Helsingin Sanomat: Kostomagneetti 5.8.2012
On torstai 19. heinäkuuta, kello lähenee seitsemää. Oulun Kirkkotorin koulutuskeskuksessa on alkamassa Vapaa vasemmisto -liikkeen keskustelutilaisuus, jonka aiheena on äärioikeiston uhka seksuaalivähemmistöille.
Tilaisuuden pääpuhuja Dan Koivulaakso vilkuilee ympärilleen niin kuin hän usein tekee, tuimasti kulmien alta.
Yleisön joukossa istuu alle 25-vuotias punapaitainen mies, joka näyttää levottomalta. Tämä puristaa jotain taskussaan lujasti, rystyset paistavat housunkankaan läpi.
Nuori mies huomaa Koivulaakson tuijotuksen ja nousee ylös. Koivulaakso seuraa häntä eteiseen.
Mies seisoskelee aulan väkijoukossa. Koivulaakso ei viitsi piinata häntä enempää vaan palaa saliin.
Penkit alkavat täyttyä ja puheensorina vähitellen vaimeta, mutta miestä ei kuulu takaisin. Koivulaakso päättää mennä vielä kurkistamaan eteiseen.
Heti kun hän astuu ovesta aulaan, mies on siinä. Kuuluu sihisevä ääni, ja kipu viiltää silmiä. Paprikasumutetta tai jotain yhtä kirvelevää.
Toisesta silmästä menee näkö, toisella Koivulaakso näkee sumeasti, kun mies juoksee ulos ovesta.
Oulun poliisi tutkii hyökkäystä pahoinpitelynä, poliittisen toimintavapauden loukkaamisena ja kokouksen estämisenä. Pääpuhuja vietiin sairaalaan ja sali jouduttiin tyhjentämään.
Motiivi oli todennäköisesti poliittinen. Koivulaaksolla on vahva epäilys tekijästä, mutta tutkinnallisista syistä hän on nyt luvannut olla puhumatta siitä.
Vihollisia hänellä kyllä riittää.
Dan Koivulaakso, 31, on hankkinut vihamiehiä 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Opiskeluaikanaan Helsingin yliopistossa hän kiinnostui toden teolla politiikasta ja aktivismista ja alkoi käydä ahkerammin mielenosoituksissa.
Siihen aikaan maailmassa alkoi hahmottua uusi vastakkainasettelu, länsimaat vastaan terroristit – ja jotkut samastivat terrorismin koko islamilaiseen kulttuuriin.
Sittemmin Koivulaakso on puolustanut siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita, romanikerjäläisiä ja asunnottomia.
Hän on osallistunut mielenosoituksiin, valtauksiin ja kulkueisiin, työskennellyt muun muassa Amnestyssä ja Unicefissa, Sambiassa ja Palestiina-projektissa, toiminut Vasemmistonuorten puheenjohtajana ja ajanut prekariaatin eli pätkätyöläisten ja itsensä työllistäjien asiaa.
Nykyään Koivulaakso on päivätöissä Julkisten ja hyvinvointialojen liiton aluetoimitsijana.
Hänen harrastuksensa on kuitenkin äärioikeiston kukistaminen.
"Suomessa ei ole juurikaan kirjoitettu äärioikeistolaisesta katuliikkeestä niin, että ymmärrettäisiin se eurooppalaisessa ja historiallisessa viitekehyksessä", hän aloittaa. "Joidenkin väkivallantekojen takana on aatemaailma, joka pohjautuu tietyn kansanosan tuhoamiseen ja vallankumoukseen."
Istumme ravintolapöydässä Kalliossa. Koivulaaksoa hermostuttaa. Kun puhuu äärioikeistosta, järjenjuoksun pitää olla valpas. Äärioikeisto, natsit, uusnatsit ja katuliikkeet vaativat jatkuvaa käsitteenmäärittelyä.
Täsmennetään. Natseista Koivulaakson silmätikku on Suomen vastarintaliike -niminen järjestö, joka sanoo tähtäävänsä kulttuurisen ja rodullisen puhtauden vaalimiseen niin, että tänne sopeutumattomat "muukalaiset" palautetaan. Lopullinen tavoite on pohjoismainen kansallismielinen valtakunta. Jäsenet kutsuvat itseään kansallissosialistisiksi taistelijoiksi.
Vain muutama jäsen kirjoittaa nettiin nimellään. Lopuista Koivulaakso on yrittänyt ottaa selvää yhdessä Li Anderssonin ja Mikael Brunilan kanssa. He julkaisevat syksyllä Äärioikeisto Suomessa -kirjan, jossa paljastetaan myös nimiä.
Tosiasiallinen natsikortti siis. Aika varma saa olla, ennen kuin lähtee sitä jakelemaan.
"Asiakirjat ja poliisiraportit ovat julkisia", Koivulaakso kuittaa. "Me tehdään tutkivaa journalismia."
Vuonna 2008 perustettu Suomen vastarintaliike hakee esikuvansa Ruotsista. Siellä Svenska motståndsrörelsen (SMR) on ottanut tililleen useita pahoinpitelyjä ja vahingontekoja. Esimerkiksi sen johtohahmo Klas Lund on istunut vankilassa taposta.
Siksi Koivulaakson mielestä natsitarrojen leviämiseen kannattaa herätä ajoissa.
"Ei tässä mitään kristalliyötä vielä ole ollut, mutta toiminnan intensiteettiä on nostettu. Liikettä on rakennettu hyvin kärsivällisesti ja pitkään, ja se on osa Euroopan laajuista verkostoa."
Lokakuun 22. päivä 2011. Suomen vastarintaliike on kutsunut aateveljiään Helsinkiin "kansainväliseen seminaariin". Hakaniementorin metrotunnelin suulla seisoo viitisentoista nuorta miestä. Meitä toimittajia on melkein yhtä monta.
Muutama natseista kuuluu puhuvan ruotsia, suurin osa ei puhu mitään. Juron näköisiä poikia.
Voisiko äärioikeistolaisuudessa olla kyse myös psykologiasta? Siis siitä, että ihmiset viettävät aikaansa netissä ja hakevat ääriajattelusta turvaa ja yhteisöä?
Koivulaakso ei ymmärrä kysymystä.
"En osaa tarkastella poliittista ongelmaa psykologian kannalta. Poliittiset liikkeet pitää nähdä rationaalisena toimintana. Viranomaisten ei pitäisi erottaa väkivaltaa ja ideologiaa toisistaan. Jos tehdään poliittista terroria, se on sitä."
Koivulaakson mielestä natsit hyötyvät niin sanotun maahanmuuttokritiikin raivaamasta tilasta. Kun perussuomalaiset ovat sisäsiististi eduskunnassa ja etnisten vähemmistöjen kärjekäs arvostelu on yleisesti hyväksyttyä, marginaalilla on temmellystilaa.
Mutta eivät kai perussuomalaiset voi ottaa vastuuta kaikista räyhäjengeistä?
"Ei me olla väitetty, että he tukisivat uusnatseja. Mutta he eivät ole kunnolla sanoutuneet irti niistä. Persut sallivat avustajiensa joukkoon ihmisiä, jotka flirttailevat fasistien kanssa."
Perussuomalaisilla taas ei pitäisi Koivulaakson mielestä olla mitään poliittista painoarvoa.
"Miksi heitä kuunnellaan? Puolueelle ei olisi tarvinnut antaa yhtään valiokuntapaikkaa. Persut olisi pitänyt eristää poliittisin keinoin."
Mutta jos perussuomalaisten suu joukolla tukittaisiin, eikö se olisi demokratian väheksymistä? Puolue sai kuitenkin 19 prosenttia äänistä eduskuntavaaleissa.
Koivulaakso takeltelee hetken.
"Virhe on tehty siinä, että muut puolueet toistavat persujen puhetapaa sen sijaan, että pistäisivät heidät koville."
Entä sananvapaus sitten?
"Sitähän perussuomalaiset kitisee, että he eivät muka saa puhua. Mutta ovat koko ajan puhuneet."
Koivulaaksolle perussuomalaiset ovat lähinnä ärsyttävä politiikan häiriötekijä.
"Populistiset liikkeet haittaavat sitä, että päästäisiin kiinni kokoomukseen, joka on Suomen suurin vihollinen." Hän hymyilee vinosti.
Niin, Dan Koivulaakso on patavasemmistolainen, vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas. Hän sanoo aatemaailmaansa marxilaiseksi, vaikka se usein tulkitaankin väärin ja joutuu keskustelemaan neuvostodiktatuurista.
Hän työskentelee ammattiliitossa ja elättelee toivetta yhtenäisestä ammattiyhdistysliikkeestä, jonka piiriin kuuluisivat myös nykyiset sekatyöläiset, pakkoyrittäjät ja freelancerit.
Hän puhuu työn ja pääoman välisestä ristiriidasta, tuloerojen kasvusta, julkisen tilan yksityistymisestä ja veroparatiiseista.
Puhe on nopeaa ja akateemisen täsmällistä, kuin hän sanelisi tieteellistä artikkelia.
Tällaista elämää, silmien välissä alituinen kurttu. Koivulaakson blogien alareunat täyttyvät nimittelystä ja vähättelystä. Välillä saapuu vihaposteja, joku sekopää soittaa tai tuntematon mies suihkuttaa kaasua kasvoille.
Väsyttääkö politiikka?
"Aina! Mutta jos on ruvennut ajattelemaan ympäröivää yhteiskuntaa, ei sitä voi kytkeä pois päältä. Ja kun mun naama on niin sanotusti palanut niin monessa yhteydessä, ei ole suuri kynnys avata suuta uudestaan."
No, pelottaako?
"Joo. Mutta ei sen saa antaa lannistaa. Silloinhan ne voittaa."