Keskisuomalainen: Jos rakastat -elokuva herätti rasistit

Keskisuomalainen, kolumni: Petja Savoila: Jos rakastat -elokuva herätti rasistit 17.1.2010

Tällä viikolla vesilasissa on ollut havaittavissa syvää matalapainetta kahdella rintamalla.

Kaarina Hazard erehtyi kokeilemaan ironiaa edesmennyttä mediahahmo Tony Halmetta koskevassa Iltalehden kolumnissa. Suomen kansa pitää kuitenkin enemmän tekstin kirjaimellisesta tulkinnasta, joten Hazardin mediakritiikki karkasi niin sanotusti harakoille ja koko soppa räjähti käsiin.

Neil Hardwickin ohjaama musiikkielokuva Jos rakastat on puolestaan saanut nettirasistit liikkeelle. Heitä sieppaa elokuvan päänäyttelijöiden, Adaa näyttelevän Elli Vallinojan ja Tonia esittävän Chike Ohanwen valkokangassuhde. Kyse on siis ihonväristä ja ah, enpä uskoisi tätä käsitettä käyttäväni vuonna 2010, rotujen sekoittumisesta.

Ongelmanasettelu on paitsi rasistinen ja vastenmielinen, myös kerrassaan asian vierestä. Itse nostaisin pöydälle kysymyksen siitä, että ovatko musikaalit ylipäätään Geneven ihmisoikeussopimuksen sallimia.

MUUN MUASSA YouTubesta löytyvän Jos rakastat -trailerin kommenteissa huolestuneet kansalaiset pitävät elokuvaa häpeänä suomalaiselle kulttuurille ja pelkäävät kansojen sekoittumista. Arveleepa eräskin, että Adan ja Tonin antama esimerkki rohkaisee pääkaupunkimme etnisiä vähemmistöjä ryhtymään intiimisuhteisiin valtaväestön kanssa - lupaa kysymättä.

Samanlaista pöyristyttävää roskaa jauhetaan muun muassa Suomi24:ssa ja eittämättä monella muullakin keskustelupalstalla, jossa nimimerkin takaa voi kaakattaa löylynlyömiä näkemyksiään vailla minkäänlaista vastuuta.

TOISAALTA PITÄISI kai olla huojentunut siitä, että Suomessa rasismi ilmenee näin. Netissä tapahtuva huutelu kun aiheuttaa keskimäärin paljon vähemmän vahinkoa kuin ohimoon tärähtävä maihari öisellä kadulla.

Venäjällä näissäkin asioissa ollaan suuremmassa kokoluokassa. Helsingin Sanomien kuukausiliite (1/10) esittelee potretin venäläisistä fasisteista ja antifasisteista. Ensin mainitut ovat siis niitä, joita meillä päin kutsutaan uusnatseiksi.

Kolmekymppinen Aleksei Maksimov, joka jutun mukaan on yksi Pietarin vaarallisimmista uusnatseista, valmistautuu rotujen väliseen sotaan, jossa ulkomaalaiset ajetaan ulos Venäjältä. Hän on istunut kiven sisässä pahoinpitelyistä useasti. Syyksi rusikointiin riittää vääränlainen ulkonäkö. "Mustat" on opetettava tuntemaan pelkoa.

VAIKKA SUOMESTAKIN löytyy varmasti maksimoveja, on kansan enemmistön rasismi korkeintaan luokkaa "boikotoikaa Jos rakastat -elokuvaa". Muukalaisvihan määrä korreloi yhteiskunnan vaurauden ja koulutustason kanssa. Näissä asioissa Suomessa pyyhkii paremmin kuin Venäjällä.

Tästä huolimatta maanmiesten rasismi pääsee aina yllättämään. Luulisi ihonvärillä ja "rodulla" operoinnin jääneen jo viimeistään synkälle 1900-luvulle yhdessä sosiaalidarvinismin ja eugeniikan kanssa, mutta ei.

Arvatenkin vielä vuonna miljoona, kun ihmiskunta on transsendoitunut energiaolennoiksi, löytyy näkemyksiä, joiden mukaan yksilöt voidaan luokitella ihon pigmentin mukaan. Tuolloin pelkona on, että sinertävät valopallot vievät naiset ja työpaikat punertavilta valopalloilta.

Kirjoittaja on toimittaja ja Baanan tuottaja.