Nykypäivä/Eero Iloniemi: Harkintaa ei saa karkottaa

Nykypäivä/Eero Iloniemi: Harkintaa ei saa karkottaa 13.1.2010

Espoon kauppakeskuksessa tapahtunut joukkomurha järkytti Suomen.

Yleisenä keskustelunaiheena on, miten viranomaiset voivat keskittyä mummojen karkottamiseen kun samaan aikaan rikoskierteessä olevat ulkomaalaiset saavat pysyä maassa.

Kansalaisten ihmettely on saanut viranomaiset ja poliitikot toimimaan.

Nyt selvitetään, kuinkas muuten, kenen olisi pitänyt tietää ja mitä. Itse pääministeri haluaa tarkennusta karkotuskäytäntöihin. Selvitysten tulos on ennalta selvä: Kaikki viranomaiset ovat toimineet lakien ja asetusten mukaan.

Tuo vastaus voi tuntua hölmöltä, mutta mikä tahansa muu vastaus se vasta ongelma olisikin.

Ei liene pahasta, jos viranomaiset toimivat tarkkaan lakien ja asetusten mukaan. Ainoa poikkeus tuohon menettelytapaan olkoon, jos minä tarvitsen heiltä jotain joka ei sovi lakipykäliin. Silloin toivon tietysti, että viranomaiset käyttäisivät enemmän harkintavaltaa, eivätkä pikkusieluisesti vetoaisi pykäliin.

Tämä lienee koko jutun ydin. Toivomme viranomaisilta sekä harkintaa, että pilkuntarkkuutta.

Tottakai rötöstelevä ulkomaalainen pitää karkottaa, mutta näpistelijän karkottaminen on täysin kohtuutonta.

Onhan se päivänselvää, että rikossarjaan syyllistynyt pitää karkottaa. Yhtä selvää on, että lapsilla pitää olla oikeus tavata isäänsä. Mitäs teet rötöstelevälle muukalaisisälle, jonka lapset ovat Suomessa?

Eräs presidenttiehdokas ilmoitti, että huumekauppiaita ei armahdeta. Kansa hymisi tyytyväisyyttään.

Tapahtui sitten niin, että eräs huumekauppias tuli vankilassa järkiinsä, meni naimisiin ja sai työpaikan. Yksi syyte oli jäänyt kuitenkin vielä vanhasta elämästä rästiin. Tuli tuomio. Mies haki armahdusta, olihan hänen elämänsä täysin muuttunut vanhoista ajoista.

Presidenttinä oleva entinen ehdokas teki sen mitä aina vaadimme, eli piti vaalilupauksensa eikä armahtanut.

Vankilatuomiosta seurasi työpaikan menetys, avioero ja paluu vanhoihin kuvioihin. Suomi sai lisää yhden yksinhuoltajan, yhden työttömän rikoksiin taipuvan sosiaalitapauksen ja yhden isättömän lapsen. Mutta periaate piti.

Vanhaset (kesk.) ja Holmlundit (kok.) voivat tästä ikuisuuteen esittää lakeja ja antaa ohjeita siitä, miten ihmisiä pitää eri tilanteissa kohdella. Inhimillisen toiminnan erityispiirre kuitenkin on, että mitään kaiken kattavaa toimintatapaa ei ole.

Espoon hirmuteko ei johtunut liian lepsusta ulkomaalaislainsäädännöstä. Sen lopullista motiivia ei tiedä kukaan, ehkei tekijä itsekään.

Siitä huolimatta me tunnumme aina odottavan, että poliitikoilla on vastaus.