Verkkouutiset: Käännyttämisen ja karkottamisen oikeus ja kohtuus

Verkkouutiset, pääkirjoitus: Käännyttämisen ja karkottamisen oikeus ja kohtuus 11.2.2010

Kansalaisten oikeustajun mukaan vaikuttaa siltä, että yksinäinen ja sairas egyptiläinen isoäiti ansaitsee saada Suomesta oleskeluluvan, kun taas oleskeluluvan jo saaneita maahanmuuttajia pitäisi heidän täällä tekemiensä rikosten vuoksi karkottaa maasta. Äkkiä ajatellen asetelma tuntuu oikealta, mutta juridiikka tekee asioista koukeroisempaa.

Egyptiläinen Eveline Fadayel (64) tuli Suomen kaksi vuotta sitten, ja haki täältä oleskelulupaa vedoten siihen, että kotimaassaan hänellä ei ole ketään sukulaisia, jotka voisivat huolehtia hänestä, koska hän on sairas. Fadayelin kolme poikaa asuvat Suomessa.

Ulkomaalaislain mukaan isovanhemmat eivät kuulu ydinperheeseen. Tähän nojaten Maahanmuuttovirasto (Migri) ja Helsingin hallinto-oikeus ovat evänneet Fadayelin oleskeluluvan ja hallinto-oikeus on pitänyt voimassa naista koskevan käännytyspäätöksen. Lääkäreiden mukaan Fadayelin sairaudetkaan eivät ole luonteeltaan sen kaltaisia, että ne edellyttäisivät oleskeluluvan myöntämistä. KHO on kuitenkin marraskuussa kieltänyt käännytyksen toimeenpanon.

Fadayelin käännytyksen perumisen puolesta ovat vedonneet muun muassa Suomen kirkot arkkipiispoja myöten ja mielipidevaikuttajista esimerkiksi Nobel-palkittu presidentti Martti Ahtisaari.

Kauppakeskus Sellon surmiin Espoossa syyllistynyt kosovolaissyntyinen Ibrahim Shkupolli oli oleskellut Suomessa jo vuodesta 1990 lähtien. Shkupolli ei kuitenkaan ollut saanut Suomen kansalaisuutta, koska hän oli syyllistynyt muun muassa väkivalta-, omaisuus- ja ampuma-aserikoksiin.

Julkisessa keskustelussa on ihmetelty, miksi Shkupollin oleskelulupaa ei evätty rikoksiin syyllistymisen perusteella. Vastausta on perännyt muun muassa pääministeri Matti Vanhanen (kesk.).

Voimassa olevan ulkomaalaislain mukaan käännyttämisestä on kyse silloin, kun laittomasti maahan tulleella ei ole ollutkaan oleskelulupaa tai, kun hän hakee oleskelulupaa vasta Suomen rajojen sisäpuolella. Esimerkistä käy turvapaikanhakija tai aikuisen lapsensa luokse viisumin turvin tullut henkilö. Kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneen on poistuttava maasta, vaikkei häntä olisi määrättykään käännytettäväksi Suomesta.

Kun ulkomaalaisella vastaavasti on oleskelulupa ja hänet päätetään poistaa maasta, kyse on lain mukaan karkottamisesta. Kyse voi siis olla vuosia ja jopa vuosikymmeniä Suomessa laillisesti asuneesta henkilöstä.

Perheenjäseniä omaava ja Suomessa pitkään oleskeluluvalla asunut ulkomaalainen voidaan toki karkottaa vakavien tai toistuneiden rikosten vuoksi, mutta tällöin kuvaan astuu paljon puhuttu kokonaisharkinta: muun muassa asumisaika, perhe- ja työolot sekä lähtömaan tilanne.

Maallikon järki sanoo helposti, että jokainen Suomessa rikkeisiin syyllistynyt voidaan poistaa maasta vaikkapa oitis. Sama maallikon järki kuitenkin sanoo, että sakon maksettuaan tai vapausrangaistuksen kärsittyään suomalainen on tekonsa sovittanut.

Maallikon järki sanoo myös, että sairas ulkomaalainen vanhus on harmiton maahantulija. Sitä esimerkiksi Eveline Fadayel eittämättä on. Mutta kun tapauksesta mitä ilmeisimmin on tulossa ennakkotapaus, jota sovelletaan muissakin yhteyksissä, kuinka paljon se saattaa poikia harmittomien vanhusten oleskelulupahakemuksia?

Tiukempaa ulkomaalaispolitiikkaa on helppo vaatia, mutta sen käytännön toteutus ei ole yhtä helppoa. Jokainen tapaus on tutkittava yksilöllisesti. Lisäksi Suomea sitoo Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen perusteella annetut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset. Niin ikään Suomea sitoo myös kansainvälinen palautuskielto. Sen mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi.

Maallikon järki ei siis aina olekaan yhtä kuin oikeustaju, puhumattakaan lain kirjaimesta tai sen tulkinnasta. Pääasia kuitenkin lienee, että oikeus toteutuu, yksilöllisesti. Mikseipä kohtuuskin.