HS: Saatavuusharkinta tulee säilyttää

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Eve Kyntäjä: Saatavuusharkinta tulee säilyttää 28.8.2012

Suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen on ennustettu aiheuttavan työvoimapulaa. Ennusteiden mukaan Suomeen tarvitaan lähivuosina satojatuhansia uusia työntekijöitä. Ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointia ollaan helpottamassa, ja EU:n ulkopuolisista maista tulevien työntekijöiden työlupakäytäntöä halutaan höllentää.

Työvoiman tarpeen lisääntymistä olisi kuitenkin liian yksinkertaista perustella pelkästään eläkkeelle jäävien määrällä.

Samaan aikaan kun keskustellaan työvoimapulasta, pitkäaikainen rakenteellinen työttömyys on suurta. Arviolta 110 000 alle kolmekymppistä on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heistä noin 50 000 on työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella.

Lisäksi Suomessa asuvien maahanmuuttajien työttömyys on huomattavasti yleisempää kuin kantaväestön. Ennen EU:n ulkopuolisista maista rekrytoimista pitäisikin huomioida Suomessa jo oleva työvoima ja tukea sen kouluttautumista ja sijoittautumista aloille, joilla työvoimaa tarvitaan.

Työntekijöiden rekrytointia EU- ja Etan ulkopuolelta säännellään toistaiseksi niin sanotulla saatavuusharkintamenettelyllä. Oleskelulupaa harkittaessa on ensin selvitettävä, onko Suomen työmarkkinoilla jo käytettävissä kyseessä olevaan työhön sopivaa työvoimaa.

Hallitusohjelmassa 2011–2015 on linjattu, että nykyinen saatavuusharkinta säilytetään ja työmarkkinoiden valvontaa tehostetaan. Samalla seurataan, mitä tapahtuu Ruotsissa, jossa saatavuusharkinnasta on osin luovuttu. Ruotsin kokemukset eivät ole rohkaisevia: ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö on lisääntynyt, ja työmarkkinoilla on havaittu jopa ihmiskauppaa.

Suomessa työvoiman saatavuus eri toimialoilla vaihtelee alueellisten ja paikallisten työmarkkinoiden rakenteen ja tilanteen mukaan. Siksi saatavuudesta ei anneta valtakunnallisia linjauksia, vaan asia jätetään aluetasolla ely-keskusten linjattavaksi.

Esimerkiksi Uudellamaalla ammattialat on tähän saakka jaettu kahteen kategoriaan. Ensimmäisen kategorian ammatteihin sovelletaan edellä kuvattua saatavuusharkintaa. Toiseen kategoriaan luokitellaan ammatit ja työt, joiden tekijöistä arvioidaan olevan pulaa. Uudenmaan ely-keskuksen suunnitelmissa on luopua kahdesta kategoriasta ja laatia ainoastaan lista ammattialoista, joilla työvoimaa ei ole saatavissa. Käytännössä se tarkoittaisi, että saatavuusharkinnasta voidaan luopua, kun ala määritellään vaikeaksi työvoiman saatavuuden alaksi.

Menettelyssä on riskinsä, koska todellisten työvoimatarpeiden ennakointi ei ole Suomessa riittävän tarkkaa ja läpinäkyvää. Työvoimatarpeista tarvitaan realistinen arvio lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Nykyisin puuttuu tieto siitä, mistä ulkomaisen työvoiman rekrytointitarpeet johtuvat: huonoista työehdoista, palkkakustannusten minimoinnista vai aidosta työvoimapulasta.

Arvion työvoiman saatavuudesta on perustuttava läpinäkyvään menettelyyn ja tilastolliseen analyysiin. Siinä on otettava huomioon työsuhteen kesto ja työaika sekä se, mistä mahdolliset väliaikaiset piikit avoimien työpaikkojen määrissä johtuvat. Arvio sekä päätös aloista, joilla työvoiman saatavuus on vaikeutunut ja jotka eivät siksi edellytä saatavuuden selvittämistä, pitäisi tehdä yhteisymmärryksessä palkansaajajärjestöjen ja työnantajien kanssa.

Te-toimistot ovat aiemmin raportoineet avoimeksi ilmoitetuista työpaikoista, joihin virkailijoiden mukaan on ollut vaikea löytää sopivia työntekijöitä. Työ- ja elinkeinoministeriö on koonnut aineiston ja laatinut aiheesta katsauksen, jossa on arvioitu myös rekrytointiongelmien syytä.

Ministeriössä päätettiin kuitenkin vuoden 2010 lopussa luopua vaikeasti täytettävien työpaikkojen selvityksestä. Nyt työvoiman kysyntää ja tarjontaa seurataan ja arvioidaan niin sanotun ammattibarometrin avulla. Se ei kuitenkaan perustu tilastoihin vaan nettikyselyyn, eikä rekrytointiongelmien syihin kiinnitetä enää huomiota. Rekrytointiongelmien syynä ei voi olla työvoimapula, jos tilastot osoittavat, että alalle on paljon työnhakijoita.

Esimerkiksi maaliskuulta 2012 olevien työhallinnon työnvälitystilastojen mukaan siivousalan töitä etsi Uudellamaalla lähes 5 500 työnhakijaa, joista työttömiä oli yli 2 600. Samaan aikaan alueen te-toimistoon oli ilmoitettu avoimeksi vain vajaat 1 800 alan työpaikkaa, ja niistäkin osa sijaitsi Uudenmaan ulkopuolella. Esimerkiksi eräs suuri siivousyritys ilmoitti alkuvuodesta kaikki avoimet paikkansa Helsingin Haapaniemen toimistoon, vaikka paikat olivat ympäri Suomea. Menettely vääristää tilastointia ja muun muassa ammattibarometrin tuloksia.

Tästä huolimatta Uudenmaan ely-keskus on esittänyt siivousalan työmarkkinoiden avaamista EU:n ulkopuolisista maista tuleville. Meillä ei kuitenkaan ole luotettavia tilastollisia analyysejä siitä, miksi niin pitäisi tehdä. Jos työvoimapulasta kärsivällä alalla kokoaikatyön ja säännöllisen työsuhteen tarjoaminen on poikkeus eikä sääntö, tilanne on vähintäänkin paradoksaalinen.

Ulkomaisen työvoiman massiivinen lisääminen pienpalkka-aloilla voi johtaa alipalkkaukseen ja maahanmuuttajien hyväksikäyttöön. Jo nyt toimeentulo-ongelmista ja osa-aikatyöstä kärsivät sekä kotimaiset että ulkomaalaiset työntekijät. Oleskeluluvalle jatkoa hakeneista ulkomaalaisista siivoojista 40 prosenttia on saanut kielteisen päätöksen – syynä on ollut riittämätön toimeentulo eli liian vähäiset työtunnit tai alipalkkaus.

Kaikille työntekijöille kansalaisuudesta riippumatta on taattava säälliset työehdot ja riittävä palkka, jolla pystyy elämään Suomessa. Saatavuusharkinnan poistaminen ja työolojen valvonnan puutteellisuus on vaarallinen yhdistelmä. Se edistää muutenkin haavoittuvassa asemassa olevien ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä ja johtaa pahimmassa tapauksessa jopa ihmiskauppaan.

Eve Kyntäjä

Kirjoittaja on SAK:n maahanmuuttoasioiden asiantuntija.