Maaseudun Tulevaisuus: Aivotaseen vaje

Maaseudun Tulevaisuus/Ilkka Luukkonen: Aivotaseen vaje 11.1.2010

Suurin osa brysselinsuomalaisista haluaisi jäädä Belgiaan. Paikallisen Suomi-klubin jäsenlehti Parlööri teki asiasta taannoin kyselyn, jonka mukaan jopa neljä viidesosaa pysyisi mieluummin Brysselissä kuin muuttaisi takaisin vanhaan maahansa.

On tietysti helppo vasta kyselyyn näin, jos paluupäivä on jo tiedossa – useimmat suomalaiset ovat EU-pääkaupungissa pätkätöissä.

Totta kuitenkin on, että Brysselissä on mukava asua. Monilla on hyvät palkat ja kiinnostava työ. Ruoka on maukasta, asunnot isoja ja päivähoitopaikkoja paljon. Lääkäri tulee kotikäynnille parilla kympillä ja roskakuskit vilkuttavat lapsille. Taskuvarkaita on paljon, mutta humalaisia ja rähisijöitä ei.

Bryssel ei ole ainoa paikka, johon suomalaiset tuntevat vetoa. Maailmalla on neljännesmiljoona suomalaista. Osa palaa aikanaan takaisin, mutta joka vuosi Suomen valtio menettää pari tuhatta kansalaistaan muille maille.

Koulutettujen suomalaisten jääminen ulkomaille eli aivovienti on Suomelle ongelma. Valtion kannalta hankalaa on, että vaikka se on maksanut aivojen kouluttamisen, se ei saa sijoitettua rahaa verotuloina takaisin. Yhteiskunnan kannalta huono asia on, että muuttokuorman mukana maasta lähtee suuri joukko paremman yhteisön rakentajia.

Pitääkseen tilanteen tasapainossa valtio houkuttelee koulutettuja ulkomaalaisia muuttamaan Suomeen. Ilmiö tunnetaan nimellä työperäinen maahanmuutto. Paino on ensimmäisellä sanalla, jotta kukaan ei pääse väittämään, että hallitus houkuttelee Suomeen väkivaltarikollisia.

Aivotuontikampanja koskee kaikkia elämänalueita, mutta sen suurin haaste on saada Suomeen niin paljon hoitajia, että he pitävät huolta Suomen vanhuksista. Toistaiseksi tuonti ei ole edennyt toivotusti, vaan sairaat ja vanhukset ovat vähälukuisten suomalaisten käsissä.

Kansantalouden tilinpidossa tavaroiden liikkumista kuvaa vaihtotase. Jos maa tuottaa vähemmän kuin kuluttaa, vaihtotaseessa on vajetta.

Henkisen pääoman liikkumiseen kuvaamiseen vastaavaa mittaria ei ole. Sellainen olisi ehkä kehitettävä, koska Suomen aivotase on vakavasti miinuksella. Suomi tuottaa nyt enemmän aivoja kuin se pääsee kuluttamaan. Maa köyhtyy.

Jos aivotase olisi mukana kansantalouden mittauksessa, sen vaihteluista voitaisiin päätellä, miten houkutteleva asuinpaikka Suomi kullakin hetkellä on. Jos vaje kasvaisi liian suureksi, hallitus voisi reagoida asiaan ja perustaa mainoskampanjan, jonka tunnuksena olisi vaikka ”matalien verojen ja korkeiden odotusten Suomi”.

Ekspatteja eli muualla asuvia suomalaisia voidaan houkutella takaisin nostalgialla ja perintökesämökeillä. Usein se kortti vetääkin, koska ihminen kaipaa luonnostaan synnyinseudulleen.

Ulkomaalaisten houkuttelu on vaikeampaa. Työ täällä voi olla kiinnostavaa, mutta jos brittiperheen lapset joutuvat käymään koulua suomeksi ja jos kaupan lihatiski tuo mieleen Neuvostoliiton, työntäviä tekijöitä on liikaa. Samat tekijät muuten puskevat suomalaisia muualle.

Eikä tässä vielä kaikki. Suomalaiset ovat epäluuloisia.

Jos zimbabwelainen ekonomisti, jolla on yliopistotutkinto Britanniasta, siivoaa työkseen, Suomen aivotuontikampanja ei ole onnistunut. Myös Suomen lääkäripula asettuu uuteen valoon, jos irakilainen lääkäripariskunta lojuu vuositolkulla pakolaiskeskuksessa.

Sisäministeri Anne Holmlund ei paranna tilannetta sanomalla, että maasta karkottamisen pitää olla nykyistä helpompaa.

Jokainen suomalainen, siis jokainen meistä, on vastuussa siitä, että Suomi on houkutteleva maa asua. Ennen kaikkea sen pitää olla houkutteleva ja hyvä Suomessa jo asuville ihmisille, sekä suomalaisille että ulkomaalaisille.

Jossain päin suunnitellaan varmasti parhaillaankin Suomi-aiheista mainoskampanjaa. Jotta kampanja vastaisi Suomi-tuotetta eli todellisuutta, sen pitäisi tuoda esiin maamme koko kuva. Alla on muutama ehdotus iskulauseiksi vapaaseen käyttöön.

Suomi – hyvät mahdollisuudet harrastaa ampumista. Kännissä olet symppis! Tuo lapsesi Suomeen kiusattavaksi! Tule Suomeen, ollaan yhdessä yksin. Meillä ei katsota silmiin! Kiusallinen hiljaisuus on leipälajimme. Luuletko olevasi jotain – ei hätää, tunne häviää pian!