MTV3: Pääkirjoitukset: Etninen tausta ei selitä joukkosurmaa

MTV3/STT: Pääkirjoitukset: Etninen tausta ei selitä joukkosurmaa 2.1.2010

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Missä näitä pelkureita kasvaa?

Helsingin Sanomat, Välihuomio: Anna Karismo: Suomi, silmittömän väkivallan maa

Iltalehti, pääkirjoitus: Lähestymiskieltoa vaikea valvoa

Espoon joukkosurma saa sanomalehtien pääkirjoitukset pohtimaan laajalti yhteiskunnassa ilmenevän väkivallan syitä. Useat lehdet korostavat, että kylmäveriseen väkivaltaan sortunut tekijä on itse vastuussa teoistaan, eikä asiaa pitäisi kohdistaa hänen edustamaansa kansanryhmää vastaan.

Aamulehden mukaan yhteiskunnan kypsyyttä voidaan mitata sillä, miten suomalaiset suhtautuvat rikoksesta epäiltyyn ja hänen taustaansa. Iltalehti muistuttaa, että myös suomalaiset ovat syyllistyneet usein järkyttäviin veritekoihin. Iltalehti kuitenkin linjaa, että oleskelulupia ei tulisi jatkaa niille, jotka syyllistyvät toistuviin rikoksiin.

Helsingin Sanomien mukaan monet ulkomaalaiset sanovat, että Suomi on kova maa.

- Se näkyy julkisen puheen kolkkoudessa ja tiukkana pitäytymisenä tosiasioissa. Meillä ei ole kykyä käsitellä surua, ahdistusta, pelkoa ja vihaa.

HS:n mukaan turvallisuuskysymykset on otettava entistä vakavammin huomioon julkisissa paikoissa. Savon Sanomat puolestaan kirjoittaa, että julkisissa tiloissa turvajärjestelyjä on mahdoton lisätä niin paljon, että joku ei halutessaan voisi vahingoittaa muita ihmisiä.

Lehdet pohtivat myös lähestymiskiellon valvonnan vaikeutta. Aamulehti kuitenkin epäilee, löytyykö lähestymiskiellolle parempaa vaihtoehtoa.

- Jos jokainen tunnekuohuissa esitetty uhkaus johtaisi uhkaajan passittamiseen telkien taakse, taitaisivat sellit loppua kesken.

_________________________________________


Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Missä näitä pelkureita kasvaa?

Vuosi ja vuosikymmen vaihtui Suomessa näennäisesti perinteisin menoin. Raketteja paukuteltiin, Senaatintorilla Helsingin kaupunki juhlisti vuoden vaihtumista ja uudenvuoden päivänä presidentti piti tasavallan perinteeseen kuuluvan uudenvuoden puheen.

Ihmisten mielten pohjalla kaihersi kuitenkin jotain aivan muu asia kuin perinteinen juhla. Taas oli joukkomurhaaja iskenyt suomalaiseen arkeen. Kauppakeskus Sellossa mies tappoi neljä kauppakeskuksen työntekijää tapettuaan sitä ennen naisystävänsä. Kaiken tämän jälkeen hän tappoi itsensä.

Tämäkin joukkomurha, kuten ainakin Jokelan ja Kauhajoen koulumurhat, oli aivan ilmeisesti toteutettu ennakkosuunnitelman mukaan. Kylmäverisesti ja raukkamaisesti. Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapahtumia yhdistää suunnitelmallisuus ja se, että ilmeisesti myös Sellon joukkomurhassa tekijä tunsi uhrinsa, mutta uhreilla ei luultavasti ollut käsitystä, että he ovat tällaisen vihan kohteena. Myyrmannin ostoskeskuksessa pahaa-aavistamattomia ihmisiä kuoli, kun nuoren pojan repussa ollut pommi räjähti tappaen myös pojan itsensä.

Mistä näitä luusereita tulee? Näitä pelkureita, jotka yrittävät ratkaista elämänsä ongelmia tappamalla puolustuskyvyttömiä eivätkä edes uskalla kohdata tekojaan ja kantaa niiden seurauksia. Sellon murhien jälkeen keskustelupalstat täyttyivät muukalaisvihamielisistä viesteistä, joissa kiinnitettiin huomiota siihen, että Sellon murhaaja oli etniseltä taustaltaan Kosovon albaani. Etninen tausta tuskin on asian ydin; kolmen edellisen murhenäytelmän tekijät olivat syntyperäisiä suomalaisia.

Olennaista Myyrmannin, Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapahtumissa on, että tappava väkivalta on tullut keskelle tavallista arkeamme, tilanteisiin, jossa pahaa-aavistamattomat ihmiset ovat päivänsä askareissa. Koulussa, kaupassa.

Tasavallan presidentti puhui uudenvuodenpuheessaan siitä, miten tärkeätä on turvallisuuden tunne. Hän ei käsitellyt Sellon joukkomurhaa, vaikka aineksia tapahtumassa arvojohtajan puheeseen varmasti olisi ollut. Mutta on hyvä, että presidentti kiinnitti huomiota asiaan edes yleisellä tasolla. Meidän on kyettävä yhteisesti vahvistamaan turvallisuuttamme.

Julkisissa paikoissa turvallisuuskysymykset on otettava entistä vakavammin huomioon. Mutta se tarkoittaa paljon muutakin, joka on todettu tärkeäksi aiemminkin. Jollakin tavoin yhteiskuntaan on saatava parempi yhteisvastuun ja välittämisen henki. Ihmisten pitää pystyä jakamaan pelkonsa ja ahdistuksensa, ja näitä viestejä on opittava kuulemaan ja ymmärtämään. Paljon puhutaan, että hyvinvointiyhteiskunnassa vastuu on sysätty yksilöiltä yhteiskunnalle. Näiden murhenäytelmien edessä mieleen nousee, että monessa suhteessa asiat ovatkin ehkä toisin päin: yksilö on jätetty yksin. Vastuuta ei ehkä pakoilekaan yksilö, vaan häntä ympäröivä yhteisö.

Monet ulkomaalaiset sanovat, että Suomi on kova maa. Meillä on totuttu vetoamaan ihmisten vastuuntuntoon ja yleinen on totuttu asettamaan yksityisen edelle. Se näkyy julkisen puheen kolkkoutena ja tiukkana pitäytymisenä tosiasioissa. Meillä ei ole kykyä käsitellä surua, ahdistusta, pelkoa ja vihaa, ja kuitenkin juuri niistä lähteistä nämäkin väkivallan teot kumpuavat. Yksikään näistä murhaajista ei ansaitse sääliä eikä etenkään sankarin sädekehää - pelkureita kaikki tyynni. Mutta silmiin on ihmistä opittava katsomaan, ja avunpyyntö ja hätä tunnistamaan. Tämä vaatimus koskee erityisesti viranomaisia mutta myös jokaista voimissaan olevaa.



______________________________________________

Helsingin Sanomat, Välihuomio: Anna Karismo: Suomi, silmittömän väkivallan maa

Mistä Suomi opittiin tuntemaan maailmalla vuosituhannen kymmenen ensimmäisen vuoden aikana? Silmittömästä väkivallastaan, eipä juuri muusta.

"Suomessa taas ammuskeltu", kertoivat vuodenvaihteen lehdet ympäri maailman Ruotsista Uuteen-Seelantiin. Sitten ne listasivat kertauksena rumia väkivaltalukujamme ja kauhistelivat aseidemme määrää.

Eikä siitä ole kuin kuukausi, kun me täällä Suomessa pilkkasimme kirjailija Sofi Oksasen Tanskassa antamia lausuntoja väkivaltaisesta kulttuuristamme!

Myyrmannissa räjähti pommi syksyllä 2002 ja tappoi seitsemän sivullista. Tuolloin nukuttiin vielä Ruususen unta. Pääministeri Paavo Lipponen (sd) arvioi tapahtunutta tuoreeltaan terroristiteoksi ja halusi parantaa valtakunnan valmiustilaa.

Jokelan kouluammuskeluissa kuoli yhdeksän syksyllä 2007. Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) mielestä kyse oli yksittäisestä teosta.

Vajaata vuotta myöhemmin yksitoista kuoli Kauhajoen ammattikorkeakoulussa rauhanajan pahimmassa verilöylyssä. Kauhajoen jälkeen on puitu lähinnä yksittäisen poliisimiehen toimia aselupa-asioissa.

Ongelman nimeltä Ibrahim Shkupolli voimme ohittaa vielä näppärämmin. Kyseessä oli ulkomaalainen, epävakaalta alueelta kotoisin oleva mies, jonka teko selittyy hänen kokemuksillaan – mitäs siitä, että hän oli asunut Suomessa jo parisenkymmentä vuotta ja nähnyt täkäläiset ongelmanratkaisumallit.

"Tätä tapausta ei voi verrata kouluammuskeluun", Holmlund sanoikin uudenvuodenaattona.

Kylläpäs voi, ja pitää!

Jokin tässä yhteiskunnassa mättää nyt pahasti.

Onko jonkinlainen varmuus siitä, että Sello jäi viimeiseksi?

Mikä näitä päättäjiä vaivaa, kun he eivät tämän voimakkaammin reagoi yhteiskunnan henkiseen tilaan? Pääministeri ja presidentti esittivät osanottonsa uhrien omaisille, mutta tiukkoja puheenvuoroja väkivallan lopettamisesta on odotettu turhaan. Tarja Halosen uudenvuodenpuheessa Selloa ei mainittu sanallakaan.

Kuka siis uskaltaisi ottaa Sofi Oksaselta kopin ja vaatia asioihin vihdoinkin muutosta?

__________________________________________

Iltalehti, pääkirjoitus: Lähestymiskieltoa vaikea valvoa

Kuusi verityötä uudenvuodenaattona Espoossa järkyttivät suomalaisia ja herättivät huomiota ulkomaillakin. Kaikessa kauheudessaan teot poikkesivat kuitenkin Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapahtumista. Esiin nousseisiin ongelmiin on silti puututtava.

Ensiksi koettiin perheväkivaltaa, johon myös monien ihailema Matti Nykänen syyllistyi viimeksi joulun edellä. Hän on käyttänyt veistä ja nyrkkejä, mutta niilläkin voi tappaa. Alkoholin ja ampuma-aseen yhdistelmä on erityisen vaarallinen.

Ibrahim Shkupollin teoissa oli piirteitä myös "laajennetusta itsemurhasta", joita on koettu supisuomalaisissakin perhedraamoissa.

Surmaajan entinen naisystävä oli tunnistanut uhan ja saanut voimaan lähestymiskiellon. Koettu osoitti sen valvonnan vaikeuden. Uhri ei liene ehtinyt edes käyttää matkapuhelintaan.

On vaikeaa estää vihan sumentamaa tunkeutumasta esimerkiksi työpaikalle. Ja vaikka lukkoja voi vaihtaa ja muuten varustaa kotiaan, surmaajan onnistui päästä sinnekin. Ehkä kaunein lupauksin. Rangaistuksen uhka ei vaikuta itsemurhaajaan.

Aselobby huomauttanee, että Espoossa käytettiin laitonta asetta, joiden hankkimista on väitetty helpoksi. Kuitenkin riittää esimerkkejä perheongelmien ratkaisemisesta julmasti laillisellakin aseella. Uusi aselaki on saatava voimaan.

Monet tahot pelästyivät maahanmuuton vastustajien reaktiota. Rasistiset tulkinnat ovatkin perusteettomia - supisuomalaiset ovat syyllistyneet murheellisen usein samankaltaisiin rikoksiin kuin Kosovon albaani Espoossa.

Oleskelulupien perusteita on silti pohdittava myös tapahtuneen valossa. Niitä ei tule jatkaa toistuviin rikoksiin syyllistyneille. Kaikkein vähiten aserikoksiin tai vaarallisiin uhkauksiin sortuneille. Kotoisten riehujien hillitsemisessä riittää jo tekemistä.

Suomi-kuvan varjelu ei ole tällaisissa murheissa päällimmäisin ongelma. Ulkomailla ei kuitenkaan eritellä uutisten vivahteita, vaan ihmissuhdedraamaan liitettiin nyt aiemmat koulusurmat sekä aseiden yleisyys Suomessa. Ja vahvistettiin kuvaa väkivaltaisesta koillisesta maasta.