Tuima.fi: Turvapaikanhakijat tulilinjalla eurovaaleissa

Tuima.fi: Turvapaikanhakijat tulilinjalla eurovaaleissa 14.5.2014
Tuima.fi: Jätetyt turvapaikkahakemukset EU-maissa 2013

Euroopan unionin siirtolaisuus-, turvapaikka- ja pakolaispolitiikasta saattaa tulla kevään EU-vaalien arvokeskustelun ydin. Tuima katsasti suomalaispuolueiden kannat unionimaihinmuuttoon.

Lähivuosina EU:ssa käytäneen suuri periaatteellinen kiista erityisesti taakanjaoksi kutsutusta prosessista, jolla lievitettäisiin jäsenmaiden välille epätasaisesti jakautuneita turvapaikkahaasteita.

Käytännössä lähes kaikilla mittareilla poikkeuksellisen raskas ”solidaarisuustaakka” lankeaisi ainakin Suomelle, joka saisi nykylukujen valossa käsiteltäväkseen arviolta lähes kolminkertaisen määrän eli kymmenisen tuhatta turvapaikkahakemusta vuodessa (ks. linkki maakohtaisiin tilastoihin jutun lopussa).

Yhteisvastuita arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa ulkomaalaisperäisen väestön osuus kussakin EU-maassa ja väestöön suhteutettu turvapaikanhakijoiden vuosittainen määrä. Lisäksi huomioidaan asukastiheys, taloudellinen kantokyky sekä muut sujuvaa käsittelyä puoltavat seikat kuten hyvä hallintotapa.

Vaalien suuriksi menestyjiksi eri puolilla Eurooppaa – ja myös Suomessa – veikataan oikeistosuuntautuneita, kansallismielisiä puolueita. Niiden kannattajia kalvaa erityisesti pelko unionin harmonisoituvan turvapaikkapolitiikan seuraamuksista.

Ohjenuorana Dublin-menettely

Suomen eduskuntapuolueiden EU-vaaliohjelmissa 2014 maahanmuutto-, turvapaikka- ja pakolaisasioiden painoarvot vaihtelevat asialle omistetusta luvusta lakoniseen huomautukseen.

Päähallituspuolue Kokoomuksella ei ole erillistä EU-vaaliohjelmaa, vaan sen kuuluisi seistä kattojärjestönsä EPP:n (European People’s Party) teesien takana. Sen ohjelmassa todetaan muun muassa, että erityisen hankalista ja ylisuurista paineista kärsiviä jäsenmaita kohtaan on osoitettava solidaarisuutta.

Suomen hallitusohjelmassa puolestaan asetetaan tavoitteeksi, että laittomasti Eurooppaan saapuneet kolmansien valtioiden kansalaiset ja turvapaikanhakijat saavat asianmukaisen kohtelun ja ylläpidon siinä jäsenvaltiossa, johon he ensiksi saapuvat.

Hallitus viittaa nyttemmin päivitettyyn Dublin-menettelyyn, jonka perusteella turvapaikkahakemukset on käsiteltävä ensimmäisessä EU-rajan sisäpuolisessa maassa. Tarvittaessa esimerkiksi Tanskassa turvapaikkaa hakenut voidaan palauttaa vaikkapa Italiaan, jos hän on sen kautta unionialueelle tullut.

Hallituksen kakkospuolue SDP:n EU-vaaliohjelmassa liikutaan vieläkin väljemmillä vesillä: Lampedusan kaltaiset tragediat eivät saa toistua, demarit vaativat kertomatta miten sellaiset voitaisiin estää.

Italialle kuuluvan Lampedusan saaren edustalla viime lokakuussa tapahtuneessa merionnettomuudessa kuoli arviolta 300–400 Pohjois-Afrikan kautta EU-alueelle laittomasti pyrkinyttä siirtolaista.

Käsitteet voivat mennä sekaisin

Kristillisdemokraateilla on kohtuullisen pitkä lista EU-maahanmuuttoon liittyviä näkemyksiä. Melkeinpä ovela toivomus on, että yhä useampi jäsenmaa ottaisi käyttöön pakolaiskiintiöt ja kantaisivat tämän järjestelmän kautta väestömääräänsä nähden yhtä suurta vastuuta kuin Suomi.

Tämä liittyy oikeastaan kokonaan toiseen asiaan eli YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta kulkeviin ns. kiintiöpakolaisiin, joiden määrää Suomi tänä vuonna lisäsi erityisellä Syyria-osuudella tuhanteen. EU:ssa kiintiöpakolaisten määrä vaikuttaa marginaaliselta suhteessa hyväksyttyihinkin turvapaikanhakijoihin (noin 5000:100000/vuosi)

Myös opposition Keskusta kiertää varsinaisen EU-taakanjaon ongelman ottamalla kantaa vain pakolaisiin: pakolaiskiintiöistä ei pidä päättää unionin tasolla, vaan se kuuluu jäsenvaltioille.

Kaikista suomalaispuolueista avoimesti lähinnä EU-elimissä hyväksyttyä linjaa on RKP, jonka vaaliohjelma toteaa lyhyesti: vastuu EU:n turvapaikka- ja pakolaispolitiikasta on kannettava yhteisesti, ja se on jaettava tasaisemmin jäsenvaltioiden välillä.

Vaalien alla oppositioasemiin siirtynyt Vasemmistoliitto vaatii, että tiukan rajavalvonnan sijaan on parannettava paperittomien siirtolaisten asemaa ja ihmisten mahdollisuuksia saapua EU:n alueelle laillisesti.

Vihreät vs. Perussuomalaiset

Näihin vaaleihin Vihreä liitto ei tehnyt kansallista ohjelmaa, vaan käyttää kattojärjestönsä EGP:n (Europen Green Party) tuoretta manifestia.

Puolue esittää pääsyä EU-alueelle laillisesti ja turvallisesti esimerkiksi erityisillä humanitäärisillä viisumeilla ja irrottautumista Dublin-asetuksesta, joka rajoittaa turvapaikka-anomuksen käsittelyn vain yhteen valtioon.

Vihreitä närästää myös EU:n rajaviranomaisen FRONTEX:in kasvava rooli viisumittoman/laittoman unioniinmuuton valvonnassa.

Juuri FRONTEX on puolestaan Perussuomalaisten mielestä oikea elin pitämään erityisesti Välimeren maiden paisuneet siirtolaistulvat kurissa, jos kansalliset voimavarat eivät siihen riitä. Kokoomuksen ja vihreiden tapaan puolueen EU-vaaliohjelmassa maahanmuutto on saanut kokonaan oman lukunsa, jossa edellytetään muun muassa, että Dublin-menettelystä ei luovuta missään jäsenmaassa edes talouskriisin varjolla. Asetus ehkäisee turvapaikkaturismia.

Taakanjakokysymykseen perussuomalaisilla on selvä kanta: suhtaudumme kriittisesti EU:lle kaavailtuihin solidaarisuusmekanismeihin. EU ei voi missään olosuhteissa päättää, minkä verran ja minkälaista maahanmuuttoa jäsenmaiden tulee vastaanottaa.

Kaikista puolueista vain Perussuomalaiset ovat lisäksi tyytymättömiä myös jäsentymättömään maahanmuuttokeskusteluun, jonka tasoa ja asiapitoisuutta on nostettava.

Teksti: Petri Haukinen

Lähteet: Puolueiden vaalisivut ja -ohjelmat, Eurostat, europa.eu (komissio, parlamentti, EU-ministerineuvosto), FRONTEX, EASO, UNHCR, EMN, Maahanmuuttovirasto, SM, VNK.

_______________________________________________

Tuima.fi: Jätetyt turvapaikkahakemukset EU-maissa 2013

Taulukko kertoo kunkin EU-maan suosion turvapaikanhakijoiden silmin. Viime vuonna hakijoiden määrä koko EU:ssa nousi noin sadallatuhannella, kun viimeisen viiden vuoden keskiarvo on noin 300 000/vuosi.

Suomen turvapaikanhakijoiden lähtömaista viime vuonnakin tärkein oli Irak, seuraavina tulivat Venäjä ja Somalia. Ennakkotietojen perusteella asetelma pysyy samankaltaisena 2014. Keväinen hallituksen kehysriihi 2015–2018 arvioi, että uusia turvapaikkahakemuksia jätetään edelleen noin 3500 vuodessa. Suomi ei siis ole ainakaan taloudellisesti varautunut käsittelemään suurempia hakijamääriä.

Euroopan unionissa kasvavat paineet tasata turvapaikanhakijoita eri jäsenmaiden välillä erilaisin mekanismein (ja tarvittaessa EU-rahoituksella) kuitenkin kohdistuvat väistämättä Suomeen. Suomessa ulkomaalaisperäisen väestön osuus on kaukana Euroopan keskiarvoista, asukastiheys pieni, taloudellinen kantokyky A-luokkaa ja olot kohtalaisen vakaat.

Esimerkiksi Suomeen usein muutoin verrattavat Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Itävalta ovat turvapaikkamaina eri suuruusluokassa. On arvioitu, että tasoitus taakanjaossa tarkoittaisi Suomelle noin kymmentä tuhatta turvapaikkahakemusta vuodessa.

Sijainti EU:n pohjoisella reunalla on vaikuttanut Suomen asemaan turvapaikanhakijoiden suosiossa. Vielä hankalammin saavutettavissa oleva Irlanti jää selvästi Suomenkin jälkeen väestöön suhteutettujen hakemusten määrässä. Sama koskee Portugalia, jolta tuskin lähdetään nykyisessä talouskriisissä vaatimaan yhteisvastuita. Välimeren maista lisätaakkaa eivät kestäisi ainakaan piskuiset Malta ja Kypros. Italia on Afrikasta suuntautuvan muuton polttopisteessä, Kreikka vailla resursseja ja tiukan rajavalvonnan onnistuneesti rakentanut Espanja jo pullollaan ns. paperittomia siirtolaisia. Kaiken kaikkiaan laittomia maahantulijoita lasketaan EU-maissa olevan noin 2–4,5 miljoonaa.

Itä-Euroopan jäsenmailta tai Baltian kolmikolta kukaan ei toistaiseksi odotakaan merkittäviä toimenpiteitä turva- paikkakysymysten ratkaisussa, vaikka Unkari (kolmannes hakijoista Kosovosta) ja Bulgaria (kolmannes hakijoista Syyriasta) ovat jo merkittäviä kohdemaita. Puolaan pyrkijöistä 85 prosenttia tulee Venäjältä.

Teksti: Petri Haukinen