HS/Frank Johansson: Espoon surmien ytimestä paljastuu naisiin kohdistuva väkivalta

Helsingin Sanomat, mielipide: Frank Johansson, Amnesty: Espoon surmien ytimestä paljastuu naisiin kohdistuva väkivalta 11.1.2010

Ratkaistaanko naisiin kohdistuva väkivalta yhteiskunnallisena ongelmana Suomessa sillä, että ulkomaalaisten rikoksentekijöiden karkotuskäytäntöä tiukennetaan? Tuskinpa.

Espoon uudenvuodenaaton traagisten surmien jälkipuinnissa tämä on silti esitetty asian kannalta oleellisena toimenpiteenä. Espoon surmien taustalla – itse asiassa sen ytimessä – on kuitenkin surmiin syyllistyneen toimesta tapahtunut, vuosia jatkunut naisystävään kohdistunut väkivalta, joka on hyvin tyypillinen suomalainen rikos.

Joka vuosi 15–20 suomalaista naista kuolee miehensä tai ex-miehensä kädestä. Tällä kertaa väkivallan jatkuminen ja viranomaisten kyvyttömyys puuttua siihen johti kammottavaan tragediaan, jossa kärsijöiksi joutui väkivallan kohteena olleen naisen lisäksi myös sivullisia.

Naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi tarvitaan toimenpiteitä kolmella tasolla. Ensinnäkin asenteiden täytyy muuttua. Yhteiskunnan kaikilla tasoilla ongelmaa edelleen lähinnä vähätellään.

Yksi esimerkki tästä on pari päivää ennen Espoon surmia taas esillä ollut lööppiviihteen jatkokertomuksena meille välittyvä, entisen mäkihyppääjän vuodesta toiseen jatkuva vaimonsa hakkaaminen.

Toiseksi asennemuutoksen täytyy näkyä sekä uhreille että tekijöille tarkoitettujen tukipalveluiden muodossa. Niitä pitää laajentaa eikä laman varjolla leikata.

Kolmanneksi tarvitaan konkreettisia lainmuutoksia. Näistä asennemuutos on ratkaiseva, mutta vieläkin ylittämättä oleva kynnys.

Kuitenkin analyysiin kohteeksi on nyt ensisijaisesti otettu surmiin syyllistyneen miehen ulkomaalainen tausta. Esimerkiksi sisäministeri Anne Holmlundin agendalla karkotuskäytäntöjen tiukennus on ensimmäinen toimenpide, josta virallisesti tiedotetaan ulospäin.

Pääministeri Matti Vanhasen blogikirjoituksesta pari päivää tapahtumien jälkeen tiedotusvälineet nostivat myös karkotuskäytäntöihin liittyvän pohdinnan varsinaiseksi uutisaiheeksi. Pääministeri pohti samassa tekstissä myös lähestymiskiellon valvonnan parantamista ja aselain tiukennusta. Tämä jäi uutisoinnista kokonaan pois tai sivulauseen tasolla mainituksi, vaikka nämä toimenpiteet ovat tähän liittyvään rikokseen nähden huomattavasti oleellisempia pohdintoja.

Karkotuskysymyksen esille nostaminen vahvistaa inhottavan populistisella tavalla rasistista ja ulkomaalaisvihamielistä ilmapiiriä, joka vallitsee erityisesti verkkoviestinnän eri keskustelufoorumeilla. Niissä vellova syvä muukalaisviha saa tällaisista viranomaispainotuksista ja uutisoinnista lisävauhtia.

Maahanmuuttaja on niin sanottu hyvä vihollinen, jolle ei juuri löydy puolustajaa ja jota esiin nostamalla voidaan sivuttaa varsinaiset ongelmat.

Hallituksen jäsenillä pitäisi Espoon surmienkin kohdalla olla rohkeutta sanoutua suorasanaisesti irti muukalaisvihamielisyydestä, ja tiedotusvälineiden pitäisi vaatia sitä heiltä selkeämmin eikä toimia populismin peesaajina.

Varsinaisia ongelmia – tässä tapauksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja aseiden liian helppoa saatavuutta – ei ratkaista muutamien ulkomaalaisten rikoksentekijöiden karkotuksella. Sitä vastoin katseen kohdistaminen ulkomaalaisiin tässä tilanteessa johtaa vaivihkaa rasismin tosiasialliseen hyväksymiseen.

Frank Johansson
toiminnanjohtaja
Amnesty International
Suomen osasto