TS: Jouni Lehikoinen: Vastakkainasettelun aika on ohi vai miten se oli?

Turun Sanomat, mielipide: Jouni Lehikoinen: Vastakkainasettelun aika on ohi vai miten se oli? 5.1.2010

Timo Konttinen esitti (TS 30.12.2009) ilmaan heitetyn väitteen siitä, että seurakuntamme hankaloittaa viranomaistoimintaa auttamalla turvapaikanhakijoita. En löytänyt mielipiteelle yhtään konkreettista perustetta.

Hädänalaisten auttaminen ja heidän elämäntarinansa julkituominen ei voi missään mielessä olla viranomaisten toiminnan hankaloittamista tai sitten systeemissä on jotakin pahasti pielessä. Venäjän pääministeri Vladimir Putin totesi Anton-pojan salakuljetustapauksen yhteydessä Venäjältä, ettei kyseinen toiminta ole soveliasta valtion virkamiehelle, mutta kylläkin kirkolle. Kirkon rooli ihmisoikeuskysymyksissä on siis tunnustettu jopa itäisessä naapurimaassamme – miksi siitä jollakin taholla yritetään täällä jopa kriminalisoida?

Suomessa tilanne on nuori, eikä mielestäni ole oikeutettua luoda vastakkainasettelun ilmapiiriä. Yhteistyö ulkomaalaispoliisin kanssa on sujunut hyvin, eikä kirkko toimillaan ole asettumassa lain yläpuolelle, vaan kritisoimassa yksipuolista ja epäinhimillistä laintulkintaa. Paineen alla työskenteleviltä viranomaisilta saattaa jäädä asioita huomioimatta.

Kun egyptiläistä isoäitiä ollaan palauttamassa takaisin Egyptiin tai kaksivuotiaita lapsia aamuyön operaatiossa Kreikkaan voidaan syystäkin ihmetellä viranomaistoimintaa. Ensiksi mainitussa tapauksessa jopa presidentti Ahtisaaren ja molempien kansankirkkojemme johtajat vetosivat inhimillisyyden puolesta.

Mielestäni viranomaistoiminta ei aina ole ollut kovin johdonmukaista. Kreikkaan ei ole aina Suomesta palautettu takaisin johtuen turvapaikanhakijoiden kaoottisen suuresta määrästä ja heidän kohtelustaan siellä. Auttamamme perheen kohdalla olisi voitu toimia toisin. Ainoastaan perheen äidin sormenjälki löytyi Kreikasta – ei lasten eikä isän. Heidän tapauksensa olisi kuulunut käsitellä Suomessa.

Kristinusko on vuosisatojen ajan luonut länsimaissa yhteiskunnan eettistä ja jopa moraalistakin arvopohjaa. Tämän arvopohjan rapautuessa moni hädänalainen jää kylmän pykäläviidakon ja byrokratian rattaiden alle. On luonnollista, että kirkko kantaa vastuuta näiden lähimmäisten kohtalosta. Eikä se ole suomalaisilta pois.

Seurakuntamme diakoninen apu kohdistuu 99 prosenttisesti suomalaisiin, joulun alla erityisesti vähävaraisin lapsiperheisiin. Olemme viranomaisten kanssa samalla linjalla siinä, että todelliset turvaa tarvitsevat ansaitsevat tulla autetuiksi. Sellon ampumatapaus kertoo surullisella tavalla siitä, että niitä, joita pitäisi todellakin palauttaa takaisin rikollisen taustansa johdosta, suojaavat jotkin käsittämättömät pykälät. Ehkä tässä olisi päättäjillä mietinnän paikka! Toivotan viranomaisille voimia, viisautta ja jaksamista vastuunalaisessa työssään!

Jouni Lehikoinen, Mikaelinseurakunnan kirkkoherra