elättämään itse itsensä.

Äskettäin Kouvolan Sanomissa haastateltiin erästä maahanmuuttajaa. Hänen harras toiveensa oli saada tänne vaimo ja yhdeksän lasta. Mainittakoon, että täysi-ikäisille maksetaan esimerkiksi toimeentulotukea 367 euroa kuukaudessa eli eniten koko Euroopassa. Lapset saavat noin satasen vähemmän. Sen päälle tulevat monet muut veronmaksajien piikkiin menevät kustannukset.

En tiedä, paljonko maksaisi yksi hoitopaikka Kouvolan mahdollisessa vastaanottokeskuksessa. Siksi vertailun vuoksi kerrottakoon, että Parikkalan vastaanottokeskuksessa kustannukset ovat maahanmuuttajaa kohden noin 50000 euroa vuodessa. Siis valtion pussista otettuja parikkalalaisten, kouvolalaisten ja muiden suomalaisten verorahoja.

Yhden maahanmuuttajan kustannuksilla voitaisiin palkata vaikkapa yksi henkilö hoitamaan maamme omia, lähes heitteille jätettyjä vanhuksia tai ongelmaisia nuoria. Siis jos rakennetaan satapaikkainen vastaanottokeskus, niin vertailukohtana voisi olla vaikkapa sata työntekijää hoitamaan suomalaisia. Vaikkapa Kouvolassa, joka rahanpuutteessa joutuu karsimaan palvelujaan.

Vertaus on ikävä, mutta asiat on pantava tärkeysjärjestykseen. Kukin omasta arvomaailmastaan käsin.

Valkeala

REIJO TOSSAVAINEN