Kaleva: Ruotsin pitäisi antaa tilaa muille kielille

Kaleva, kolumni: Markku Mantila: Ruotsin pitäisi antaa tilaa muille kielille 24.1.2010

Suomalaisille ruotsia hyödyllisempää olisi osata venäjää, japania, espanjaa, kiinaa tai jopa arabiaa. 2010-luvulla on vihdoinkin voitava kyseenalaistaa ns. pakkoruotsi ilman syytöksiä kielivähemmistön oikeuksien polkemisesta.

Lama ja kasvava työttömyys ovat haudanneet alleen keskustelun työperäisestä maahanmuutosta.

Vain muutama vuosi sitten maan suurimpia huolenaiheita oli se, miten suomalainen työvoima riittää, kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle. Vuoteen 2030 mennessä työikäisten määrä vähentyy 300 000:lla. On vaikea uskoa, että nyt eläkeiästä tappelevat työmarkkinajärjestöt olivat vuonna 2006 yksissätuumin vaatimassa lisää ulkomaalaisia Suomeen töihin.

Eivät vaadi enää -- ainakaan kovaäänisesti. Nelisen vuotta sitten EK, Akava, Kirkon työmarkkinalaitos, SAK, Valtion työmarkkinalaitos, Kunnallinen työmarkkinalaitos ja STTK olivat yhteisessä tiedonannossaan sitä mieltä, että "kotimaista työvoimaa tarvitaan täydentämään suomalaista työvoimaa, ei korvaamaan sitä". Muussa tapauksessa "hyvinvointimme kannalta ratkaiseva talouskasvu uhkaa hiipua vähenevän työpanoksen takia".

Näitä puheita ei enää kuule. Se on merkillistä. Väestö ei ole lakannut laman takia vanhenemasta.

Työperäinen maahanmuutto on kaunis ajatus. Viittaukset suvaitsevaisuuteen ja monikulttuurisen yhteiskunnan ihannointi ovat juhlapuheiden standardisisältöä. Suomi on oikeasti tehnyt työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi kovin vähän. Analyysi Suomen väestörakenteesta on oikea ja ajatus toimenpiteistäkin, toteutus vain puuttuu.

Jos Suomi aivan oikeasti haluaisi houkutella maahanmuuttajia tänne töihin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä ja pitämään hyvinvointivaltiota pystyssä, pitäisi kyetä tekemään yhteiskunnan perustuksia ravistelevia päätöksiä. Yksi sellainen päätös on kieli. Englanti pitäisi virallistaa jo seuraavalla vaalikaudella.

On aivan turha kuvitella, että satojatuhansia työikäisiä ja -kykyisiä ulkomaalaisia saataisiin Suomeen ilman, että he voisivat työn lisäksi asioida virastoissa, kaupoissa ja vapaa-aikanaan suomen lisäksi rutiininomaisesti englanniksi. Suomi on kielenä niin vaikea, että sen hallitseminen riittävästi työntekoa varten ottaa lahjakkaimmiltakin pari vuotta. Kun uskallan ennustaa, ettei englannin virallistaminen lähivuosina ole realismia, ei realismia liioin ole odottaa massiivista työperäistä maahanmuuttoakaan. Ukkoutuminen ja akkautuminen jatkuu. Ainoa helpotus työvoimapulaan tullee siitä, kun teollisuuden rakennemuutoksen myötä 150 000 työpaikkaa joko siirretään pois Suomesta tai lopetetaan kokonaan.

Kielikeskustelu pyörii liiaksi ruotsin tai paremminkin pakkoruotsin ympärillä.

Maailman käyttökieleksi, uudeksi lingua francaksi, on tullut englanti jo aikoja sitten. Sen suhteen nuoren polven suomalaisilla ei enää ole ongelmaa. Jokainen peruskoulun läpäissyt tulee kielellä vähintäänkin auttavasti toimeen. Ruotsin laita on toisin. Tarve sen käyttämiseen vähenee jatkuvasti. Ja taito häviää samaa tahtia. Enää ei edes ole mitenkään epähienoa puhua ruotsalaisen kanssa englanniksi.

Ruotsin kielestä on huolehdittava, koska Suomessa asuu noin 300 000:n ruotsia äidinkielenään puhuvan ihmisen vähemmistö. Määrä on sattumoisin sama kuin on niiden työperäisten maahanmuuttajien, jotka tarvittaisiin vuoteen 2030 mennessä, jotta suomalainen yhteiskunta toimisi kuten se toimii tänään.

Ja kansainvälisten suhteidemme, erityisesti kaupan, näkökulmasta ruotsi ei ole ollut enää aikoihin ensiarvoisen tärkeä kieli. EU:n jäseneksi liittyminen devalvoi pohjoismaisen yhteistyön merkityksen laakista. Lisäksi kansainvälistyneissä pohjoismaisissa yrityksissä työkielenä on useimmiten niissäkin englanti. Kun omistus on hajautunut ympäri maailmaa, päällekkäisen työn välttämiseksi englanti on ottanut yliotteen kokouksissa, asiakirjoissa ja esitteissä ja muussa materiaalissa. Suomalaisille ruotsia hyödyllisempää olisi englannin lisäksi osata venäjää, japania, espanjaa, kiinaa tai jopa arabiaa. Jos erityisesti BRIC-maissa (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) on taloudellisen kasvun runsaudensarvi tulevaisuudessa, miksi kuluttaa aikaa ja yhteisiä resursseja ruotsiin. Ruotsia pitäisi opiskella niiden, joille kielen taitaminen on ehdottoman välttämätöntä -- ja alusta asti vapaaehtoisesti.

Suomalaisen yhteiskunnan muutospaineista on paasattu paljon. Hyvä on, muututaan sitten. Muuttuminen on kuitenkin muutakin kuin kauniita aikeita. Se on päätöksiä, tahtoa ja kykyä tehdä asioita toisin, ravistella perustuksia ja haastaa käytäntöjä. Eikä aina edes hauskaa.

2010-luvulla on vihdoinkin voitava kyseenalaistaa ns. pakkoruotsi ilman syytöksiä kielivähemmistön oikeuksien polkemisesta. Kyse on sentään tulevaisuudesta, joka on luotava koko sakille, jonka enemmistö sattuu olemaan suomenkielistä.