Yle: "Nuoriin ja maahanmuuttajiin kohdistuvat odotukset ja huolet kumpuavat siitä, minkä kaikki salaa tietävät" 4.9.2014
Kun päättävässä asemassa olevat henkilöt ovat ajaneet itsensä umpikujaan eivätkä tiedä miten pääsisivät ulos, kasvavat vaatimukset nuoria ja maahanmuuttajia kohtaan. Tällöin ollaan huolissaan nuorten ja maahanmuuttajien syrjäytymisestä, työllistymisestä ja koulutuksesta. Toisaalta päivitellään, miksi he eivät osallistu, kotoudu tai halua kantaa yhteiskunnallista vastuutaan.
Nuoriin ja maahanmuuttajiin kohdistuu suuria odotuksia
Ainoat ryhmät, jotka voivat tuoda jotakin uutta olemassa olevaan järjestelmään, ovat nuoret ja maahanmuuttajat. He ovat uutta työvoimaa ja heillä on uusia ajatuksia ja avauksia. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että nuoriin ja maahanmuuttajiin kohdistuu myös odotuksia. Mutta ikävää on se, että esimerkiksi kestävyysvajeen omilla päätöksillään aikaansaaneet ikäluokat vaativat muita vastuunkantajiksi.
Kritiikki maahanmuuttoa kohtaan on voimistunut samaa tahtia, kuin mitä yhteiskunnallinen epätoivo ja ihmisten kokema epävarmuus on kasvanut. Nuorten ja maahanmuuttajien syrjäytymisessä ja yhteiskunnallisessa passiivisuudessa on paljon tekijöitä, joista pitää käydä avointa ja kriittistä keskustelua. Taloudellisesti vaikeina aikoina ihmiset kuitenkin käpertyvät usein itseensä ja näkevät ympärillään epätodellisia uhkia. Epävarmuus ja voimattomuus purkautuvat kriittisyytenä ja huolestuneisuutena nuoria ja maahanmuuttajia kohtaan.
Töitä halutaan tehdä
Tutkimusten mukaan nuoret ja maahanmuuttajat haluavat tehdä töitä, auttaa muita, vaikuttaa ja osallistua uusilla tavoilla. Nuoret eivät halua asettua poikkiteloin heidät kasvattanutta sukupolvea vastaan. Tästä huolimatta puhe nuorista on ongelmakeskeistä. Vaikka suurimmalla osalla nuorista menee paremmin kuin koskaan, puheissa useimmiten syrjäytyminen nostetaan esille. Sama keskustelu vaatii pitkäaikaisesti syrjäytyneitä ja maahanmuuttajia ratkaisemaan itse omat ongelmansa.
Koulutusta täytyy olla
Monet nuorista syrjäytyvät, koska heidän vanhempansakin ovat syrjäytyneitä. Osa nuorista jää työelämän ulkopuolelle sen takia, että heillä ei ole koulutusvalmiuksia. Yhteiskunta ei myöskään tarjoa enää töitä, joihin ei vaadittaisi jonkinlaista tutkintoa. Valtaosa nuorista ja maahanmuuttajista ei saa edes kesätyöpaikkaa, vaikka he kuinka haluaisivat ja hakisivat. Samaan aikaan moni nuori kamppailee täysin ennustamattomassa pätkätöiden viidakossa.
Asioista puhuminen ei riitä, täytyy tehdäkin
Epävarmuus ja ennakoimattomuus luovat niin nuorille kuin maahanmuuttajille paineita, joita monet suurten ikäluokkien edustajat eivät suostu ymmärtämään, koska eivät ole sitä itse kokeneet. Ei, vaikka kyseessä olisivat omat lapset tai lapsenlapset. Tämä näkyy esimerkiksi koulutuksen ja työelämän joustojen rakenteellisten uudistusten tarpeessa. Asioista puhutaan, mutta niiden eteen ei kiirehditä tekemään mitään. Päättäjien mielestä on tärkeämpää hoputtaa nuoria töihin, joita ei ole, kuin uudistaa toden teolla työelämää ja sen rakenteita. Maahanmuuttajien kokemista paineista ja ongelmista ei voi edes puhua, ilman valtavaa kritiikkiryöppyä.
Nuoriin ja maahanmuuttajiin kohdistuvat odotukset ja huolet kumpuavat siitä, minkä kaikki salaa tietävät. Heissä on meidän tulevaisuutemme.
Jussi Ronkainen
Kirjoittaja on sosiologian tohtori, joka työskentelee tutkimusyksikön johtajana Mikkelin ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa.
Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedon Väärti -kolumnisarjaa