Freddy Van Wonterghem: Siirtolaiset eivät tarvitse omaa parlamenttia

Helsingin Sanomat, mielipide: Freddy Van Wonterghem: Siirtolaiset eivät tarvitse omaa parlamenttia 16.12.2010
Helsingin Sanomat, mielipide: Alexis Kouros: Siirtolaisparlamentti edistäisi integraatiota 15.12.2010

Alexis Kouros puolusti voimakkaasti (HS Mielipide 15. 12.) siirtolaisparlamentin tarvetta. Siirtolaisparlamentin vastaisen adressin toisena luovuttajana haluaisin tuoda esiin omat näkemykseni.

Ainoa seikka, joka meitä erottaa kantasuomalaisista on, että olemme syntyneet Suomen rajojen ulkopuolella. Yhteistä kantasuomalaisten kanssa on se, että kaikesta huolimatta olemme syntyneet samalla planeetalla. Ainoat ongelmat, jotka meitä siirtolaisia yhdistävät, ovat alkuvaiheen kieliongelma sekä vaikeudet sosiaalisen verkon luomisessa.

Kaikki muut ongelmat ovat yhteisiä kantaväestön kanssa. Minä ja melkoinen määrä muita siirtolaisia emme kaipaa emmekä halua, että pieni siirtolaisista koostuva elitistinen ryhmä alkaisi edustaa meitä.

38 vuotta Suomessa asuneena en näe mitään yhteistä asiaa, mitä siirtolaisten pitäisi ajaa. En ymmärrä, mitä erityistä, kantaväestön asioista poikkeavaa, keskusteltavaa olisi esimerkiksi belgialaisella varaosakauppiaalla, somalialaisella bussikuskilla ja venäläisellä lääkärillä.

Kaksoiskansalaisuus ei ole ongelma vaan saavutettu etu. Lasten oma kieli ja kulttuuri ovat suomen kieli ja Suomen kulttuuri, eivätkä he muuta edes kaipaa. Työllistymisestä ja yhteiskunnallisesta keskustelusta taas voi kysyä: onko joku nytkään estämässä sitä?

Suomessa on lukuisia yhdistyksiä, myös maahanmuuttajien perustamia. Oikea lähestymistapa olisikin ollut yhteydenotto näihin yhdistyksiin, jos tavoitteena on saada aikaan kattojärjestö. Pienen konklaavin perustama yhdistys ja sen näkyvä lähtölaukaus mediassa ei saa kannatustani.

Enemmin tai myöhemmin ulkomaalaistaustainen valittaneen myös eduskuntaan. Valtuustoissa meitä on jo lukuisia. Se, joka valitaan, ajaa yhteisiä asioita ja nauttii silloin myös lukuisten kantasuomalaisten luottamusta.

Näen hankkeen lähinnä pyrkimyksenä lannistaa poliittisesti aktiivisia siirtolaisia. Harvoin kantasuomalaistakaan valitaan ensi yrittämällä eduskuntaan.

Olen tutustunut siirtolaisparlamentin kotisivuun. Englannin kieli ei tuota minulle ongelmia.

Kuitenkin, jos kerran tavoite on saada laaja siirtolaisten kannatus, heitä voisi lähestyä yhteisellä suomen kielellä.

Freddy Van Wonterghem
kaupunginvaltuutettu (perus)
Kotka

________________________________________________

Alexis Kouros: Siirtolaisparlamentti edistäisi integraatiota

Siitä lähtien, kun esittelimme siirtolaisparlamentin idean tiedotusvälineille viime kesänä olemme saaneet runsaasti myönteistä palautetta ja kiinnostusta niin suomalaisilta kuin siirtolaisiltakin. Hanketta on myös vastustanut pieni, mutta äänekäs joukko. Vastustajien tiedot hankkeesta ovat peräisin yksittäisestä lehtijutusta tai pohjautuvat puhtaasti väärinkäsityksiin. Heistä kukaan ei ole ollut meihin suoraan yhteydessä. Vastustus perustuu siis tietämättömyyteen.

Viimeinen kritiikki (HS Mielipide 13. 12.) ihmetyttää sekä väärinkäsitysten määrän suhteen että vaikeasti ymmärrettävän logiikkansa takia. Kirjoittaja olettaa, että siirtolaisparlamentti on vaihtoehto tai oma versio Suomen eduskunnalle. Tämä ja kaikki sen päälle rakennetut virheelliset argumentit olisivat olleet vältettävissä vaikka lukemalla hetken kotisivujamme www.ipf.fi.

Siirtolaisparlamentti on järjestötason toimintaa, eikä se ole päätöksentekoelin.

Sana parlamentti juontuu ranskankielisestä sanasta parler ja se tarkoittaa keskustelupaikkaa. Siirtolaisparlamentin tarkoituksena on olla nimensä mukaisesti keskustelufoorumi, jossa siirtolaisten edustajat vaihtavat ajatuksia heitä koskevissa asioista. Näitä voivat olla esimerkiksi kaksoiskansalaisuuskysymykset, lasten oman kielen ja kulttuurin opetus, suomen kielen koulutus, työllistyminen sekä siirtolaisten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Parlamentti voisi tilata tutkimuksia, järjestää tiedotustilaisuuksia ja seminaareja sekä esittää ehdotuksia ja mielipiteitä viranomaisille ja valtaväestölle. Siitä voisi tulla yhteistyöfoorumi, joka antaisi yhtenäisemmän ääneen siirtolaisväestölle. Tällainen toiminta, keskustelu ja sen aiheet eivät ole ketään vastaan, eivätkä millään tavalla siirtolaisia eristäviä.

Siirtolaisparlamentti olisi poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton. Näin se voisi aktivoida siirtolaisia ja kannustaa heitä osallistumaan Suomen viralliseen demokraattisen vuoropuheluun yleisestikin, olkoon heidän poliittinen suuntauksensa mikä tahansa. Ehdokkaat voisivat luonnollisesti olla halutessaan ehdolla myös kunnallis- tai eduskuntavaaleissa. Parlamentti voisi vaikka järjestää vaalitilaisuuksia, joissa puolueet ja niiden siirtolaistaustaiset ehdokkaat esittäisivät näkemyksiään.

Vuonna 1977 perustettu Ulkosuomalaisparlamentti on hyvä esimerkki samantyyppisestä toiminnasta. Siinä pysyvästi ulkomailla asuvien suomalaisten edustajat kerääntyvät ja pohtivat pulmia, jotka yhdistävät heitä. Päätöslauselmia saattaa löytyä kaksoiskansalaisuudesta, lasten suomen kielen koulutuksesta tai varusmiesten lomamatkoista. He saattavat asua Japanissa, Etelä-Afrikassa tai Ruotsissa, mutta heitä yhdistävät nämä samat kysymykset.

Suomessa asuvat siirtolaiset ovat myös hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta heitä yhdistävät Suomeen asettuminen ja siihen liittyvät kysymykset. Olennaista ei ole yksimielisyyden saavuttaminen vaan vuoropuhelu. Hyvin erilaisista lähtökohdista vuoropuhelua käydään myös lukuisissa kansainvälisissä valtioiden välisissä järjestöissä – ja se on todettu varsin tarpeelliseksi.

Suomessa on tuhansia ammattiliittoja ja järjestöjä. Kuka tahansa voi perustaa puolueen keräämällä viisituhatta kannattajakorttia. Näissä organisaatioissa ihmiset useimmiten kokoontuvat yhden aiheen ympärille. Se voi olla sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, kieli, harrastus, uskonto tai vaikkapa syntyperä, kuten karjalaisuus tai hämäläisyys. Ei kai kukaan väitä, että nämä järjestöt eristäisivät jäseniään, syrjisivät muita tai heikentäisivät demokraattista vuoropuhelua. Järjestäytymisvapaus on oleellinen osa demokratiaa ja merkki terveestä yhteiskunnasta.

Siirtolaisparlamentin ei ole tarkoitus edustaa kaikkia siirtolaisia vaan heitä, jotka sen vaaleihin osallistuvat. Sen olemassaolo ei estä ketään muuta edustamaan itse itseään yksilönä tai toimimaan muiden yhdistysten kautta. Tästä huolimatta olemme vakuuttuneita, että siirtolaisparlamentista tulisi merkittävä äänenkannattaja ja integraation väline. Lähdemme siitä, että siirtolaiset ovat Suomelle voimavara ja tämän voiman keskittäminen on kaikkien etu.

puheenjohtaja
Suomen siirtolaisparlamentin tuki ry
Alexis Kouros