HS: Piilohyväksyntä levittäisi Norjan iskujen mallia

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Piilohyväksyntä levittäisi Norjan iskujen mallia 14.8.2012

Nor­jas­sa ei­len jul­kis­tet­tu ra­port­ti Utøyan ja Os­lon vii­me­ke­säi­sis­tä ter­ro­ri-is­kuis­ta oli laa­ja ja yk­si­tyis­koh­tai­nen mut­ta yti­mel­tään ei sil­ti ko­vin yl­lät­tä­vä.

Yk­sit­täi­sen te­ki­jän hy­vin poik­keuk­sel­li­sia te­ko­ja on vai­kea es­tää en­nal­ta. Is­ku­jen ai­ka­na po­lii­si oli­si voi­nut toi­sin toi­mien vä­hen­tää uh­rien mää­rää.

Ta­pah­tu­mien kul­kua 22. hei­nä­kuu­ta 2011 on jo ruo­dit­tu jul­ki­suu­des­sa. Po­lii­sin oli­si pi­tä­nyt oi­val­taa ti­lan­teen va­ka­vuus no­peam­min ja käyn­nis­tää mit­ta­vam­mat toi­met. On­gel­mat ker­tau­tui­vat, ja myös huo­no on­ni vai­va­si.

Vai­keam­pi ky­sy­mys on, oli­si­ko te­ko voi­tu es­tää en­na­kol­ta. Jäl­keen­päin kat­soen te­ki­jä on ri­po­tel­lut ym­pä­ril­leen pie­niä vih­jei­tä pään­sä si­säi­sen maail­man synk­kyy­des­tä ja suun­ni­tel­mien­sa mää­rä­tie­toi­suu­des­ta.

Vaa­ti­si kui­ten­kin tiuk­kaa val­von­tayh­teis­kun­taa, jot­ta mah­dol­li­siin ri­kok­sen­te­ki­jöi­hin pääs­täi­siin kä­sik­si var­hai­ses­sa vai­hees­sa.

Suo­men nä­kö­kul­mas­ta toi­sen maan po­lii­sin toi­mia olen­nai­sem­pia ovat Nor­jan ta­pah­tu­mis­ta nou­se­vat ylei­sem­mät ky­sy­myk­set.

Nor­ja on Suo­mea muis­tut­ta­va poh­jois­mai­nen yh­teis­kun­ta, jo­ten myös ää­ri-il­miöi­den kit­ke­mi­ses­sä voi ot­taa op­pia naa­pu­rin ko­ke­muk­sis­ta.

Nor­jan is­ku­jen te­ki­jäl­lä oli kou­lu­sur­maa­jien ta­voin pyr­ki­mys saa­da teoil­leen mah­dol­li­sim­man suu­ri jul­ki­suus. Os­lon ja Utøyan ta­pauk­sis­sa te­ki­jäl­lä oli is­kuil­leen kui­ten­kin myös jä­sen­ty­nyt po­liit­ti­nen pe­rus­te­lu.

Vaik­ka oli­si eri miel­tä ideo­lo­gi­sen vuo­da­tuk­sen ana­lyy­sis­ta ja joh­to­pää­tök­sis­tä, voi pää­tel­lä, et­tä te­ki­jä us­koi saa­van­sa is­kuil­leen hy­väk­syn­nän ai­na­kin vuo­si­kym­men­ten pääs­tä.

Sik­si vas­taa­vien is­ku­jen tois­tu­mi­sen kan­nal­ta kes­kei­nen ky­sy­mys on, esiin­tyy­kö yh­teis­kun­nas­sa hy­väk­syn­tää tai pii­lo­hy­väk­syn­tää esi­mer­kik­si is­la­min vai­ku­tuk­sen tor­ju­mi­sel­le lait­to­mil­la kei­noil­la.

Jos löy­tyy, hou­ku­tus vä­ki­val­lan käyt­töön kas­vaa.

Hy­väk­syn­nän ei tar­vit­se läh­teä väes­tön enem­mis­tös­tä, mut­ta yk­si mer­kit­tä­vä kyn­nys yli­te­tään, jos ko­van lin­jan is­la­min­vas­tai­suus al­kaa löy­tää jär­jes­täy­ty­nei­tä muo­to­ja yk­sit­täis­ten ih­mis­ten hen­ki­lö­koh­tai­sen ajat­te­lun li­säk­si.

Suo­men his­to­rias­ta löy­tyy ajan­jak­so­ja, jol­loin vä­ki­val­lan käy­tös­tä on tul­lut jois­sa­kin pii­reis­sä hy­väk­syt­tyä esi­mer­kik­si hal­lit­si­joi­den tai vas­tak­kai­sen lai­dan ää­ri­ajat­te­lun vas­tus­ta­mi­ses­sa.

Paras op­pi, mi­tä Nor­jas­ta voi­daan saa­da, ei lii­ty po­lii­sin toi­miin is­ku­päi­vä­nä tai si­tä edel­tä­vä­nä ai­ka­na. Uu­det is­kut ovat si­tä epä­to­den­nä­köi­sem­piä, mi­tä yk­si­se­lit­tei­sem­pi mui­den ih­mis­ten tor­jun­ta te­ko­jen mo­tii­ve­ja koh­taan on.

Rat­kai­se­via ei­vät ole po­lii­tik­ko­jen tai val­tion keu­la­ku­vien lau­sun­not vaan ruo­hon­juu­ri­ta­son mie­li­pi­teet. Jos mah­dol­lis­ten is­ku­jen suun­nit­te­li­ja on­nis­tuu luo­maan it­sel­leen kä­si­tyk­sen, et­tä hän tais­te­lee asian puo­les­ta, jos­ta kaik­ki ar­jes­saan pu­hu­vat mut­ta jon­ka päät­tä­jät tie­toi­ses­ti tor­ju­vat, se vain yl­lyt­tää hän­tä ris­ti­ret­kel­lään.

Sik­si sen­suu­ri­vaa­ti­muk­set ja kiel­let­ty­jen sa­no­jen lis­tat ovat usein te­hot­to­mia ää­ri­ajat­te­lun hil­lit­se­mi­ses­sä. Höy­ry­jen pur­ka­mi­nen vä­rik­kääs­sä verk­ko­kes­kus­te­lus­sa voi ul­ko­puo­li­sen sil­min muis­tut­taa vä­ki­val­tais­ta ideo­lo­giaa ra­ken­ta­vaa ja kan­na­tus­ta sil­le hou­kut­te­le­vaa yh­tei­sön­muo­dos­tus­ta, vaik­ka ky­se on kah­des­ta eri asias­ta.

Pai­nei­ta pur­ka­va ja pai­nei­ta ka­saa­va toi­min­ta on syy­tä erot­taa toi­sis­taan. Vaik­ka ää­ri­oi­keis­tok­si hy­vin yleis­täen kut­su­tun il­miön li­sään­ty­mi­nen Eu­roo­pas­sa to­dis­te­taan yleen­sä ko­van lin­jan puo­luei­den kan­na­tuk­sen li­sään­ty­mi­sel­lä, osal­lis­tu­mi­nen po­liit­ti­seen toi­min­taan, asioi­den jul­ki­nen kä­sit­te­ly ja mu­kau­tu­mi­nen yh­tei­siin pe­li­sään­töi­hin voi lo­pul­ta vie­dä pii­lo­tu­kea vä­ki­val­taisil­ta toi­mi­joil­ta.

Toi­sen maail­man­so­dan pit­kä var­jo nä­kyy yhä suh­tau­tu­mi­ses­sa ää­rioi­keis­toon. Kos­ka Mus­so­li­ni ja Hit­ler nou­si­vat val­taan osit­tain vaa­lien avul­la, puo­luei­den vaa­li­me­nes­tyk­seen suh­tau­du­taan hy­vin her­mos­tu­nees­ti.

Sa­maan ai­kaan to­del­li­set uh­kat syn­ty­vät jos­sain muual­la, pois­sa jul­ki­suu­des­ta. Nor­jan esi­merk­ki osoit­taa, et­tä jo­pa yk­si ih­mi­nen ku­vi­tel­tui­ne tu­ki­jouk­koi­neen voi ha­lu­tes­saan saa­da ai­kaan pa­haa jäl­keä.