Hämeen Kaiku: Mitro Repo: Rasismia ja identiteettikriisiä

Hämeen Kaiku: Mitro Repo: Rasismia ja identiteettikriisiä 14.5.2014

Eurooppa on murroksessa. Euroviisut voittanut itävaltalainen Conchita Wurst on osoitus eurooppalaisesta suvaitsevaisuudesta. Hän on tervetullut vastine viimevuosina ympäri Eurooppaa päätään nostaneille ääriliikkeille ja poliittiselle populismille, jopa suoranaiselle rasismille. Jotkut sanovat vihamielisen ilmapiirin kumpuavan talouden kriisistä, toiset kriisistä huolimatta. Tutkimusten mukaan rasismi on vahvasti kytköksissä suomalaisten maahanmuuttokriittisyyteen. Harva meistä kuitenkaan myöntää olevansa rasisti.

Rasismia ei ole vain vanhakantainen, niin sanottu biologinen rasismi, jossa rotuopin keinoin selitetään ihmisten ulkoisia eroavaisuuksia. Rasismia on myös kulttuuristen piirteiden esittäminen luonnollisen kaltaisina, meitä määrittävinä faktoina. On siis rasistista esittää etnisistä ryhmistä ennakkoluuloisia näkemyksiä tai käyttää loukkaavia ilmauksia vähemmistöistä. Tällaisia ilmauksia esiintyy suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa usein. Rasismi on pesiytynyt sinällään ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen maahanmuuttopolitiikasta.

Maahanmuuttokriitikot näkevät kansallisen identiteettimme perustuvan varsin kapeaan käsitykseen suomalaisista. Suomen kansa ei ole koskaan ollut homogeeninen saati yksikulttuurinen. Meillä on aina ollut kulttuuri- ja kielivähemmistöjä. Itse tulen Suojärveltä, Raja-Karjalasta.

Monikulttuurisuus nähdään maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa yrityksenä hävittää suomalaiset tavat. Oletuksena on, että suomalainen identiteettimme olisi uhanalainen: suvaitsevaisia ihmisiä nimitetään "kukkahattutädeiksi" ja kansanpettureiksi.

Maailma on muuttunut. Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiä meistä ei eräistä yrityksistä huolimatta tullut, mutta olisiko niin, että emme ole enää pelkästään suomalaisiakaan.

Itse vilpittömästi ihmettelen, mikä oikein estää ihmistä olemasta yhtä aikaa vaikkapa suomalainen, savolainen ja eurooppalainen. Kyllä ihmisellä voi olla useita identiteettejä – päällekkäin, limittäin ja lomittain.

Tilastojen ja kyselyjen perusteella vain harva suomalainen haluaisi oikeasti sulkea rajat maahanmuuttajilta tai palata 90-luvun aikaan ennen Schengeniä. Silti kriittinen ääni kuuluu selkeimmin.

Ihmiskuntana olemme kaikki yhtä – myös Euroopassa. Ihmisryhmiä ei voi asettaa hierarkkisiin lokeroihin tai arvojärjestyksiin. Viime vuosina ääriliikkeiden ajama muukalaisviha on kuitenkin nostanut päätään Euroopassa aivan uudessa mittakaavassa. Muukalais- ja maahanmuuttovastaisuus yhdistyy tiettyihin puolueisiin. Halpa poliittinen kosinta ja "yhteisen vihollisen" näkeminen maahanmuuttajissa onkin leimannut monia ääripuolueita ympäri Euroopan.

Myös kevään eurovaaleja leimaa maahanmuuttokriittisyys. Mailla on eroja - esimerkiksi suomalaiset maahanmuuttokriitikoiksi itsensä tituleeraavat ovat kaukana hollantilais-, unkarilais- sekä ranskalaiskollegoidensa poliittisista tavoitteista. Onneksi niin.

Suomessa perussuomalaiset ovat onnistuneesti varastaneet politiikan "kriittisen" -ulottuvuuden. Kuin vaivihkaa on luotu mielikuva vastakkainasettelusta maahanmuuttokriitikkojen ja muiden puolueiden ja poliitikoiden välillä. Todellisuudessa mitään vastakkainasettelua ei ole olemassa. Jokaisen poliitikon velvollisuus on olla kriittinen ja suhtautua kriittisesti poliittisiin asiakokonaisuuksiin - myös maahanmuuttoon.

Rasismi ja maahanmuuttokriittisyys ovat kuitenkin eri asia. Rasismi on rikos, kriittisyys taas oleellinen osa politiikkaa.

Toivon, että euroviisujen kaltaisten yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden tunteen myötä Euroopassa päästään palaamaan taas juurilleen. Emme saa hyväksyä, että joissain piireissä suvaitsevaisuus on muuttunut kirosanaksi. Ei ole eroa miehen, ei naisen, ei juutalaisen eikä kreikkalaisen ihmisen välillä.

Maahanmuuttopolitiikkaan on kuulunut rajoitukset ja sääntely jo kauan ennen poliittisen populismin esiinmarssia. Tasa-arvoon, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen ja ihmisoikeuksiin perustuva rauhan aate on pitänyt Euroopan yhtenäisenä jo liki 70 vuotta. Tästä syystä meidän tulee sanoa ei muukalaisvihalle, ei rasismille, ei uhkakuvien maalaamiselle ja pelottelulle! Minun Euroopassani ihmisen syrjinnälle on nollatoleranssi.