Helsingin Sanomat: Rasismin pelossa ei pidä vaieta 4.1.2010
Haluttiin tai ei, kauppakeskus Sellon murhenäytelmä liittyy myös maahanmuuttoon. Ainakin Ibrahim Shkupollin maahanmuuttajatausta on aiheuttanut sekä raivoa että hyssyttelyä.
On sietämätöntä, että rasistinen puhetapa ja leimaaminen saavat nettikeskusteluissa heti vallan, kun pahantekijä on ulkomaalaistaustainen. Melkein yhtä rasittavaa on yhteiskunnan ylätason yhtä pikainen hyssyttely ja vaikeneminen – rasismin lietsomisen pelossa.
Rasismia olisi se, että uskoisimme Shkupollin tehneen tekonsa juuri siksi, että hän oli ulkomaalainen, kosovolainen, muslimi tai ei-serbi.
Rasismia ei sen sijaan ole se, että selvitetään, onko tekijän taustassa ja kokemuksissa asioita, jotka ovat voineet myötävaikuttaa hänen tekoonsa, ja olisiko hänen ongelmiinsa voitu puuttua.
Monet Kosovosta 1990-luvun alussa lähteneet albaanit kärsivät vaikeiden kokemustensa vuoksi vakavasta masennuksesta sekä stressioireyhtymästä. Ruotsalaisen Karoliinisen instituutin psykiatri Göran Roth tutki Kosovosta evakuoitujen albaanien mielenterveyttä väitöskirjassaan vuonna 2006.
Roth kiinnitti huomiota myös muita siirtolaisia korostuneempaan ulkopuolisuuden tunteeseen. Ulkopuolisuus voi aiheuttaa katkeruutta, joka puolestaan voi aiheuttaa räjähtävää aggressiivisuutta.
Shkupolli oli poliisin pitkään tuntema rikollinen. Emme tiedä, kärsikö hän myös mielenterveysongelmista. Hänen kokemuksensa Suomeen tuloa ennen ja sen jälkeen saattoivat kuitenkin aiheuttaa masennusta, yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja rikollisuuteen ajautumista. Eivätkö poliisi ja muut hänen kanssaan tekemisiin joutuneet viranomaiset näitä riskejä tienneet tai osanneet tulkita?
Rasismia ei ole se, että tunnistetaan ihmisen tausta ja kokemukset, ja otetaan ne todesta.