Pakolaisapu: Humanitaarinen viisumi yhdisti poliitikot vaalipaneelissa

Pakolaisapu: Humanitaarinen viisumi yhdisti poliitikot vaalipaneelissa 8.5.2014
Pakolainen 2/2014, pääkirjoitus: EU on sulkenut rajansa ja silmänsä pakolaisilta

EU on tehnyt turvapaikan hakemisesta alueellaan lähes mahdotonta sulkemalla rajansa. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, mutta tiukentunut rajavalvonta on ajanut ihmiset ottamaan suuria riskejä ja turvautumaan salakuljettajiin Euroopan alueelle päästäkseen.

Kehys ry:n ja Suomen Pakolaisavun 7.5. järjestämässä paneelissa eurovaaliehdokkaat pohtivat EU:n turvapaikkapolitiikkaa ja rajoja sekä sitä, kuinka Euroopan ja Suomen tulisi vastata vallitsevaan pakolaistilanteeseen nyt ja tulevaisuudessa.

Panelistit pitivät kaikki humanitaarista viisumia hyvänä vaihtoehtona turvalliselle ja lailliselle Suomeen matkustamiselle. Suurlähetystön myöntämän humanitaarisen viisumin avulla voi matkustaa hakemaan suojelua, ja turvapaikkahakemus käsitellään Suomessa. Vain Juho Eerola (ps) asetti ehdoksi sen, että myös turvapaikkahakemus jätetään lähtöalueella.

Jos kaikki eduskuntapuolueet viisumia kerran kannattavat, miksei se ole jo käytössä? Li Anderssonin (vas) mukaan negatiivinen asenneilmapiiri pakolaiskysymyksiin tekee siihen liittyvästä politiikasta vaikeaa viedä läpi. Pakolaiskysymykset eivät myöskään ole millekään puolueelle todellinen prioriteetti.

Kiintiöjärjestelmä ei yksin riitä

Neljätoista EU-maata vastaanottaa vuosittain YK:n kautta yhteensä noin 4 000 kiintiöpakolaista. Maailman yli 45 miljoonaan pakolaiseen suhteutettuna luku on häviävän pieni – Syyriasta tulee naapurimaihin saman verran pakolaisia muutamassa päivässä.

EU:n yhtenäinen ja kattava kiintiöpakolaisjärjestelmä sai panelisteilta laajaa kannatusta.

Andrei Nahkala (kd) ehdotti kiintiöpakolaismäärien radikaalia kasvattamista, mutta piti kiinni jäsenvaltioiden oikeudesta vastata itse turvapaikkapolitiikastaan. Suomeen tulee vuosittain noin 3000 turvapaikanhakijaa, Ruotsista haki viime vuonna turvaa yli 45 000 ihmistä.

”On todellisuudesta irtaantunut näkemys, että asia hoidetaan kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta. Miksi ihmisten Eurooppaan saapumista käsitellään lähtökohtaisesti laittomana?” Li Andersson (vas.) kyseenalaisti.

Frontex ja EU:n rajat puhuttivat

Yksimielisyys vallitsi pitkälti myös EU:n rajaturvallisuusvirasto Fontexin toiminnasta Välimerellä. Frontexin nähtiin kehittyneen meripelastuslaitokseksi. Merihätään joutuneiden ihmisten pelastamista ei kuitenkaan pidetty pahana.

”Eurooppa voisi Frontexin kautta estää pakolaisia tulemasta Tunisiasta”, Eerola tosin huomautti.

”Minun sukulaisia ja tuttaviani on hukkunut Välimerellä. Eivät ihmiset tänne tule, ellei heidän ole pakko”, Nasima Razmyar (sd) puolestaan muistutti.

Nykyisestä turvapaikkapolitiikasta hyötyvät vain salakuljettajat.

”Jokainen haaksirikko Välimerellä kertoo järjestelmän haaksirikosta”, jatkoi Mikael Pentikäinen (kesk).

Andersson näki EU:n rajavalvonnan fyysisten rajojen valvontaa laajempana kysymyksenä. Valvontaa tehdään myös viisumipolitiikalla. EU:n rajakysymyksiä ja turvapaikkapolitiikkaa pohtiessa tulisi tarkastella uudelleen viisumikäytäntöjä, Euroopan kauppapolitiikkaa ja ilmastopolitiikkaa.

Yhteinen vastuu vai kansalliset turvapaikkapolitiikat?

EU-tason yhteisvastuu ja yhteinen ulkopoliittinen linja koettiin tärkeänä. Björn Månsson (r) piti taakan jakoa ikävänä terminä turvapaikanhakijoista puhuttaessa. Hänen mielestään kyseessä on sekä vastuun että hyödyn jako.

Li Andersson ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) olivat valmiit luopumaan Dublin-asetuksesta ja lisäämään laillisia väyliä Eurooppaan. Dublin-asetuksen mukaan turvapaikanhakija palautetaan siihen EU-maahan, josta hän haki ensimmäisen kerran turvapaikkaa.

”Kannatan työnhakuviisumia. Dublin-järjestelmältä on pudonnut laillinen pohja. Se rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta”, Andersson kommentoi.

Juho Eerolan mielestä jokaisen maan on vastattava turvapaikka-asioista itsenäisesti ja noudatettava Dublin-sopimusta. Eerola kannatti myös EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin toiminnan kehittämistä.

Kun paneelin vetäjä Janne Hopsu käänsi kysymyksen päälaelleen, osanottajien linja pysyi. Miten panelistit suhtautuisivat eurooppalaiseen yhteisvastuuseen pakolais- ja turvapaikka-asioissa, jos Suomeen yhtäkkiä saapuisi Venäjältä kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita?

Kaikki Juho Eerolaa ja Andrei Nahkalaa lukuun ottamatta kannattivat EU:n yhteisvastuuta. Björn Månsson veikkasi, että perussuomalaisten ääni kellossa muuttuisi, jos Suomi todella joutuisi tällaiseen tilanteeseen.


_____________________________________________

Pakolainen 2/2014, pääkirjoitus: EU on sulkenut rajansa ja silmänsä pakolaisilta

Euroopan unioni leimaa Välimeren ylittäjät herkästi
laittomiksi maahantulijoiksi. Viime syksynä EU:n
rajavalvontaviranomaisen Frontexin mukaan suurin
osa Välimeren ylittäneistä oli syyrialaisia. Me Pakolaisavussa
kutsumme sotaa pakenevia ihmisiä pakolaisiksi.
Laittomia he eivät ole koskaan.

YK:n pakolaissopimus solmittiin vuonna 1951. Tuolloin
elettiin maailmansotien jälkeistä aikaa, ja sadat tuhannet
eurooppalaiset olivat joutuneet jättämään kotinsa. Syntyi
inhimillinen, hädässä oleville ihmisille turvan ja suojelun
takaava sopimus. Tämä sopimus on edelleen voimassa.

Tänään, 63 vuotta myöhemmin, Eurooppa tuntuu
unohtaneen sopimuksen alkuperäisen tarkoituksen. Sodat
ovat siirtyneet Euroopan rajojen ulkopuolelle, ja Euroopan
unioni on pystyttänyt muureja rajoilleen. Käytännössä
kukaan ei enää pääse turvallisesti Eurooppaan hakemaan
suojelua.

Italiaan pyrkivien siirtolaisten ainoa keino päästä hakemaan
turvapaikkaa EU:n alueelta on heittäytyä merihätään.
Jos vene löydetään ajoissa, turvapaikkahakemuksen
voi jättää. Jos vene löydetään merikelpoisena, ohjataan se
lähimpään satamaan Afrikan puolelle. Lampedusan lokakuisen
veneonnettomuuden uhreille luvattiin valtiolliset
hautajaiset, hengissä selvinneet laitettiin säilöön.

EU tuntuu rajavalvontahurmoksessaan unohtaneen,
että turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. EU tuntuu
myös kuvittelevan, että kaikki haluavat tänne. Tosiasiassa
yli 96 prosenttia maailman pakolaisista on muualla kuin
Euroopassa. Pakolaiset eivät tule tänne, ellei ole pakko.
Moni jää mieluummin kotimaahan tai sen lähistölle toivomaan
pikaista paluuta. Syyrian lähes kolmesta miljoonasta
pakolaisista vain kolme sadasta on päätynyt Eurooppaan
hakemaan suojelua.

Pakolaisille on tällä hetkellä olemassa yksi turvallinen
reitti Eurooppaan: kiintiöpakolaisjärjestelmä. Neljätoista
EU-maata vastaanottavat nelisen tuhatta pakolaista vuosittain
YK:n kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta. Se on hyvin
pieni osuus maailman 45 miljoonasta pakolaisesta.

Jäsenvaltiot voisivat myös myöntää humanitaarisia viisumeja,
joiden avulla pääsisi matkustamaan turvallisesti
hakemaan turvapaikkaa. Tähän ei ole kuitenkaan toistaiseksi
haluttu ryhtyä, vaikka nykyinen viisumilainsäädäntö
sen mahdollistaisi. Myös EU:n sisäasiain komissaari
Cecilia Malmström on vedonnut useaan otteeseen humanitaaristen
viisumien puolesta.

Sinä voit vaikuttaa siihen, sulkeeko Euroopan Unioni
rajojen lisäksi myös silmänsä kansainvälistä suojelua tarvitsevilta.
Sivulta kahdeksan alkaen voit lukea, millä tavalla
Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät suhtautuvat
pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen. Inhimillistä politiikkaa
voi tehdä edelleen, jos niin halutaan.

Pääkirjoitus / Pakolainen 2/2014

Kaisa Väkiparta