Souli: ”Koti on kaikkein tärkein”

Souli: ”Koti on kaikkein tärkein” 2.9.2014

Adriana Saarialho selvittää, miksi maahanmuuttaja ei löydä itselleen kotia.

Helsinkiläisen Saarialhon kalenterissa on lähiviikoille kymmenittäin tapaamisia. Niiden avulla hän pureutuu tutkimusongelmaansa: maahanmuuttajien asunnottomuuteen.

− Haastattelen sekä asiantuntijoita että kodittomia. Asunnottomuudesta on paljon yhteiskuntatieteilijöiden tutkimustietoa, mutta haluamme saada mukaan lisäksi kokemustiedon, Monihelin projektikoordinaattori selittää.

Sörnäisissä toimiva Moniheli ajaa monikulttuurisuustoimijoiden asioita.

Kolmen ryhmän kodittomat

Viime vuonna Suomessa oli noin 7 500 asunnotonta, yhtä paljon kuin pienessä kunnassa on asukkaita. Kolmannes heistä oli pitkäaikaisasunnottomia, vuoden ilman pysyvää osoitetta olevia.

Tilastot kertovat, että asunnottomuuden ongelma on pienentynyt kahden viime vuosikymmenen aikana: vielä vuonna 1987 pitkäaikaisasunnottomia oli ARAn selvityksen mukaan 18 000.

− Samalla ongelma on kärjistynyt kolmeen ryhmään: nuoriin, naisiin ja maahanmuuttajiin, Adriana Saarialho kertoo.

Hän tekee työtään Paavo 2 -hankkeelle. Ympäristöministeriön rahoittama, vuoteen 2015 ulottuva hanke tähtää pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseen. Se juontuu hallitusohjelmasta, jossa asunnottomuuden purkaminen on työlistalla.

Saarialhon huomion kohteena ovat pääkaupunkiseudun pitkäaikaisasunnottomat maahanmuuttajat: kuusi kymmenestä maahanmuuttajasta on metropolialueella.

Miten kotia haetaan

Avoimia kysymyksiä on paljon: Mistä kodittomat maahanmuuttajat yrittävät hakea asuntoa? Millaisia esteet ovat? Tietävätkö hakijat edes oikeat kanavat?

− Joskus maahanmuuttajataustainen nainen tai mies jää avioerossa ilman asuntoa, eikä yksinkertaisesti tiedä, miten ryhtyä hakemaan uutta kotia. Suomalainen puoliso on yleensä hoitanut kaikki asiat, Saarialho kuvaa tyyppitapauksen.

Köyhyys, työn tai opiskelupaikan puute, päihteet ja asunnottomuus ovat yhtä ja samaa syrjäytymiseen johtavaa ongelmavyyhteä. Akuutein asia on saada katto pään päälle.

− Kun ihmisellä on paikka, jossa nukkua, käydä suihkussa, syödä ja olla rauhassa, muutkin ongelmat asettuvat mittasuhteisiinsa. Joskus maahanmuuttaja ei pääse edes kotoutumiskoulutukseen, ellei hänellä ole osoitetta.

Mitä traumaattisempi on tulijan tausta, sitä kipeämpi on kodittomuuden ongelma. Moni maahanmuuttaja on jättänyt kotinsa pakosta.

Tehtävä tutuissa ympyröissä

Selvittäjän tehtävään Adriana Saarialho valittiin työkokemustaustansa takia. Meksikolaissyntyinen kauppatieteilijä on asunut Suomessa 17 vuotta ja työskennellyt 10 vuotta maahanmuuttajahankkeissa.

− Tunnen toimintaympäristön ja saatoin tarttua suoraan työhön. Verkostojen selvittämiseen meni silti pari ensimmäistä viikkoa.

Laaja verkosto on korvaamaton apu niin tiedonhaun kuin tuen kannalta. Hankekollegoja Saarialholla on esimerkiksi Y-säätiöstä, ympäristöministeriöstä ja ARAsta.

− Tehtävä on tosi vaativa, sillä resurssit ovat rajoitetut. Teen selvitystä yksin, ja aikaa on marraskuun loppuun asti.

Silloin valmistuu Saarialhon kirjoittama raportti, jonka pohjalta ongelmavyyhteä ryhdytään purkamaan.

Yhteinen arki on paras opettaja

Tosin yhdellä hallituskaudella asia tuskin ratkeaa. Muualta tulevien virta vain kiihtyy: kriisit ajavat ihmisiä kotoaan ja työtä on haettava sieltä, missä sitä on tarjolla.

− Tuen sitä ideaa, että kotoutuminen on kaksisuuntaista: maahanmuuttajat kotoutuvat ja suomalaiset sopeutuvat muutokseen. Yhteiskuntarauhan takia haluamme avoimen yhteiskunnan emmekä ghettoutumista, Adriana Saarialho linjaa.

Niin hän itsekin elää meksikolais-suomalaista arkeaan.

− Paras paikka tuoda yhteen erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä on ruokapöytä.